ti 21.11.2017

Kolme tuntia mutkaista vuoristotietä Chaing Maista Paihin oli yhtä tuskaa.  Mutkanmerkki ja mutka seurasi toistaan.

Sanoinkin, että suoran tien merkillä olisi ollut enemmän informaatioarvoa.

 

Olimme molemmat aivan pyörällä päästämme, kun lopulta pääsimme Pain laaksoon vuorten keskelle.  Oli pakko käydä heti oluella.

 

Majapaikkamme Ever Green Guest House oli onneksi aivan kylän keskellä.  Rojahdimme puolikuolleina päiväunille.  Kun heräsin, ihmettelin missä olin.  Tutustumiskierros oli paikallaan.

 

 

Kylä on reppuretkeilijöiden suosiossa ja se kyllä näkyi.  Nuoria miehiä ja naisia rinkkoineen näkyi katukuvassa enemmän kuin Chiang Maissa.

 

Täältä järjestetään trekkausretkiä vuoristoon.  Me emme edes kuvitelleet trekkaavamme, mutta olimme kiinnostuneita näkemään tämänkin ilmiön.  Olimme varautuneet vuoriston kylmyyteen lämpimin asustein.  Ensimmäisessä lämpömittarissa näkyi lukema +41.  Tosin siihen paistoi aurinko.  Mutta palella ei todellakaan tarvinnut.

 

Kylästä järjestetään tutustumisretkiä lähiseudun nähtävyyksiin.  Ajatuskin lisäkurvailuista vuoristoteillä ei todellakaan houkutellut.

 

Tyydyimme kävelemään kylällä, jossa riitti meille mukavasti uutta nähtävää.  Temppelit ovat täällä burmalaistyylisiä ja siksi kiinnostavia.

Pai-joki virtasi vuolaana kaupungin läpi.  Bambusilta näytti turhan huteralta.

Varasimme paluukuljetuksen huomiseksi minivanilla Chiang Maihin.  Hinta oli tosi edullinen, 150 bahtia (vajaat neljä euroa) hengeltä.  Kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, että saamme kokea samat mutkat uudemman kerran.

 

Jos Chiang Maissa on halpaa, niin täällä on vielä halvempaa.  Söimme illalliseksi kolme annosta thairuokaa, riisiä ja kaksi isoa olutta.  Lasku oli 380 bahtia (vajaa 10 euroa).

 

Katselimme kun ilta pimentyi ja pääkatu muuttui yömarkkinoiksi.  Istahdimme kynttilän valoon nauttimaan hyvin ansaitut gin tonicit.  Ilta oli eksoottinen ja me hämmästelimme, että näinkin voi viettää poikamme syntymäpäivää.  Terveiset vaan kotisuomeen!

 

ke 22.11.2017

Jussi oli aamulla herätessämme kipeä.  Päätä särki ja olo oli huono.  Hän oli nukkunut tuskin ollenkaan ja epäili saaneensa taas kerran poskiontelotulehduksen.  Täällä ilmanala on kuuma ja ilmaistointi kylmä.  Onneksi troppeja löytyy.

 

Jätin miehen nukkumaan aamupäiväunia ja vetäydyin majapaikkamme rehevälle pihalle lukemaan e-kirjaa.  Olen ehtinyt lukea matkan aikana jo kaksi e-kirjaa Eppu Nuotiolta: Myrkkykeison ja taiteilijakertomuksen ”Nainen parvekkeella”.  Pidin Albert Edelfeltin taulun tarinasta kovasti.  Nyt on vuorossa Paula Hawkinsin ”Tummiin vesiin”.  Lainasin sen kesällä kirjastosta uutuuskirjana, mutta kahden viikon laina-aika ei riittänyt kiireisinä aikoina.  Nyt riittää, lukuaikaa on mukavasti

 

 

Ehdimme tehdä lyhyen kaupunkikierroksen ennen paluubussin lähtöä. Löysimme kolmannen temppelin, joka oli koristeellisen kuvauksellinen.

 

 

Kävimme uudemman kerran katsomassa Pai-jokea ja totesimme että kävelysillat olivat muissakin kohdissa huterat.

 

Jouduimme ylittämään yhden kosteikon ja siinä oli seikkailua kylliksi.  Söimme kevyen lounaan, mutta minä en pahemmin nauttinut, koska vatsa oli valmiiksi piukealla paluumatkaa odotellessa.  Rauhoituin vasta, kun pahimmista mutkista oli selvitty ja pääsimme tasamaalle vuoriston jälkeen.  Jos olisin tiennyt, miten tuskainen matka oli, olisin harkinnut kaksi kertaa lähtemistä.  ”Olisit lähtenyt kuitenkin”, Jussi sanoi ja totta se on.  Sen verran urheiluhenkeä löytyy edelleenkin.

Minivan toi meidät ystävällisesti vanhaan kaupunkiin Thapae-portille.  Olimme tyytyväisä, ettemme jääneet bussiasemalle, joka on kaukana vanhastakaupungista.

 

Nyt meillä oli kävelymatka hotellille.  Matkalla piti vielä poiketa yhteen temppeliin, sillä valaista buddha kutsui luokseen.

Meillä on ylellisesti kaksi täyttä lomapäivää jäljellä tutussa Chiang Maissa.  ”Welcome back Marza”,vastaanoton poika hymyili, kun palasimme reissusta.  Saimme vaihdettua pienestä lisämaksusta vaatimattoman majapaikkamme ylelliseen tilavaan huoneeseen uima-altaan vierellä .  Kyllä nyt kelpaa elellä herroiksi!  Olin tosi helpottunut kun selvisin kunnialla vuoristoteiltä.  Kuuma suihku ja kylmä virkistysjuoma maistuivat.

Tässä vielä bonuskuva, joka oli pakko ottaa pienen kujan varrella Paissa.  Laitoin Miikalle viestin, josko tästä tulisi uusi uljas otsikkokuva blogiin!