ke 7.2.2018

Hanna Holman näyttely Galleria Koneessa oli valoisa ja iloinen.  Se teki hyvää monen tumman näyttelyn jälkeen.  ”Kiinnittäkää huomiota taulujen nimiin”, opettajamme Päivi kehotti heti alkajaisiksi.  Toden totta, ne olivat kuin runoja.  Esimerkiksi ”Äkkiä hän hämmästyy, aika pysähtyy ja kaikkeen onkin aikaa” ja ”Lintu, joka tietää mitä on tekemässä”.

Ensimmäinen kirjoitustehtävämme liittyi siis nimiin.  Saimme käyttää vain niitä ja riimitellä uusia runonsäkeitä.  Tässä minun riemastuttava tekeleeni:

Viisaat linnut hämmästyivät,
vesipisaran laulu synnyttää raikkaita tuulia,
on uusi alku,
öinen hiljainen tieto kaiken täyteydestä,
hätkähdyttävä ymmärrys kaiken suuruudesta.

Olen itsekin pähkäillyt maalausten nimien keksimisessä.  Tällaiseen mielikuvitukseen en pysty, ihailen vain.  Koska galleriassa oli satumainen tunnelma, saimme toiseksi tehtäväksi valita yhden tai useamman työn ja kirjoittaa niistä satu.  Minä valitsin teokset ”Koiran näky” ja ”Koiran juhlapäivä” ja pyöritin koiraa villissä tanssissa päiväperhon kanssa.  Kuten saduissa aina, tässäkin oli opetus.  Perhonen eli vain päivän, mutta osasi ottaa siitä ilon irti.  Koira taas oppi, että elämä voi olla hetkessä ohi.

Ehdimme tehdä neljä tehtävää.  Kolmas harjoitus oli pelkkää ilottelua.  Päivi pyysi meitä kirjoittamaan runon otsikolla ”Elämä on”.  Siinä piti esiintyä joku eläin, hauska paikka, adjektiivi, kulkuneuvo, lempiruoka, juhlapäivä, kaupunki ja tunne.  Tässä minun vuodatukseni:

Elämä on iloinen huvipuisto
Elämä on simpukkakeittoa Pariisissa
Elämä on kettu traktorin kyydissä
Elämä on hilpeä vappu

Nauroimme heleästi, kun yhdellä possu hyppi tramboliinilla ja seuraavalla elämä oli kaalikääryle.  Tällaisia tehtäviä lisää, kiitos.  Viimeinen kirjoitustehtävä olikin jo vakavampi.  ”Kirjoittakaa elämän käyttöohjeet”.  Aikaa oli vain viisi minuuttia.  Tässäpä nämä minun spontaanit ajatukseni:

• ole avoin uudelle
• ole utelias
• ole kiinnostunut
• muista huumori
• näytä tunteet
• kuuntele
• opiskele
• osallistu
• nauti elämästä