ma 22.1.2018

Elämme jännittävää aikaa.  Minä olen virkeä, sillä tällä viikolla on paljon uutta luvassa.  Keskiviikkona syksyllä alkanut ”Iloa kuvataiteesta” -maalauskurssi jatkuu Vanajaveden opiston uusissa tiloissa Jaakonkadulla.  Ja perjantaina alkaa kuvataiteen aineopinnot samassa paikassa.  Aloitamme Antti Oikarisen opastuksessa piirustusjaksolla. 

”Ensimmäiselle kerralle tarvitset mukaan vähintään kynän ja luonnoslehtiön, ja pohdiskelevalle tekijälle tämä saattaa hyvinkin riittää. Yleisesti ottaen kannattaa ottaa mukaan myös isompaa paperia, hiiliä, liituja, puuvärejä, ja/tai mitä vaan, millä tuntee mielenkiintoa alkaa piirtämään.”

Myöhemmin keväällä Salla Laurinolli opettaa tempera- ja öljyvärimaalausta.  Ja mikä parasta, olen saanut sovitettua sujuvasti pari lomamatkaakin opiskelutauoille.  Niistä sitten myöhemmin.

 

Viikkomme alkoi hammaslääkärissä.  ”Spesialisti Thaimaassa on tehnyt hyvää siistiä työtä”, hammaslääkäri kiitteli kun jatkoi juurihoitoa.  Ehkäpä poikkeamme seuraavallakin Chiang Main matkalla hammasklinikalla.

 

ti 23.1.2018

Jaksan aina hämmästellä, miten paljon puuhastelua näyttelyn ripustus vaatii.  Onneksi varasin aikaa töiden viimeistelylle.  Olen kiinnittänyt kiilakehyksiin silmukkaruuvit ja niihin ripustuslangat.  Olen maalannut reunat siisteiksi ja signeerannut työt.  Kävin eilen työhuoneella pakkaamassa maalaukset isoihin kasseihin kuljetusta varten.  Mutta pahus – vielä piti maalata lisää kiilakehysten reunoja.

Jatkoin tänään pakkausta.   Saimme pajalle lahjoituksena jättirullan Ruukin muovipinnoitettua pakkauspahvia.  Olin siitä kovasti kiitollinen.

Nimetkin olen keksinyt – ei runollisia vaan ihan tavallisia.  Laitamme Jorvin näyttelyssä Marin kanssa nimilaput töiden alle.  Galleriassa teemme hienot numeroidut luettelot, mutta arvelimme että sairaalan kävijöille on helpompi katsastaa työt ja nimet ja hinnat kerralla.

Pakkanen on puraissut kunnolla.  Tänä aamuna mittarissa oli reippaasti yli -13 astetta.  Loppuviikoksi on luvassa lauhtuvaa.  Huomenna kiipeän ensimmäistä kertaa Myllymäen kalliolle taideopintoihin.  Jussi lupasi lähteä saattelemaan.

 

ke 24.1.2018

Huh, olipa mäki.  Matka ei ole pitkä, mutta kävelypolku oli luminen ja jyrkkä.  Menomatka kesti 40 minuuttia, paluumatka sujui alamäkeä vikkelämmin.  Tämä tekee hyvää minulle – niin haluan uskoa.

 

Maalaaminen oli mukavaa tutussa ryhmässä.  Tilat ovat hyvät, vaikka luokka saisi olla isompikin.  Varsinkin kun aineopintoryhmässämme on 20 henkeä.  Tilavassa aulassa on Iloisen Jaakon kahvio, jossa on sopuhinnat.  Kahvi maksoi euron, täytetty sämpylä kaksi.  Ei paha.  Tosin se ei ole viikonloppuisin auki.  Silloin pitää turvautua eväisiin.

 

Päivystin aamupäivällä, sillä Tiina-Katriina on edelleen toipilas.  Sain vedostettua lisää korttimateriaalia.  Se on hauskaa puuhaa.  Nyt vaan pitäisi saada tehtyä uusia laattoja.  Vanhat ovat kyllä kelvollisia ja saan niihin uutta ilmettä chine collé -lisäyksellä.  Ilmoittauduin maaliskuussa Anne Tammisen viikonlopun grafiikkakurssille.  Viimeistään silloin tapahtuu.

 

pe 26.1.2018

Kulttuuririntamalla on ollut kiireistä.  Ystäväni Liisa saapui eilen Helsingistä Hämeenlinna-vierailulle.  Reippailin vesisateessa häntä vastaan asemalle.

 

Päiväohjelmassamme oli shoppailua, erinomaisen maittava sushilounas Ajito Sushissa Goodmanilla, käynti Galleria Paperihuoneella ja sokerina pohjalla teatteri-ilta.

 

Meno oli niin vauhdikasta, että eläkeläisiä huimasi.  Hieno esitys kuitenkin.  Hämeenlinnan Teatteri on kestosuosikkimme.

 

Tänään perjantaina kävimme katsastamassa Hämeenlinnan Taidemuseo ”Rappiotaide” -näyttelyn ja eilen avatun näyttelyn ”Kokeilevaa & kantaaottavaa”.

”Näyttely johdattaa kiihkeille 1960–1970 -luvuille kuvataiteen ja modernismin murrokseen. Se esittelee ajan keskeisiä kuvataideilmiöitä – muun muassa informalismia, pop-taidetta, yhteiskunnallinen realismia, konkretismia, jne.

Näyttelyn yhteydessä nähdään koko perheen Hovielämää-teemanäyttely Juhani Linnovaaran 1960–1970 -lukujen teoksista.”

Tein taidehistorian aineopintojen lopputyönä proseminaarityön Juhani Linnovaaran taiteesta.  Ihailen vilpittömästi hänen mielikuvitustaan ja maalausten omaperäisyyttä.  Lupasin käydä tervehtimässä olioita toisenkin kerran.

 

su 28.1.2017

Vauhdikas viikko on loppusuoralla.  Olemme taas kotona ja sauna lämpiää.  Perjantaina ja lauantaina oli opiskelupäivä Tavastiassa.  Aineopinnot alkoivat piirustuskurssilla.  20 hengen ryhmämme näyttää lupaavalta.  Pelkäsin, että joudun taas kerran piirtämään kipsipäitä.  En joutunut.  Saimme hyvin vapaavalintaisen ja ajatuksia herättävän harjoitustehtävän.  Siinä piti määritellä uusiksi, mikä on piirustus.  Minun versioni syntyivät kollaaseina – kuinka ollakaan.

 

Sunnuntain haaste oli ”Salaisuuksia käytävillä” -taidenäyttelyn ripustus Jorvin sairaalan ala-aulassa Espoossa.  Onneksi sain Anna-tyttären apujoukoksi.  Näyttely on avoinna seuraavat neljä viikkoa.  Tervetuloa katsomaan!