Hikipisarat -otsikko on vapaa lainaus suomalaisnuorten matkakertomuksesta viidakossa, jossa heitä vaivasi paha ”nahi” eli naamahiki.  Mitä pidemmälle päivä kului, sitä tukalammaksi olo muuttui ja nahi vaihtui ”pehiksi” (jätän termin arvailujen varaan).  Tähän samaan olotilaan olemme pyrkimässä täysin vapaaehtoisesti ja –toistaiseksi – täydessä ymmärryksessä.  Tämän blogin välityksellä olemme valmiit jakamaan kokemuksia kanssanne ja odotamme tervehdyksiä kotimaisemista.  Kuten kevään edistymisestä ja YLEn organisaatiouudistuksesta.

Starttaamme aprillipäivänä, lauantaina 1. huhtikuuta ja palaamme vappuaaton aattona.  Lennämme KLM:llä Amsterdamin kautta Kuala Lumpuriin, jossa totuttelemme muutaman päivän aasialaiseen elämänmenoon.  Sen jälkeen lennähdämme viikonloppumatkalle Kambodzhaan Siem Reapiin ja katsastamme Angkor Watin temppelialueen.

Jos Air Asian halpalennot (alle 40 euroa/per henki/per suunta) pysyvät aikataulussa, palaamme Kuala Lumpuriin ja jatkamme suoraan lentokentältä pohjois-Borneolle Sabahin osavaltioon.  Tukikohtamme on pääkaupunki Kota Kinabalu.  Mielikuvissa on rantaelämää lähisaarilla ja retki Sandakaniin, joka on tunnettu orangeista ja nenäapinoista (Proboscis, katso kuva).  Jos muslimimaailma ja lintuinfluenssa rupeavat ahdistamaan, muutamme lennossa suunnitelmia.  Jo senkin vuoksi kannattaa etäosallistua seikkailuumme..

täpinässä
Lena ja Jusi (=nimimerkkimme matkalla)
ps. aikaero on viisi tuntia: kun te olette yhdeksältä aamukahvilla, meillä kello on kaksi ja olemme jo lounaalla

 

pakkauspuuhissa
31.03.2006

matkalukemista

Nyt on iskemässä paha pahi eli pakkaushiki.  Vakuutan joka kerran etelään lähtiessäni, etten tarvitse matka-asun lisäksi kuin muutaman parin shortseja, t-paitoja ja uikkarit.  Miten ihmeessä 60 litran vetoinen rinkkani voi pullistella?  Ja miksi Jussin rinkka ei pulliste?  Jussi on kantanut uskollisesti yli 35 vuotta sitten lapinmatkalle hankittua putkirinkkaa ympäri maailmaa.  ”Tästä en luovu”, hän sanoo, kun yritän vakuuttaa, että kevyempiäkin malleja on markkinoilla.  Jussi nikkaroi meille vaijerilla kiinnitettävän kassalippaan rinkkansa pohjalle.  Emme päästä varkaita helpolla.  Passitiedot on skannattu sähköpostiin.  Siellä on myös hotelli- ja lentolippujen vahvistukset. Tuokkonen mämmiäkin on syöty, kuittasimme sillä tämän vuoden pääsiäisen.

Pitkään lentoon olemme varustautuneet perusteellisesti.  Matkassa on niskatyynyt, lentosukat, korvatulpat, silmälaput ja kevyt shaali.  Unohtuiko jotain?  Viime hetken vinkit ehtivät vielä.  Vaikka olemmekin reppumatkaajia, aloitamme matkan sivistyneesti.  Olemme varanneet etukäteen neljä yötä hotel Novassa Kuala Lumpurissa.  Hinta on kohdallaan, kahden hengen huone aamiaisen kera maksaa 145 ringgetia yö eli 35 euroa.  Nova sijaitsee Golden Trianglen alueella lähellä kauppakeskuksia ja Chinatownia.  Kolme vuotta sitten KL:ssä käydessämme asuimme samoilla seuduilla.  Silloin juhlittiin juuri alkanutta vuohen vuotta.  Kilipukkeja näkyi runsaasti katukuvassa.  Nyt on koiran vuosi meneillään.  Saa nähdä, miltä siellä nyt näyttää.

Lentomme lähtee lauantaina 16:50.  Miika vie meidät ystävällisesti kentälle.  Olemme perillä sunnuntaina 14:35 paikallista aikaa.  Matkaan kuluu siis välilaskun kera  hulppeat viisitoista tuntia.  Seuraava raportti tulee, kunhan toivumme.  Jos haluatte lukea odotellessa malesiatietoutta, kirjoitin edelliseltä matkalta jutun otsikolla ”Onko Malesiassa tiikereitä?”  Nyt otsikko voisi olla ”Malesiassa ON nenäapinoita – mutta onnistummeko näkemään niitä?”

Lena – vielä kotona, mutta huomenna jo lennossa

 

perilla lumppurissa
03.04.2006 – 10:21

herateostoksilla Amsterdamissa

Sawasdee, perilla ollaan!  ”Nyt alkaa kesa-aika”, Jussi sanoi, kun vaihtoi pitkat kalsarilla lyhyisiin lentomatkan jalkeen.  Vahan kylla huimasi, kun Amsterdamista lahdettaessa KLM:n info kertoi, etta matkaa on yli 10000 kilometria ja lentoaika 11 tuntia.  Selvisimme siita kuitenkin paremmin kuin hyvin.  Ruokaa oli riittavasti (ei kummoistakaan) ja viinitarjoilu pelasi.  Penkit oli muotoiltu nukkumisystavallisesti, silla herasimme vasta puolitoista tuntia ennen perilletuloa.  Niinpa siirryimme virkeina KLIA expressilla (= lentokenttapikajuna) keskikaupungille ja taksilla hotellille.  Asumme 11. kerroksessa ja naemme ikkunasta twintowerisin huiput. Valaistuina ne ovat tosi komeat.

tervehdys kotikadulta

Illalla katsastimme lahiseudun, joka ei ollut juurikaan muuttunut kolmessa vuodessa. Koiria ei nakynyt.  Tuntui aika kotoisalta istua pimenevassa illassa ulkona syomassa tulisia nuudeleita.  Viereiseen poytaan istahti – tietysti – ikaisemme suomalaispariskunta.  He olivat viihtyneet Aasiassa jo 7 viikkoa ja kotiinlahto oli edessa.  Sanoivat, etta toinen 7 viikkoa olisi mennyt viela sujuvasti.  Halusivat vaihtaa osia, mutta pidimme pintamme.

Sinnittelimme paikallista aikaa kymmeneen, sitten uni yllatti.  Muistan sanoneeni, ettei tarvitse laittaa kelloa soimaan.  Herasimme viitta vailla kymmenen aamulla, aamiasaika on kymmeneen.  Suoriuduimme hampaidenpesusta vikkelasti ja lahdimme kokeilemaan, saisimmeko edes kupillisen kahvia.  Onneksi Aasiassa ei pideta kiiretta, ehdimme hyvin emmeka olleet edes viimeisia.

Tama paiva on ollut tehokas shoppailupaiva.  Upouudet edulliset silmalasit on tilattu molemmille.  Sovittelun jalkeen myyjatytto totesi, etta mina naytan designerilta ja Jussi tohtorilta.  Tohtori sai pari uutta paitaa ja retkishortsit, itselleni loysin valjat valkoiset japanilaishousut ja t-paidan.  Lounaalla herkuttelimme susheilla, lautasellinen maksoi nelja rinkulaa eli euron.  Illalla olemme menossa dinnerille malesiankiinalaisen ystavamme Kennyn kanssa.  Han lahetti tekstiviestin, kelpaako meille kiinalainen ruoka.  Vakuutimme, etta kylla kelpaa. Olo tuntuu jo kotoisalta, lamminta oli eilen mittarissa +30, tanaan varmaan enemmankin, taivaalla on ukkospilvia. Yolla oli satanut, vaikka me emme siita mitaan tienneet.

terveisin Lena Pusat internetista (2,5 rinkulaa tunti),
Jusi vetaytyi siestalle, lahettaa myos terveisia

 

chinese evening – kiinalainen ilta
04.04.2006

The home of Tea Kings

”Many thanks for you Kenny and Ayan for a lovely evening.  Fine experiences were the special tea and  dessert.  Don’t forget the finnish speciality ”mammi”.  You can write to this blog clicking the word ”kommentoi” (it means comments) after this text. Best regards Lena and Juha”

Dolphin nightclub

Huomenta taas. Oli pakko tulla kirjoittelemaan Kennylle kiitokset, eilinen ilta oli mahtava. Kenny vei meidat kaupungin ulkopuolelle traditionaaliseen kiinalaiseen ravintolaan, joka oli lahes laho vanha puutalo.  Mutta ruoka oli ihanaa.  Isantamme oli tilannut valmiiksi perinteisia ruokalajeja, joita oli useita.  Aluksi saimme kasinpoimituista lehdista haudutettua teeta. Sita juotiin pienista kipoista, jotka taytettiin ainakin sata kertaa illallisen aikana. Alkuruuaksi tarjoiltiin ruskeita papuja ja friiterattua merilevaa. Seuraavaksi tuli kanakeitto ja paahdettua porsasta. Mina jatin tosi epakohteliaasti ne valiin..  Mutta paaruoka maistui. Ravintolan akvaariosta ongittu crouper -kala tuotiin soijakastikkeella valeltuna kokonaisena poytaan.  Sen seuraksi saimme riisia ja wokattuja rapuja valkosipulin ja vihrean parsan kera.  Mutta ei tama viela mitaan, lopuksi seurasi yllatysjalkiruoka. Sokeriliemessa kellui kaksi pyoreata munannakoista taikinapalloa.  Sisalla oli vihreaa pinaattia ja inkivaaria.  Selvisimme kunnialla, vaikka vahan epailyttikin.  Kehotimme Kennya maistelemaan ensi viikolla mammia, silla han on tulossa tyoasioissa viikoksi Suomeen.

Ilta jatkui Dolphin yokerhossa, jossa seuraamme liittyi Kennyn viehattava tyttoystava. Ayan on kotoisin Borneolta.  Hanen mielestaan siella ei ole mitaan nahtavaa. Kumpikaan ei edes tiennyt, mita isonenaiset apinat ovat…  Kuuntelimme paikallista live-musiikkia oluen saestyksella (katso kuva).  Luulimme jo selviavamme kunnialla illan haasteista, kun poytaan kannettiin kokonainen pullo Chivas Regalia. Elama on vaarallista taalla suuressa maailmassa!

Lena, taas pirteana aamiaisen jalkeen
ps. ettehan hermostu, kun raportteja tulee nain tiuhaan. Tama on vain alkuinnostusta.

 

masjid jemekissa muslimina
05.04.2006

Lena kokeili musliminaoloa

Mita sanotte, pukeeko muslimiasua minua?  Kavimme eilen Kuala Lumpurin vanhimmassa moskeijassa, meidat molemmat puettiin kaapuihin, ennen kuin paasimme kieramaan alueen – ulkoapain. Mina totesin vajaan puolen tunnin kierroksen jalkeen, ettei minusta ole muslimiksi, asu oli tukahduttavan kuuma! Taalla kelit sen kun lampenevat, turistit kulkevat froteepyyhe olkapaalla, arvaatte varmaan miksi.

lampimin terveisin Lena – ei enaa muslimi

 

matka jatkuu
05.04.2006

Jussi naurattaa koulutyttoja

Jatkamme huomenna kohti uusia seikkailuja. Air Asian lento lahtee aamukymmenelta kohti Kambodzhaa. Jatamme Kennylle lentolaukullisen matkavaatteita ja ostoksia odottamaan paluutamme.  Sen jalkeen olemme vapaat kulkemaan rinkkojen kera seuraavat viikot.  Kuala Lumpuria on nyt nahty tarpeeksi.  Kavimme eilen nostalgiakierroksella tutuissa paikoissa kuten Merdeka-aukiolla, Central Marketissa ja Little Indiassa. Taman paivan kulttuurielamys oli islamilaisen taiteen museo.  Opaskirja kertoi, etta siella kannattaa kayda, vaikka ei olisi islamista erityisemmin kiinnostunut.  Oikeassa oli, paikka oli mielenkiintoinen.  Kaksi tuntia vierahti huomaamatta, mutta villatakki olisi pitanyt olla harteilla. Olimme jaakalikoita, kun paasimme ulos lammittelemaan.  Silmalasit huurtuivat valittomasti.  Taalla kaikki on nurinkurista.  Liikennekin vasemman puoleista.  Katujen ylitys on tuskaa, silla autot hurahtavat aina odottamattomasta suunnasta.  Kansainvalinen yhteistyo jatkuu viela tanaan. Tapaamme ystavamme Roslyn, joka oli Suomessa tyopaikavaihdossa vuosia sitten.  Han on nyt Malesiassa ”bis boss” Kennyn sanojen mukaan.

En tieda, miten netti pelaa Kambodzhasta kasin. Voi olla etta saatte hengahdystauon.  Nina sinulle on taas Barbie-viesti. Muidenkin kannattaa noteerata tuliaistoiveita -viesti.  Voikaa hyvin, niin mekin.  Ei vatsaoireita, eika auringonpolttamia – viela.  Tassa kotimme seuraavat kolme yota huomisen jalkeen. Lena ja Jusi

 

japanilainen ilta

japanilaisella illallisella

Viimeinen iltamme talla eraa Kuala Lumpurissa oli elamys. Ajoimme Kennyn autolla Putrajayaan, kaupungin uusimmalle alueelle. Rosli vaimonsa kera toivotti meidat tervetulleiksi hotelli Marriotin japanilaiseen ravintolaan. Kuulimme, etta se on Malesian ex-paaministerin kantapaikka. Mina sain heti kattelyssa lahjapaketin. Me budjettimatkalaiset olimme haikaistyneita, kun poytaan kannettiin aluksi vadilliset sushia ja sashamia, sitten taskurapukeittoa, tofua, ostereita, jattirapuja, ankeriasta, paistettua riisia ja kasviksia seka kaiken huippuna hummeria. Jalkiruuaksi saimme vihreateejaadyketta ja kahvia. Lapi aterian tarjottiin taas kerran teeta. Vaikka puitteet olivat nain ylelliset, ilta oli oikeasti hauska. Rosli ja varsinkin hanen vaimonsa ovat hyvin mutkattomia ja puheliaita. He ovat matkailleet paljon, joten kokemuksia oli hauska vaihtaa. Selvisimme ilmeisesti kunnialla, silla saimme kutsun Roslin kotiin palattuamme Borneolta. Mita ihmetta keksin tuliaisiksi?  Minun paketistani loytyi kaksi design-kynttilaa.

Lena ja Jusi edustavimmillaan

Kolmen päivän seikkailu Angor Watissa

Kolme päivää Kambodzhassa Siem Reapissa oli minimiaika tutustua Angkor Watin suunnattoman suureen temppelialueeseen.

 

 

ensimmäinen päivä: Siem Reap ja Angkor Watin päätemppeli

 

 

 

 

toinen päivä: Angkor Thom, Bayon ja Ta Prohm

 

 

kolmas päivä: Banteay Srei

 

Air Asialla Siem Reapista Kota Kinabaluun

Tervehdys Sabahista, taalla ollaan vaikka hetken jo kylmasikin, paastaanko pois Kambodzhasta. Passintarkasta pyoritteli paataan ”It’s broken”, passistani oli kuvasivu puoliksi irti liimauksesta. Oli vahalla, ettei meille tullut ylimaaraista kayntia Phnom Penissa. Selvisin silmia rapytellen lapi. Haimme oitis matkamuistomyymalasta palan teippia ja korjasimme passin. Nyt olen tullut silla Borneolle asti ja aika monta tarkistuspistetta oli valissa. Lentojen vaihtokin sujui vauhdilla. Meilla oli Kuala Lumpurissa 2,5 tuntia aikaa, olisi kuulemma pitanyt olla kolme. Muodollisuudet sujuivat puolessa tunnissa, kaksi tuntia odottelimme portilla, sitten viela tunnin, silla lento oli myohassa… Matkaoppaat tuli luettua odotellessa.

Saavuimme eilen illalla tayspimean aikaan saarelle. Oli aika hulppeaa, kun lentoaseman edessa oli hotellipoika heilutellen isoa kylttia MARJALEENA.  Hotellimme Casuarina on rannan tuntumassa ja se on parhaat paivansa jo nahnyt. Terveiset Liille ja Kaizulle, ymmarratte varmaan mita tarkoitan.  Meilla kun oli samansuuntaisia matkakokemuksia viime kevaana Mauritiuksella.

Aamulla herasimme suloiseen auringonpaisteeseen ja paasimme viikon kiertelyn jalkeen ensimmaista kertaa rantalomalle.  Nyt iltapaivalla olemme jo lupaavasti vaaleanpunaisia. Ranta oli lahes tyhja, ei rantatuoleja, ei kaupustelijoita, mutta sileaa hiekkaa ja huikean lamminta vetta. Rantaviivalla kavellessa vesi tuntui lahes polttavalta. Ihmeellista.  Rannan tuntumassa on paikallisia edullisia ruokapaikkoja, annokset 2-4 ringgitia eli 0,50 – 1 euroa. Paasimme heti merenelavien makuun.

Nyt olemme kaupungilla shoppailemassa. Kameran korjaus olisi tullut maksamaan yhta paljon kuin uusi. Jussi on kierroksella vertailemassa hintoja. Voi olla, etta kuvapuolikin hoituu taas joku paiva. Yhteydet tuntuvat vaan taallakin toivottaman hitailta. Vaihdamme huomenna hotellia, Jussi luki paikallisesta paivalehdesta, etta hotelli Rafflesia on juuri avattu ja tarjoushinta on 75 ringettia yo (alle 20 euroa), kavimme heti varaamamassa.  Kaupunki vaikuttaa sympaattiselta.  Emme kuitenkaan aio olla taalla kauaa, silla viidakko kutsuu.

borneoterveisin Lena ja Jusi

 

merenherkkuja ja paakallotanssia
12.04.2006

Olimme joutua pataan heti toisena Borneon iltanamme. Sysimustassa yossa kuului rummutusta. Villi soturi hiipi matalana viidakkoveitsi hampaissaan saalista etsien. Kaulalla kalisivat paakallot. Hanen tarkat silmansa iskeytyivat meidan mehukkaisiin olemuksiimme. Paasimme hadin tuskin karkuun.

Tama kaikki tapahtui Tanjung Arun rantaravintolassa, jossa pahaa aavistamatta olimme illallisella. Soturi kuului tanssiryhmaan, joka esityksensa paatteeksi kavi hakemassa yleisoa harjoittelemaan lavalle bambutanssia.

Olemma paasseet tuoreiden merenherkkujen makuun. Taalla voi syoda halvalla (lounas 15 RM eli alle 4 euroa kahdelta), illallisemme maksoi vahan enemman eli 150 ringgitia. Maistelimme punapilkkuista akvaariokalaa ja mehevia tiikerirapuja, kaikki runsaan valkosipulin ja kermakastikkeen kera. Puolet laskusta tuli australialaiseta punaviinista, tama ei todellakaan ole viinimaa.  Mutta kerta kaikkisen maukasta oli. Emme paase laihtumaan..

Lena ja Jusi
ps. uusi Canon Power Shot 4M on ostettu, mutta kuvien siirto tokkii suoraan kamerasta luettuna, ensi kerralla toivottavasti parempi tuuri (taytyy hankkia muistikortinlukija)

 

kohti Kinabalu-vuorta, 4052 m
12.04.2006

|
adoptoin nama kaikki

Emme yritakaan valloittaa huippua vaan tahtaamme vuoren puistokeskukseen, joka on puolentoista kilometrin korkeudessa. Siella on kuulemma kylma, mielenkiintoista taman helteen jalkeen.  Olemme viettaneet taalla Kota Kinabalussa kaksi leppoisaa rantapaivaa ja tanaan tehokkaan kaupunkipaivan. Levitimme eilen matkaoppaat ja kalenterin esiin. Nyt rupeavat suunnitelmat selkiytymaan. Tassa teillekin tiedoksi, jos pitaa laittaa etsintapartio matkaan. Menemme nimittain Sipadanin suuntaan. Se on saari, jonka kaikki suomalaiset muistavat.

Yovymme puistokeskuksessa ja jatkamme sielta ylihuomenna vuorten yli paikallisbussilla Sandakaniin Sulumeren rannalle. Se on tukikohtamme, kun lahdemme viidakkoretkelle Sepilokiin orankien pariin seka Sukauhun niita nenaveitikoita katsomaan. Tiistaina 18.4. lennahdamme takaisin mantereelle Johor Bahruun. Se sijaitsee aivan Singaporen rajalla. Sielta jatkamme bussilla Mersingiin ja lautalla yhdelle Malesian tunnetuimmista paratiisisaarista Tiomanille.  Kavitko Merja laajoilla matkoillasi siella? Osaatko suositella, mille rannalle kannattaisi majoittua?

Seuraava raportti tulee todennakoisesti Sandakanista. Taalla KK:ssa koneet ovat hitaita ja syovat ahneesti kolikoita.

aurinkoterveisin Lena ja Jusi, nyt jo tummanpunaisia, mutta onneksi aloe vera on keksitty, olen loytanyt 100% veraa, sita kuluu

 

vuoriston viidakkopoluilla

Torstaina Kota Kinabalusta lahtiessamme paasimme todellisen rinkkaelaman makuun. Maittavan nuudelikeittoaamiaisen jalkeen nostimme reput selkaan ja suunnistimme paikallisbussilla 10 kilometrin paassa sijaitsevalle Inanamin kaukobussiasemalle. Jussi joutui siella kunnon pyoritykseen. Ainakin kymmenen mustatukkaista bussien apupoikaa oli Jussin kimpussa repimassa tavaroitamme kukin omaan bussiinsa. Mina pidin tiukasti kiinni omasta repustani ja nauroin kippurassa sivummalla. Ymmarsin onneksi ottaa patkan videokuvaa hassakasta. Jussikin nauroi, kun lopulta suoriauduimme ensiksi lahtevaan bussiin. Matka Kinabalu Parkiin kesti vajaat kaksi tuntia ja maksoi 15 ringgitia eli vajaat nelja euroa.

Puistokeskus oli viimeista dormisankya myoten tayteen buukattu. Vain 255 ringgitin (noin 60 euroa) sviitteja oli tarjolla. Ihailin, kun Jussi tyynen rauhallisesti ilmoitti, otamme sen. Sijoitus kannatti, silla saimme tosi ylellisen ja tyylikkaan kaksikerroksisen huoneiston kayttoomme. Taivaalle keraytyi pilvia ja huippu oli piilossa.

 

Suoriuduimme nopeasti viidakkopolulle ennen sadetta. Silau-Silau trail kulki puron vartta tiheassa tropiikissa. Meita oli varoitettu iilimadoista, onneksi emme tormanneet. Viidakko oli aania tulvillaan. Siella sirisi ja torahteli, puro solisi. Hieno kokemus.

Iltapaivaohjelmassa buffet-lounaan jalkeen oli opastettu kierros puiston puutarhassa. Odotin kukkaloistoa, mutta mita viela. Puutarha oli osa viidakkoa nimilapuin varustettunaa. Orkideoita oli paljon, mutta kukkia vahan. Opimme, mita vaatimattomampi kukka, sita harvinaisempi laji. Naimme sentaa harvinaisia lihansayojakasveja, lajinimike Nepenthes.  Kierroksen jalkeen trooppinen sadekuuro yllatti. Onneksi emme olleet enaa maastossa. Illalla selkeni. Ihailimme taysikuun valossa pilvien ylapuolella kohoavaa Gunung Kinabalua. Nautimme sviitissa siirtomaajuomat siita ilosta, etta hotellin ravintolasta loytyi tonicia. Taalla tonicin ostaminen ei ole ollut helppoa. Ei aina oluenkaan. Muslimipaikat eivat tarjoile alkoholia ollenkaan. Kaikki juovat vastapuristettuja hedelmamehuja – niin mekin. Mutta kiinalaisiin voi aina luottaa.

terveisin vuoristolaiset Lena ja Jusi

kuuden tunnin bussimatka Kinabalu Parkista Sandakaniin

Kinabalu Parkin risteyksesta voi hypata Kota Kinabalusta Sandakaniin menevaan pitkanmatkan bussiin. Odottelimme perjantaina tien varressa yhdeksan bussia hyvissa ajoin. Tanaan bussit eivat olleet meista kiinnostuneita. Yhdeksan bussi tuli – ja meni, taynna. Kymmenen bussi tuli – ja meni, taynna. Yhdentoista bussiin onneksi mahduimme.

 

Kuuden tunnin matka sujui kohtalaisesti. Tarjolla oli maisemien katselua: viidakkoa, oljypalmuja, muutama kyla, taas oljypalmuja. Vaihtoehtoisesti voi seurata bussin televisiosta Zorroa maleeksi ja kiinaksi tekstitettyna seka loppumatkasta Bollywood-elokuvaa. Mina nukuin makeasti pari tuntia kaikesta melusta huolimatta. Taukopaikalla haimme pikkubanaaneja ja herkullisia pau-pullia evaaksi. Paut nayttavat raa’alta taikinalta, ne ovat hoyrykaapissa kypsytettyja leivonnaisia, sisalla maukasta hedelmatahnaa.

Perille paastyamme otimme suosiolla taksin opaskirjan suosittelemaan NAK-hotelliin. Tilaa loytyi ja viela merinakoalakin. Huone on tilava ja mukava, ainoa miinus on vahva desinfiointiaineen tuoksu. Paattelimme kuitenkin, etta se on hyva asia. Emme ole talla matkalla tormanneet hotelleissa torakoihin emmeka kirppuihin. Hyttysetkaan  eivat ole kiusanneet. Eika liika aurinko, kaupunimatkailussa ei ehdi ruskettua – asiaan pitaa tulla pian korjaus!

 

nena-apinoita ja villioranki Kinabatangan-joella
16.04.2006

Matka jatkui kuoppaista hiekkatieta pitkin Sukauhun Kinabatangan-joelle. Majoituimme kodikkaaseen lodgeen aivan joen rantaan.

 

Hyppasimme saman tien tukevaan puuveneeseen oppaamme ja venepojan kanssa. Kinabatangan-joki kiemurtelee sankan sademetsan halki. Oppaamme Aji oli luvannut minulle, etta tulen nakemaan nena-apinoita.

 

En silti olisi uskonut, etta naen niita perhekunnittain nokottamassa rantapuissa! Ne olivat oikeastikin juuri niin hassun nakoisia kuin kuvissa. Naimme yhden aika lahelta, mutta suurin osa istuskeli ylaoksissa. Viidakko rytisi, kun ne loikkivat kettarasti puusta toiseen. Valokuvissamme on enimmakseen vihreita lehtia ja epamaaraisia moykkyja.. Luontokuvaus ei ole helppoa. Onneksi taalta saa hyvia postikortteja. Naimme myos Borneon villimiehen, kuva ohessa:

wild man of Borneo

Se on aito villioranki! Tarkkailimme pitkaan, kun se popsi lehtia ja asettui sitten puunhankaan lepailemaan. Joella oli paljon muutakin nahtavaa kolmen tunnin kierroksen aikana: haikaroita, kuningaskalastajia, kotka (nappasi kalan aivan veneemme vieresta), haukkoja, kaarmelintu (naytti aivan kaarmeelta uidessaan), hassunkurisia sarvilintuja (tuttuja edelliselta matkaltamme). Lisaksi naimme runsaasti makakiapinoita, jotka tulivat poseeraamaan aivan veneen vierelle. Palasimme auringon laskiessa majapaikkaan, jossa herkullinen illallinen odotti. Emanta oli laittanut kanaa tumman soijakastikkeen kera, vihreita vokkikasviksia seka tuoreita jokirapuja. Hedelmajalkiruuan jalkeen katselimme hetken tahtia sademetsan ja aggrikaatin aania kuunnellen. Olimme niin pyorryksissa mahtavasta paivasta, etta nukahdimme ennen iltayhdeksaa.

 

jokiretki auringon nousun aikaan
16.04.2006

”For anyone fond of sport or natural history, I cannot imagine a pleasanter — trip than floating down the Kinabatangan — and stopping at any spot required.” – W.B. Pryer, 1881

Meilla oli sama rauhallinen tunnelma, kun veneemme lipui sunnuntaiaamuna pitkin jokea aamu-usvassa. Katselimme kun aurinko nousi sumun keskelta. Apinaperheet olivat aamupuuhissa joen rannan puissa. Jos eilinen retki  oli upea, tama oli viela monin kerroin vaikuttavampi.

 

 

Matkasimme pienta jokea pitkin ”ox-bow” -jarvelle. Se ei ollut mika tahansa jarvi, vaan luonnonmuodostuma, joka syntyy kun joen uoma muuttaa muotoaan. Kolmen tunnin jokisafari oli varmasti vaikuttavin kokemus Angkor Watin jalkeen. Palasimme luonnosta vahintaankin valaistuneina.

 

sukellus sademetsaan

oppaamme Aji ja Jussi – toista heista iilimato puri

Veneretken varrella teimme pienen trekkingin maastoon. Aji otti turvaksemme tukevan kepin kaarmeiden ja skorppionien hatistamista varten. Silla han kolisteli puita metsassa kulkiessamme. Me saimme pienemmat oksat iilimatoja vastaan. Olimme todellisessa sademetsassa, ei millaan luontopolulla. Maasto oli mutaista, mina tuijotin koko ajan mihin astun. Kuvittelin, etta iilimadot ryomivat kosteikoissa. Vasta loppupuolella matkaa Aji naytti meille pensaiden oksilla luikertavia matoja. Sademetsa oli kuumankostea ja tosi reheva, aania taynna. Pysahdyimme hetkeksi, kun halusin aanittaa kaskaiden laulua. Taustalla Aji kolisteli koko ajan keppiaan. Aito soundi sekin. Luulimme selvinneemme retkesta kunnialla siihen asti, kun tuli aika riisua vaelluskengat ja sukat. Jussin nilkka oli veresta punainen. Yksi iilimato ehti tehda temppunsa. Laakitsimme uhria asiaankuuluvasti. Tukevan aamiaisen jalkeen lahdimme paluumatkalle mukava aussipoika Jessie kyydissamme. Nuori mies oli aito reppuretkeilija. Han oli vuoden kierroksella. Poika oli kaynyt jopa Mongoliassa ja pohjoismaissakin. Han kommentoi, etta skandinaviassa rahat kuluvat liian vilkkaasti sormien lapi. Kuulostaako tutulta?’

 

Sandakanissa vaihdoimme kaiken viidakossa rampimisen jalkeen siirtomaavaihteen paalle. Kavimme kukkulalla English Tea Housessa tyylikkaasti kello viiden teella. Kuumia skonsseja, kermavaahtoa, hilloa, sademetsateeta. Herkkuhetken jalkeen pelasimme eran krokettia (pelista mitaan tietamatta). Japanilaisseurue tuli seuraamaan lyontejamme. Ajattelin, etta nyt tulee opastusta oikeista otteista. Eika mita, he tulivat ottamaan meilta oppia..

Kavimme myos kulttuurikierroksella tutustumassa Agnes Keithin kotitaloon. Kirjailija on Sabahissa tunnettu teoksestaan ”Land Below the Wind”. Loytyyko Lii Nummelan kirjastosta?

Lena ja Jusi
sateisesta Sandakanista – tanaan viela orankikatselmus Sepilokissa, huomenna matka jatkuu kohti Johoria ja sitten Tiomanille. Tutkimme parhaillaan vaihtoehtoa Johor Bahru – Singapore – lautalla Tiomanille. Raportti seuraa takuuvarmasti.

 

Sepilokin hellyttavat orangiat
18.04.2006

Kyllapa serkkupojat olivat hauskoja veikkoja. Me ja lukuisat muut turistit paasimme seuraamaan orankien ruokintaa Sepilokin suojelukeskuksessa. Matkasimme sinne paikallisbussilla, matkaa oli noin 25 kilometria. Keskus pelastaa orankien poikasia ja sopeuttaa ne takaisin luontoon. Naimme hauskan videopatkan, jossa vauvoja ruokittiin tuttipulloilla ja karrattiin kottikarryilla jumppatunnille harjoittelemaan kiipeilya.

Hyvin olivat oppineet, silla pojat tulivat ketterasti viidakosta ruokintapaikalle koysissa riippuen. Sain aivan loistavia videokuvia, tulette viela nakemaan..

Meidan Borneon osuutemme alkaa olla lopuillaan. Eilen, viimeisena iltana herkuttelimme viela kerran tuoreilla meriravuilla. Lento kohti Malesian niemimaata lahtee tanaan 13:25. Jatkamme illalla matkaa Singaporeen. Majoitus on viela auki. Laitoimme eilen nettivarauksen ja luulimme, etta homma on hoidossa. Tanaan sahkopostissa oli viesti, taynna. Nyt meilla on uusia kyselyita vetamassa. Lautta Singaporesta Tiomanille ei kulje, joten joudumme tyytymaan bussikyytiin. No, kokemusta on.

Borneo on ollut hieno elämys. Olen nahnyt kaiken mita toivoinkin. Tasta eteen pain ajattelin keskittya auringonottoon. Lampimin terveisin Lena ja Jusi (jonka sain tana aamuna vihdoinkin kaymaan parturissa). Hei tyoporukat, oletteko unohtaneet minut? Kestan kylla kuulumisia.

 

Tiomanilla surkeat nettiyhteydet
21.04.2006

tassa lopultakin Janen tilaama bikinikuva

Tervehdys Etelakiinanmerelta Malesian itarannikolta. Nyt olemme loytaneet paratiisisaaremme! Taalla on kaikkea sita mita pitaakin: turkoosinsininen kirkas merenlahti, valkoista hiekkaa, palmuja, rantamokki merinakoalalla, virvokkeita. Kissa-aiti asustelee poikasen kanssa verannallamme, poika majoittui heti Jussin sandaaliin. Vessassa asuu sammakko, ystavallismielinen. Purossa mokkien takana uiskentelee jattilaisvaraaneja. Majailemme taalla viisi paivaa, paluu Kuala Lumpuriin on vasta ensi keskiviikkona. Paivitan  siella Singaporen kuulumiset. Terveiset Piksille, Raffles nahty ja slingit nautittu! Maistuivat makealle. Terveiset Ninalle, barbit tulevat kanssamme Suomeen.

rantaterveisin Lena ja Jusi, joilla ei ole enaa kiire minnekaan! Taalla nettiyhteydet ovat tosi surkeita, hidas modeemiyhteys ja korkeat hinnat. Kirjoitelkaa te meille – istahdan KL:ssa oikein ajan kanssa nettiin. Voikaa hyvin, niin mekin.

 

onnellisia paivia Tiomanin paratiisisaarella

Jussi otti rennosti

Singaporesta palasimme bussilla Johoriin ja sielta toisella bussilla Malesian itarannikolle Mersingiin. Vaati melkoista uskoa aurinkolomaan, kun lahdimme kaatosateessa satamasta pikaveneella kohti 50 kilometrin paassa sijaitsevaa Tiomanin saarta. Olimme muuten samoissa maisemissa kuin muutaman vuoden takaiset television Robinson-kilpailijat. Uskomme palkittiin, silla viiden saaripaivan aikana saimme aurinkoa joka ikinen paiva. Kaksi kertaa trooppinen hirmumyrsky pyyhalsi saaren yli niin etta pieni rantamokkimme nitisi, palmut taipuivat kaksinkerroin, salamoi ja taivas jytisi. Vetta tuli kuin saavista. Tama kaikki yoaikaan, aamulla maisema oli taas seesteinen.

Haluatte varmaan kuulla paivaohjelmamme saarella. Se oli suunnilleen samanlainen joka paiva: aamu-uinti (mokistamme paasi pulahtamaan suoraan merenlahteen), malee-aamiainen, johon kuului kahvia, teeta, nuudelikeitot, hedelmia, banaanikakkua. Aamupaivalla auringonottoa ja uintia. Kevytlounas: mee goreng (paistettuja nuudeleita) tai nasi goreng (paistettua riisia), hedelmia, lisaa banaanikakkua. Iltapaivalla auringonottoa, uintia, snorklausta, lukemista puun alla tai riippumatossa. Kylmat oluet rannalla auringonlaskua katsellen. Illallinen pimean tultua: tuoretta kalaa, rapuja ja mustekalaa grillattuna. Nukkumaan.

Nainkin voi elaa – ainakin viikon. Ei sanomalehtia, ei televisiota, ei (toimivaa) nettiyhteytta, ei teita, ei autoja, ei koiria – mutta kissoja riitti joka mokin verannalle.

 

snorklausretki korallisaarelle

varaaneja – tai iguaaneja – saarilla oli valtavasti

Asuimme Tiomanin pohjoisrannalla Salangin kylassa. Sielta oli lyhyt matka Tulain korallisaarelle, jonne jarjestettiin pakettiretkia. Vietimme ihastuttavan paivan snorklaten, uiden ja varaaneja katsellen. Nama lohikaarmeet ovat vain ”vahan vaarallisia”, syovat kasviksia ja kalaa. Rantamokkimme takana virtasi puro, jossa varaanit lipuivat hiljakseen ohjaten hannallaan kulkua. Korallisaarella naimme niita ensimmaista kertaa rantahiekalla. Olimme juuri levittaneet sarongimme ja asettuneet lepailemaan, kun yksi retkelaisista hihkaisi: iguaani takananne. Pomppasimme vietereina pystyyn, kun tama otus tepasteli maaratietoisesti repullemme evasananaksen tuoksun houkuttelemana. Sen jalkeen emme lepailleet.  Naimme hienoja koralleja eri puolilla saaren poukamissa. Jopa varikkaita. Oli upea uida keskella pinkin- ja violetinpunaista korallimetsaa varikkaiden kalojen kanssa. Jussi onnistui nakemaan omalla rannallamme merikilpikonnan uimassa. Han hehkutti pitkaan, etta on kahdenlaisia ihmisia, toiset ovat nahneet merikilpikonnan, toiset eivat. Mina muistutin, etta on myos kahdenlaisia ihmisia, toisia on purrut iilimato, toisia ei.

saariterveisin Lena ja Jusi

nyt jo takaisin Kuala Lumpurissa – saavuimme tiistain ja keskiviikon valisena yona tuttuun hotelli Novaan. Vaihdoimme tanaan ylelliseen Radius International hotelliin, jossa on uima-allas. Maksamme kokonaista 201 ringgitia yolta eli 50 euroa. Tama on loppuhuipennus, silla lomapaivat ovat vahissa…

 

Tiomanilta takaisin Kuala Lumpuriin

matkareittimme kulki Singaporesta Johor Bahruun – Mersingiin – Tiomanin saarelle, takaisin Mersingiin ja sielta Kuala Lumpuriin 

Lahto saarelta viime tiistaina oli haikea. Matkasimme nyt ferrylla, joka poikkesi useimmissa saaren laitureista. Tulo pikaveneella kesti tunnin, nyt aikaa kului suloisessa auringonpaisteessa takakannella kaksi ja puoli tuntia. Vieressamme istui kaksi nuorta harrasta muslimipoikaa. He lukivat koko merimatkan koraania ja opettelivat puoliaaneen sakeita. Jussi oli aivan varma, etta heilla on repuissaan pommi. Tassa ollaan kuitenkin edelleen hengissa, pojat jatkoivat reppuineen matkaa omille teilleen. Niin mekin, silla Mersingista oli taas kerran tuttu kuuden tunnin bussimatka KL:aan. Matkaa oli yli 300 kilometria, hinta edullinen 23 ringgitia eli viisi euroa. Matkustaminen on halpaa, mutta aikaa siihen kuluu. Kello oli lahes kaksitoista yolla, kun karautimme taksilla hotelli Novan pihaan. Emme malttaneet tietenkaan menna heti nukkumaan, vaan katselimme kotikadun yoelamaa hetkisen. Ympyra sulkeutui, reissu on nyt loppusuoralla.

 

viimeisia paivia Lumppurissa
27.04.2006 – 10:38

Twin towers – KL:n symboli

Hotellin vaihto kannatti. Oli ylellista pulahtaa aamulla uima-altaaseen. Aamiainen oli loistava – tarjolla oli seka aasialaisia etta lansimaisia herkkuja. Paivan sanomalehti odotti oven raossa. Sivistyksessa on puolensa. Olemme ravanneet eilen ja tanaan jalkamme kipeiksi ostoskeskuksissa. En ollenkaan ymmarra miksi. Uudet silmalasit on haettu ja hyviksi havaittu, mutta muita tarpeita ei enaa pitaisi olla. Kun Ninan barbietkin ovat jo matkalaukussa odottamassa matkaa Suomeen.

 

miss Cambodia, miss China ja miss South-Africa

Tapasimme eilen Kennyn, Ayanin seka suomalaisen Jarin, joka on taalla opetushommissa. Han oli muuten ensimmainen suomalainen, jonka naimme lahes neljaan viikkoon. Vietimme mukavan ja maittavan illan japanilaisessa Zen-ravintolassa. Tanaan meilla on kylakutsu Roslin luo. Vilkasta tama kaupunkielama.
kiireessa Lena ja Jusi  Lumppurista

 

ilta malesialaisessa kodissa
28.04.2006

vieraina Rosli Hussainin kodissa

Arvostimme kutsua Roslin kotiin, silla aasialaiset tapaavat vieraitaan tavallisesti ravintoloissa. Rosli asuu perheineen Kuala Lumpurin keskustan ulkopuolella kauniissa upouudessa omakotitalossa. Isantavaki otti meidat sydamellisesti vastaan. Emanta kiitteli tuliaislahjasta asiaankuuluvasti. Han kertoi olevansa huono kokki, mutta illallinen, jonka han oli itse valmistunut, oli kerrassaan herkullinen. Meille tarjottiin vihreita kasviksia, intialaista kalacurrya, thaimaustettuja tuoreita rapuja seka malesialaisia lihapaloja. Jalkiruuaksi oli tuoreita hedelmia ja paikallista kahvia. Isantavaki soi malesialaiseen tapaan luontevasti sormin. Mina olin kuvitellut, etta vain intialaiset syovat niin. Aina oppii uutta. Ilta oli mukavan lamminhenkinen. Perheen neljasta lapsesta (kaksi tyttoa, kaksi poikaa) vain pojat olivat kotona. Lupasimme omasta puolestamme tarjota suomalaisen illallisen, jos he tulevat meille pain vieraisille.

iltatunnelmissa kotikadulla

Vierailun jalkeen olimme vapaalla. Kotikadulla oli pakko nauttia kylma Tiger beer, silla edustaminen vie voimat!

 

pitka kotimatka edessa

Bukit Bintangin ostoskatu

Nyt on loma vahissa. Olemme luovuttaneet huoneet ja kuljemme kasimatkareput selassa kodittomina taman perjantaipaivan. Matkarinkat odottavat respassa noutoa lentoasemalle. Koneemme lahtee vasta 23:55, joten tiedossa on pitka paiva. Ajattelimme majoittua hotellin altaalle iltapaivaksi teemana ”viimeiset auringonsateet talteen!”  Illalla kaymme katsomassa valaistua Merdekaa ennen lahtoamme KLIA:n lentoasemalle. Tama on viimeinen raportti talla eraa Malesiasta. Kerron huomenna kotisuomesta, miten matkamme sujui. Kiitos kaikille ystaville, jotka olette olleet hengessa mukana. Kiitos blogikirjoittajien lisaksi myos lukuisista tekstiviesteista ja sahkopostista. On ollut ilo kayda postilaatikolla. Ja matkapaivakirjakin hoitui tassa samalla..

lahtotunnelmissa Lena ja Jusi,
jotka ovat nauttineet joka hetkesta!
ps. vappuvieraille tiedoksi: voi olla etta saatte vappupaivana sillilautasen asemasta nuudeliaamiaisen

 

reppuretkeläiset kotisuomessa

onnellisesti kotimaan kamaralla pitkan lennon jalkeen

Lentomatkalla oli paljon yllätyksiä (onpa vaikea käyttää taas skandeja). Luulimme lentävämme KLM:llä, mutta alkumatka KL:stä Amsterdamiin lennettiinkin Malaysian Airlinesilla. Luulimme lennon kestävän saman verran kuin tulomatkalla eli 11 tuntia. Se kestikin tasan 13 tuntia (ei muuten tuntunut missään, pitkä kuin pitkä).  Luulimme istuvamme tiiviisti penkkirivien keskellä. Saimmekin onnekkaasti pyytämättä exit-paikat. Liekö hyvän jalkatilan ansiota, nukuimme molemmat makeasti yön oli – Jussikin. Aamulla minä sain maukkaan intialaisen vege-aamiaisen, Jussi matkamme viimeisen malee-aamiaisen. Niiden voimalla jaksoimme odotella Amsterdamissa kolmisen tuntia koneen vaihtoa. Kello oli kaksi iltapäivällä (Malesiassa jo seitsemän illalla), kun laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Miika tuli noutamaan meidät scodillacilla Espooseen.  Ilahduimme, kun lumet ovat sulaneet ja ruoho alkaa vihertää. Tuntuu, että huhtikuu on oiva aika olla matkoilla. Ehdimme vielä mainiosti odottelemaan Suomen suvea. Nyt on edessä aasiahenkinen vapunvietto kesämökillä, sen jälkeen alkaa paluu arkeen…

Lena tyytyväisenä kotikoneen äärellä, sauna on lämpiämässä, pesukone pyörii ja ruisleipää on varattu iltapalaksi

 

tässä tunnelmakuva matkan viimeisestä iltapäivästä Kuala Lumpurissa

Teimme lentomatkan aikana pienen yhteenvedon

mitä opimme matkalla

Tässä lista meille itsellemme muistiin merkittynä tulevia matkoja varten ja ehkä muutama viisauden sana teillekin:

– omatoimimatkailu Aasiassa on helppoa, hauskaa, halpaa ja turvallista

– opaskirjoja kannattaa lukea, se helpottaa elämää

– kiireen saa unohtaa, täsmällisyys ja tehokkuus eivät kuulu aasialaiseen elämänmenoon

– matkan varrella kannattaa kysyä ja kysyä – eri ihmisiltä, sillä aasialaiset neuvovat, vaikka eivät ymmärtäisi kysymystäkään, kasvot pitää säilyttää. Jussi jakoi vastalahjaksi auliisti suomitietoutta.

– kannattaa hymyillä, saat hymyjä vastalahjaksi – tapasimme runsaasti todella ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä

– matkareittiä ei kannata suunnitella etukäteen liian tarkkaan, pieni pelivara antaa vapauden tunteen (meillä jäi yksi 40 euron Suomesta varattu lentolippu käyttämättä, aika pieni menetys, ei harmittanut)

– kannattaa seurata tarjouksia, Jussi tutki sanomalehtiä ansiokkaasti

– mitä halvemmalla elää, sitä lähemmäksi pääsee paikallisten elämää (tämä kaikella kohtuudella, pieni ylellisyys on palkitsevaa sekin)

– ruokia kannattaa maistella ennakkoluulottomasti – mutta ei uhkarohkeasti, eikä varsinkaan ennen pitkiä bussimatkoja.  Meillä ei koko neljän viikon aikana ollut minkäänlaisia vatsavaivoja, vaikka söimme kaikenlaisissa paikoissa, välillä hyvinkin alkeellisissa. Tropiikin auringonkypsyttämät hedelmät ovat parasta, mitä Aasia tarjoaa. Erityissuosikkimme oli kypsä mango – kyllä niitä söimmekin.

– polttavaan aurinkoon kannattaa suhtautua varovaisuudella ja vahvoilla suojakertoimilla – minä käytin kolmeakymppiä kolme ensimmäistä viikkoa, sitten iski hulluus, ruskettua piti hinnalla millä hyvänsä – hyvä lievitys punoitukseen on puhdas aloe vera, sitä saa paikallisista apteekeista noin 12 ringgitilla (= kolme euroa)

– matkanteon kiireessä kannattaa pitää pää kylmänä eikä uskoa kaikkia matkan- tai majoituksentarjoajia – esimerkiksi Tiomanille mennessämme laivarannassa oli jos jonkinlaista tarjoajaa

– kannattaa varata majoitus vain yhdeksi yöksi, sen jälkeen on helppo jatkaa tai vaihtaa parempaan – ja aina kannattaa tinkiä!

– kannattaa ottaa vaatetavaraa harkitusti matkaan, pesulapalvelut ovat nopeita ja halpoja (viisi ringgitiä kilo eli vähän yli euron) – tätä en taida oppia koskaan!

– hyttysmyrkkyjä ja hydrokortisonia kannattaa varata matkaan, Tiomanilla kohtasin hietakirppuparven ja olin kirjava monta päivää, Jussilla ei ollut näpyn näppyä..

– halpoja takseja kannatta käyttää, sillä helteessä patikointi saa aikaan pahan nahin – esimerkiksi Kuala Lumpurin kaupungin alueella pääsee minne tahansa 10 ringgitilla eli 2,5 eurolla.  Kokeilimme toki julkista liikennettäkin: paikallisbusseja sekä metroa ja monorailia eli ilmajunaa.  KL:ssa on tosi pahat ruuhkat aamutunteina ja työpäivän päättyessä, silloin metro on huomattavasti nopeampi vaihtoehto.

 

neljän viikon reppuretki malesiaan onnekkaasti ohi

matkareittimme kulki Kuala Lumpurista Kambodzhaan Ankor Watiin – sieltä KL:n kautta Borneolle Sabahin pääkaupunkiin Kota Kinabaluun – edelleen Kinabalu-vuoriston kautta Sandakaniin (nenäapinoita ja orankeja) – sieltä Johor Bahruun ja Singaporeen – lopuksi aurinkolomalle Tiomanin saarelle ennen paluuta lähtöpisteeseen Kuala Lumpuriin

marjaleena, joka päivitti raportit melkein päivittäin

 

yllätyskirjoitus toukokuun et-lehdessä

muslimityttöjen englanninopettaja oli antanut läksyksi haastatella turisteja,
tarina ja kuva on vuodelta 2003

ET-lehti pyysi viime vuoden puolella yleisökirjoituksia ikimuistoisista matkakokemuksista.  Lähetin pari juttua ja unohdin asian saman tien.  Eilen kotimatkalla selailin toukokuun numeroa.  Jouduin katsomaan kaksi kertaa matkasivua, jossa uuden Malesia-opaskirjan esittelyn lisäksi komeili matkaelämys, jossa oli minun nimeni.  Olihan se uskottava, että tarina oli oma ja julkaistu lehdessä.