to 23.11.2017

• maalaustuokio
• shoppailemassa
• jalkahieronnassa
• kala- ja rapuillallinen ruokatorilla

Meillä on meneillään viimeiset päivät täällä kotoisassa Chiang Maissa.

 

Nautimme ylellisestä huoneestamme, joka on mukavasti uima-altaan reunalla.  Viihtyisin täällä mainiosti pitempäänkin.

Varasimme bussiliput Sukhothaihin lauantaiaamuksi.  Kuuden tunnin matka maksoi 300 bahtia (7:50 euroa) hengeltä.  Toivon hartaasti ettei matkalla ole kovin paljon vuoristoa.

 

Pääsin tänään pitkästä aikaa akvarellimaalauksen pariin.  Papereita ei ole enää montaakaan jäljellä ja uusia ei voi ostaa, sillä laukut painavat muutenkin turhan paljon.  Kävimme uudemman kerran taidetarvikekaupassa.  Sain opettajaltani osoitteen Samud Lanna myymälään ja malliputkilon mukaan, millaista hiilijauhetta pitäisi löytää.  Ja löysinkin – nyt hiilitekniikan kokeilua kotioloissa ei estä mikään.  Ostin myös bambusiveltimiä ja Jussi löysi viereisestä rautakaupasta monta pussillista halpoja silmukkaruuveja.  Minun tähtiostokseni täältä Thaimaasta ovat siis kultalehdykät, käsintehty paperi, hiilijauhe, siveltimet ja silmukkaruuvit!

 

Olemme pähkäilleet, koska syömme kunnon kala-annoksen.  Loppulomalla tulee aina kiire toteuttaa suunnitelmat.  Niinpä ajelimme tänään tuk-tukilla tutulle ruokatorille Pantip-tavaratalon kupeeseen.

 

Tilasimme ison höyrytetyn sea bassin limen, valkosipulin ja chilin kera sekä annoksen komeita rapuja.  Lasku oli meidän mittapuulla kalliimpi kuin yleensä, yhteensä 600 bahtia (15 euroa) + olut ja papaijasalaatti, mutta saimme runsaasti vastinetta rahoille.  Makuhermot hyrisivät tyytyväisinä illallisen jälkeen.

Niin ja nautimme toisenkin ihanuuden – jalkahieronnan.  Istuimme tyytyväisinä syvissä nojatuoleissa, kun nuoret hyvännäköiset miehet hieroivat tuoksuvien öljyn kera kävelystä raskaat jalkamme vetreiksi.

Illalla Jussi keitteli meille teetä ja tarjosi pikkubanaaneja ja paikallista Sang Som laulukirjaa kyytipojaksi.  Mitähän hyvää huominen viimeinen Chiang Mai päivämme tarjoakaan.  Ainakin hammaslääkärin, sillä Jussilla on vielä varattuna tarkistuskäynti juurihoidon aloittamisen jälkeen.  Minä lähden tukijoukoiksi.

 

pe 24.11.2017

• hammaslääkärissä
• kävelyretki kaupungilla
• maalaustuokio
• japanilainen illallinen
• pakkaus

Kolmen viikon loma on lähtöitkua vailla.  Istun sängyn päällä ja päivitän viimeisiä kuulumisia.  Jussi on toipunut ihmeen hyvin säryistä.

 

 

Hammaslääkärikäynti sujui rutiinilla.  Tohtori laittoi uuden lääkepaikan ja kehotti jatkamaan juurihoitoa heti kun kotiudumme.   Olimme molemmat helpottuneita, kun homma on näinkin hyvin hallussa.

 

Iltapäivä sujui leppoisasti altaalla polskutellessa ja maalauspuuhissa.

 

Lähikadun japanilainen ravintola teki meihin vaikutuksen, joten päätimme nauttia siellä viimeisen illallisemme.  Emme pettyneet, sillä maut olivat kohdallaan.

Nyt olemme pakanneet – väljästi – ja aamulla ystävällinen matkatoimiston rouva on luvannut huolehtia meidät linja-autoasemalle ja oikeaan bussiin.  Hän on opettanut Jussille, miten ”kuinka voitte” lausutaan thaiksi.  Tärkeää on loppukiekaisu.  Jussi ei osaa lausua sitä mutta ymmärtää mitä kysytään ja on opettanut vastalahjaksi saman ilmaisun suomeksi.  Seuraan kiinnostuneena, kun tätä keskustelua käydään joka päivä.

Olemme olleet kovasti tyytyväisiä kuluneisiin viikkoihin.  Kaupunki tuntuu mukavan tutulta, mutta näkemistä riittää jatkossakin.  Temppelikierroksemme ovat viime päivinä jääneet vähiin.  Lohduttaudun ajatuksella, että Sukhothaissa niitä riittää!

Näkemiin Chiang Mai – seuraava raportti tulee siis etelän suunnasta.