ma 8.1.2018

Joulunaika oli mukavan tunnelmallista mutta ah niin kiireistä.  Anna, Samu ja Miska asuivat meillä käytännössä melkein kolme viikkoa.  Se tarkoitti, että täysihoitolaiset tarvitsivat aamupuuron lisäksi kaksi lämmintä ateriaa ja välipalat niiden lisäksi.  Onneksi lapset tiesivät tarkkaan, mikä heille maistuu.  Anna huolsi joukkonsa hyvin – osallistui kotihommiin ja ulkoilutti pojat.  Joskus oli tarpeen pukea heidät haalareihin vielä iltapimeällä, kun sisällä olo oli yhtä riehumista.  Minä totuin suurperheeseen yllättävän hyvin.  Nyt koti tuntuu turhankin hiljaiselta, kun hiippailemme täällä Jussin kanssa kahdestaan.

 

Molemmilla on omat puuhansa.  Minä vietän laatuaikaa työhuoneellani.  Jorvin taidenäyttely lähestyy.  Minulla on sarja tempera- ja öljyvärimaalauksia valmiina, mutta lisääkin mahtuu.  Jussi on luvannut lähteä mökille puuhommiin.  Se on hyvää liikuntaa ja vaihtelua television katseluun.  Houkuttelen miehen päivittäin lenkille, mutta se ei riitä kunnon kuntoilusta.  Meillä jäi tänä talvena venyttelykurssikin väliin.  Olimme syksyllä niin paljon matkoilla, ettei viikoittainen kurssi ollut mielekästä.

Odottelen jo kovasti kaksivuotisen kuvataiteen aineopintokokonaisuuden alkamista.  Sain lupaavalta kuulostavan sähköpostiviestin:

Hei
Olet ilmoittautunut Kuvataiteen aineopintojen kokonaisuuteen, joka järjestetään Lapin avoimen yliopiston vaatimusten mukaisesti yhteistyössä Vanajaveden Opiston kanssa. Opintojen ilmoittautumistilanne näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä ja opinnot alkavat ohjelman mukaisesti pe 26.1.2018 klo 17. Opintojen kutsukirje lähetetään viimeistään noin viikkoa ennen koulutuksen alkua.
Opiskelu terveisin
HÄMEEN KESÄYLIOPISTO

Lupaan päivittää opiskelukuulumisia kun aika on!

 

Tuomelan Marttojen kevätkausi alkaa tänään.  Meillä on tiedossa elokuvailta.  Minkä elokuvan näemme, sitä en vielä tiedä.  Vietin aamupäivän työhuoneella viimeistelemässä Jorvin näyttelytauluja.  Niitä on nyt tarpeeksi.  Maalasin reunoja ja lisäsin hyvin hyvin varovasti muutamiin kukkiin kultahippuja.  Lyöntimetalli on henkäyksen ohutta.  Kullankimallus näyttää ylelliseltä, mutta sitä ei saa olla liikaa.  Seuraavaksi on vuorossa silmukkaruuvien ja ripustuslankojen kiinnitys.  Sitten vielä signeeraukset ja vaikein tehtävä – nimien keksiminen.  Olen siinä lajissa kovasti huono.  Taiteilijakollegat osaavat antaa runollisia nimiä, minä en.

 

Saattokeikka oli kotimainen elokuva, jossa oli mukaansatempaava tarina.  Heikki Nousiainen oli erinomaisen sympaattinen hankala vanha herra ja nuori tumma Kamal-poika uskottava roolissaan.

 

Meitä marttoja oli paikalla salin täydeltä.  Tarjoilu oli elokuvailtaan sopiva: kahvia, tuoretta pullaa, popcornia, karkkia ja sipsejä.  Otamme jatkossa taas emäntäryhmät käyttöön.  Se tarkoittaa omatekoisia suolaisia ja makeita herkkuja.

 

ke 10.1.2018

Auringonsäteistä virkistyneenä olen lenkkeillyt ja käynyt päivittäin työhuoneella.  Anna-tytär kävi yksin kääntymässä Hämeenlinnassa ja ehti käydä katsomassa näyttelytyöt.

 

Ehdimme käydä myös shoppailemassa (Annalle nastakengät ja pikkupojille talvivaatteita).  Annan auto on täällä korjattavana ja hän huristelee nyt meidän autolla.  Jussi kauhisteli, kun varaosaksi tarvittava muoviputken pätkä maksoi 200 euroa.  Toivottavasti se pelittää.

 

to 11.1.2018

Tammikuinen maisema oli kuin sadusta.  Kävelimme linnanpuistossa ja ihastelimme valkoisiksi huurtuneita puita.

 

Jussi lähti junalla Parolaan hakemaan Annan autoa.  Lupasi vielä katsastaakin sen nyt, kun auto on vastakorjattu.  Minä keittelen kotona kurpitsakeittoa ja uunissa hautuu kurpitsavuoka.  Kurpitsaa siksi, että sain pojalta jo ennen joulua suuren juureksen, joka on odottanut pääsyä ruokapöytään.  Se hetki on lähellä.

Minulla on tiedossa kulttuuriviikonloppu.  Lähden perjantaina Helsinkiin taidenäyttelykierrokselle.  Lauantaina olen lapsenvahtina Espoossa, sillä Laura ja Miika ovat menossa kaverinsa häihin.  Sunnuntaina aloitamme kevään litografiakauden täällä Hämeenlinnassa.  Uusia jäseniä on ilmoittautunut mukaan.   Se on mukavaa ja haasteellista.