to 21.9.2017
kulttuuripäivä saaren pääkaupungissa

Aamulla ärhäkkä tuuli paiskoi parvekkeen ovia ja ikkunaluukkuja.  Olin suunnitellut, että käymme nyt lomamme toisella viikolla uudelleen paikallisbussilla Zantessa.  Sinne on vain 12 km matkaa,  ”Lähdetään tänään, kun rannallekaan ei ole asiaa”, Jussi tuumi.   Muillakin turisteilla näytti olevan sama suunnitelma, sillä bussi oli täpötäynnä mennen tullen.  Saimme sentään istumapaikat.  Olimme tyytyväisiä, sillä matka kesti puoli tuntia ja kyyti oli keikkuvaista.

 

 

Ensimmäinen käyntikohteemme oli Agios Nikolaoksen kaunis kirkko sataman eteläpäässä.

 

Sisätila oli koristeltu näyttävästi kultauksin, ikonein ja maalauksin.  Pienessä kappelissa oli esillä kansallispyhimys Agios Dionisioksen hopeinen arkku.  Sytytimme kynttilät rakkaille.

 

Solomonin aukion laidalta löytyi jälkibysanttilaisen ajan taiteen museo, johon haikailin jo ensimmäisellä pääkaupunkikäynnillämme.

 

Museo oli upea.  Zakynthoksella oli vuonna 1953 suuri maanjäristys ja sen jälkeen museoon kerättiin talteen freskoja saaren tuhoutuneista kirkoista.

 

 

Saimme hienon katsauksen vanhasta taiteesta.  Suosittelen.

Kaikesta näkemästämme voipuneina palasimme satamaan katsastamaan, olivatko kalastajat saaneet tuoreita kaloja ja muita merenherkkuja.

 

Kyllä vain.  Söimme Spartako tavernassa matkan parhaat simpukat, jotka oli höyrytetty valkoviinissä ja valkosipulissa oliiviöljyä unohtamatta.

 

Mereneläväspaghetti oli sekin maukas ja kreikkalainen salaatti aina tuore ja herkullinen.

Palasimme kylläisinä ja retkemme antiin tyytyväisinä hotellille.  Ilmanala on viilentynyt viime viikosta lähes kymmenen astetta.

 

Toivottavasti rantakelejä vielä riittää, sillä kulttuurinähtävyydet on nyt katsottu.

Illalla teimme pienen kävelykierroksen kylällä ja täydensimme ruokavarastoja.  Mukava kun keittiössä on tehokas jääkaappi.  Kuumaa vettä tulee vain iltaisin.  Senkin kanssa on opittu elämään.  Jatkoimme illan ratoksi canastapeliä.  Minä olen lupaavasti voitolla.