la 25.11.2017
Sukhothai
Siam Villa

Täällä ollaan, vaan kyllä se kesti. ”Anna olla viimeinen kerta, kun varaat tällaisia kokopäivämatkoja”, Jussi moitti. Ja oikeassa oli. Bussimatkan Chiang Maista Sukhothaihin piti kestää kuusi tuntia. Se kesti kahdeksan. Syynä oli vaihdevika. Kuljettaja ajeli alkumatkan verkkaisesti pienillä vaihteilla.

Hän keskeytti matkan noin 70 km ennen Sukhothaita ja ryömi bussin alle. Me matkalaiset odottelimme katoksen alla tunnin. Vika saatiin korjattua vasta kun huoltoporukka saapui paikalle.

Muuten matka oli kiinnostava, sillä ajelimme pieniä teitä keskellä viidakkoa. Maisema oli vihreä ja kumpuileva, mutta pahoja mutkia ei onneksi ollut. Sankka kasvillisuus vaihtui jossain vaiheessa pikkukyliksi, joita reunustivat riisi- ja sokeriruokoviljelmät. Kumipuita, banaaneja, palmuja ja hedelmäpuita näkyi myös runsaasti.

Saavuimme Sukhothaihin auringonlaskun saattelemina. Edessä oli vielä yksi koettelemus, sillä bussi jätti meidät uuden kaupungin bussiterminaaliin. Hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa ja matkaa oli vielä 14 km. Lavataksi pyysi matkasta 150 bahtia hengeltä. Jussi kauhisteli, tinki aikansa ja sai alennusta. Tämä onnistui, kun kyytiin tuli meidän lisäksemme pari muuta turistia.

Siam Villa osoittautui todella viehättäväksi puutarhan ympäröimäksi mökkikyläksi. Odottelen jo aamua, että näen istutukset päivänvalossa. Nyt tyydyimme kävelemään tien toiselle puolelle Sukhothai Kitcheniin illallisellä. Olimme natustelleet päivän aikana bussieväiksi ostamiamme Seven Elevenin makeita ja suolaisia pullia. Nyt teki mieli kunnon ruokaa.

Tilasimme merenelävä hotpotin kookosmaidon kera. Annos oli herkullinen. Minulla on kutina, että viihdymme täällä mainiosti seuraavat neljä päivää!

su 26.11.2017
päivä Sukhothain Historiallisessa puistossa

Ystävällinen emäntämme antoi meille vanhan kaupungin kartan ja merkitsi siihen kiinnostavimmat kohteet. Hän vei meidät autollaan historiallisen puiston lipunmyyntiin ja kehotti tulemaan tuk-tukilla takaisin. Matkaa oli vain puolitoista kilometriä, mutta helteessä kyytiapu oli paikallaan.

Pääsymaksu oli 100 bahtia (2:50 euroa) hengeltä. Puisto oli laaja ja suurin osa kävijöistä ajeli siellä vuokrapyörillä.

Me valitsimme raitiovaunun näköisen hop on – hop off vaunun. Se maksoi 60 bahtia hengeltä. Pysäkkejä oli 10 ja kyytiin voi nousta mistä vain. Ajelimme aluksi melkein täyden kierroksen. Saimme hyvän käsityksen alueesta. Puisto on Unescon suojelukohde.

Alueella on näyttäviä lummelampia, kymmeniä vanhoja temppeleitä ja ikivanhoja raunioita.

Vaikuttavin oli Wat Mahathat. Kiertelimme siellä aikamme ja jatkoimme sitten matkaa seuraaville temppelille.

Khmertyylinen Wat Sri Sawai oli alkuaan hindulainen, mutta muutettu myöhemmin buddhalaiseksi. Tornien sisäänkin pääsi kurkistamaan.

Reilun kolmen tunnin kierros kypsytti niin, että oli pakko vetäytyä lounaalle ja sen jälkeen päiväunille. Olimme päättäneet yhteistuumin kävellä takaisin. Kun kohdalle osui tuk-tuk, joka tarjosi kyytiä 50 bahtilla, hyväksyimme välittömästi tarjouksen.

Teimme illalla retken puiston läheiselle kauppakadulle uudemman kerran. Tämä ihan vain siksi, että olutta ei myydä täälläkään kello 14 ja 17 välillä. Iltakävely teki hyvää, kaskaat sirittivät täysillä, taivas oli musta, kuu kallellaan ja tuhannet lyhdyt loistivat pimeässä yössä.

Palattuamme sähköpostissa oli viesti, joka ilahdutti minua tavattomasti. Taiko – taidekauppa verkossa – oli lähettänyt tiedon, että grafiikanvedokseni ”Bella Figura” on myyty. En minä näillä kaupoilla rikastu, mutta tieto, että taiteeni kelpaa ostajille, antaa uskonvarmuutta jatkoon.

Sain toisenkin herttaisen viestin:  ”Päivä, jona Karakappeli raikasi

Otso vetäisi reippaasti ”höyhenen kevyt” ja ”tähtiä toisillemme”.  Esiintyjät saivat korvapuustit (ja Visa myös).  T. Miika”

Niin ja tänään oli taas onnittelulaulun aika. Soittelimme Nummelaan, jossa syntymäpäiväsankari Kaizu oli juuri laittamassa jouluvaloja. Ajatus tuntui kaukaiselta.