ke 20.9.2017
toinen lomaviikko kahdestaan

• sadekuuroja
• retki naapurirannalle Alykesiin
• outo illallinen

Arjan ja Eskon lähdettyä kotimatkalle meillä on nyt ylellisesti koko tilava huoneistomme käytössä. Alykanesin kotikylä on tullut jo hyvinkin tutuksi. Osaamme suunnistaa parhaisiin taverhoihin maistelemaan lempiruokiamme. Täällä voi huoletta istahtaa mihin vain, sillä kilpailu on kovaa ja hintataso kaikissa suunnilleen sama. Olut on edullista, samoin paikalliset viinit. Puolen litran oluttuoppi maksaa 2,5 euroa ja puoli kiloa talon viiniä 4 euroa. Kreikkalainen salaatti maksaa noin 5 euroa ja perinteiset kreikkalaiset ruoka-annokset 6-9 euroa. Kalat ja äyriäiset ovat kalliimpia.

Lähin supermarket on pihapiirissä, seuraava kadun vastakkaisella puolella. Aamiaiset valmistuvat helposti omassa keittiössä. Päivisin syömme rantatavernoissa, illalla kylällä.

 

Tulevan viikon ohjelmassamme on auringonottoa altaalla ja rannalla, lukemista, kevyttä patikointia ja joutenoloa. Se kuulostaa lomalta. Minä aion ottaa akvarellivärit esiin.  Parvekkeellamme on tilava pöytä ja mallina hivelevän kaunis vuoristomaisema.

 

Onneksi ei ole enää mitään tarvetta shoppailuun. Olen ostanut paikallista keramiikkaa ja oliiviöljyvoiteita.

 

Oliivikuvioiset kahvimukit on käytössä, samoin iloisen väriset rakilasit. Tosin emme ihastuneet pontikkaisen rakin makuun, mutta pikkulaseista voi toki nauttia vaikka pienet ouzot ja/tai metaxat.

Jussi nukahti aamulla sujuvasti uudelleen kun olimme saattaneet Arjan ja Eskon matkaan.  Minä en nukahtanut.

 

Otin maalaustarvikkeet esille heti kun päivä oli valjennut.  Perustin parvekkeelle ateljeen.  Pääsin jo hyvään alkuun kun sade alkoi.  Akvarellit eivät pelkää vettä, mutta liika on liikaa.  Siirsin ateljeen sisälle.   Odottelimme puoleen päivään asti sateen lakkaamista.

 

 

Varustauduimme retkelle ja lähdimme patikoimaan viereiselle Alykesin rannalle.  Kartan mukaan siellä on suola-altaita.

 

Pysähdyimme lounaalle Anatolikos tavernaan.  Tavoitteena tällä viikolla on syödä päivällä kevyesti ja illalla sitten tukevammin.

 

Valitsimme listalta fetasalaatin ja munakoisopadan.  Salaatit täällä ovat aina hyviä.  Imaamipadasta puuttui chilin tulisuus, mutta muuten se oli hyvin haudutettu.

 

Levitimme ruuan jälkeen sarongit kuumalle rantahiekalla ja nukahdimme oitis.  Kunnes raskaat sadepisarat herättivät tylysti.  Taivas oli mustanpuhuva.  Ei auttanut kuin purkaa leiri ja paeta suojaan.

 

Sade loppui kuitenkin pian ja me löysimme tien suola-altaille.  Ne näyttivät jäähileisiltä lammikoilta.

 

Illalla päätimme mennä toisen kerran läheiseen El Elia tavernaan.  Söimme siellä matkan ensimmäisenä iltana mezeannokset.  Tarjoilijapojat tunnistivat meidät ja kyselivät, ovatko seuralaisemme palanneet jo Suomeen.  Hyvin muistettu, pikkukylässä ollaan.

Valitsimme listalta salaatin lisäksi tuoretta merianturaa, joka oli paistettu meheväksi.  Aivan upea annos.  Toinen olikin sitten pohjanoteeraus.  Halusimme maistella simpukoita ja pata valkosipulin kera kuulosti herkulliselta.  Saimme eteemme vadillisen suolaista tummanruskeaa kastiketta, jossa ui muutama kuorittu simpukka ja pari kuorellista oli koristeena.  Huh.  Onneksi talon viini oli hyvää.