su 18.2.2017

Jussi ei ole tervehtynyt – päin vastoin.  Selkäkipu on jatkunut jo kaksi viikkoa.  Hän oli aamulla niin kipeä, että mietti tuleeko ollenkaan aamiaiselle.  Se oli minusta huolestuttava merkki.  Tähän asti ruokahalussa ei ole ollut mitään vikaa.  Teekupponen ja vastapaistettu croissant kuitenkin upposivat.  ”Lähde yksin museokierrokselle, minä jään lepäämään”, mies ehdotti.  Olin ajatellut, että käymme yhdessä taksikyydillä tutkailemassa nykytaiteen museon.

Lähdin siis yksin.  Voitelin sitä ennen Jussin selän kipugeelillä.  Kävelin alas mäkeä Porto Pihin ja hyppäsin bussiin numero 1.  Se ajoi satamakatua kohti katedraalia.  Onnistuin jäämään pois oikealla pysäkillä.  Nuori komea mies vähän avusti.

Museo löytyi vanhasta linnoituksen näköisestä rakennuksesta palmupuiston keskeltä.

 

Nyt näin livenä runsaasti Joan Miròn maalaksia.

 

Näin myös muita tuttuja kunen Picasson ja Tapiesin.  Olin kierrokseen tyytyväinen.

Palasin samaa tietä bussilla ja olin jo yhden aikoihin takaisin.  Olimme sopineet, että testaamme tänään sunnuntaina hotellin mallorcalaisen buffet juhlalounaan.

 

Se kannatti, sillä 15 euron hinnalla saimme gourmetvalikoiman.  Paella oli erinomaista, samoin merenelävätarjonta.  Grillatut jättiravut maistuivat syntisen hyviltä.

 

 

Jälkiruokapöytä oli ilo silmille.

Nyt tuntui, että olemme kokeneet parasta mitä Palma tarjoaa. Niin ja seuraavaksi kerraksi jäi paljon nähtävää!

 

Edessä on enää pakkaus ja lähtö huomenna aamupäivällä kentälle.  Tämä viikon loma on ollut tavallista raskaampi.  Toivon, että Jussi jaksaa matkustaa ilman suurempia kipuja.  Tiistaina hän on luvannut mennä kotisuomessa lääkärille.

 

Näkemiin siis tällä erää – ehkä palaamme vielä paremmalla onnella tälle kauniille saarelle:)