ma 23.4.2018
minibussilla, ferrylla ja Bangkok Airwaysin potkurikoneella Koh Changilta Bangkokiin

Näkemiin Koh Chang.  Matkatoimiston ilmastoitu minibussi nouti meidät Paddy’s Palms Resortista puoli kymmeneltä aamulla.  Huratutimme sillä muutaman muun turistin kanssa autolautalle ja olimme tuota pikaa mantereen puolella.  Matka jatkui samalla autolla Tratin pienelle lentokentälle.

Meillä oli siellä pari tuntia odotusaikaa.  Se sujui rattoisasti, sillä Bangkok Airways huolehti hyvin matkalaisista.  Tarjolla oli ilmaiseksi tuoretta ananasta, pieniä suolaisia piirakoita, banaaninlehtiin käärittyä sticky ricea ja makeita kakkuja kahvin ja tuoremehun kera.  Lentokoneessa tarjottiin vielä tulista kanaa, riisiä ja vihanneksia sekä kahvia.

 

Saavuimme Suvarnabhumin kentälle vähän kahden jälkeen.  Otimme sujuvasti taksin ja ajoimme iltapäiväruuhkassa tuttuun Suphan Lake Hometel lentokenttähotelliin yöksi.  Tilasin heti majoittumisen yhteydessä taksin aamuksi kello 6:15.

 

Suphan Laken kylä oli vilkkaampi kuin muistimmekaan.  Jussi pääsi 100 bahtilla (=2,6 euroa) parturiin.  Kiertelimme yhdessä torilla ja ostimme tuoreaineksia tuleviin thai-illanviettoihin.  Nippu tom yam -aineksia (sitruunaruohoa, galang-galangia ja limetinlehtiä) maksoi viisi bahtia.

Löysimme tutun katuruokapaikan, jossa kukaan ei puhunut englantia.  Onnistuimme silti tilaamaan paikallisia herkkuja.  Ruoka oli tulisen hyvää eikä maksanut paljoa.  Nyt ihmettelemme, miten saamme kaikki tuliaiset mahtumaan jo ennestään täpötäysiin laukkuihin.  Onneksi Finnairin koneeseen saa viedä enemmän kiloja kuin Thaimaan sisäisillä lennoilla.

 

ti 24.4.2018

• Finnairin päivälento Bangkokista Helsinkiin
• Paunun epressbussilla lentokentältä Hämeenlinnaan

Herätys oli 5:30.  Kello oli silloin kotimaassa 1:30.  Päivästä oli siis tulossa ennätyspitkä.  Lentosää oli mitä mainioin.  Kymmenen tuntia kului kirjojen ja  elokuvien merkeissä.  Minä katsoin kolme pitkää elokuvaa putkeen.  Hauskin niistä oli kotimainen ”Yösyöttö”.  Sain kaikki matkakirjat luettua.  Olin tyytyväinen, että maltoin säästää lentomatkalle muutaman laatunovellin.

Suomessa lumi oli kolmen matkaviikkomme aikana sulanut.  Liukkaat kelit ovat tältä talvelta ohi.  Meillä on ilo tavata viikonloppuna suvun nuorimmainen.  Lauran ja Miikan tyttövauva täyttää silloin jo kokonaista kolme viikkoa.  Minulla on pieniä hempeitä neitiasuja tuliaisina.  Pikkupoikiakin on jo kovasti ikävä.

 

Tässä vielä päällimäisiä tuntemuksia matkaltamme:

Koh Chang oli meille uusi matkakohde Thaimaassa.  Saari osoittautui kauniin vihreäksi.  Asuimme länsirannikolla.  Siellä oli useitakin upeita matalia hienohiekkaisia rantoja.   Uiminen meressä ei ollut pelkkää nautintoa, sillä pohjassa oli paikka paikoin teräviä korallikiviä.  Uimatossut olisivat olleet tarpeen.

 

Turisteille riitti majapaikkoja ja palvelujen tarjoajia.  Vaihdoimme neljän – viiden päivän välein hotellia.  Se oli hyvä ratkaisu, sillä näimme saaren länsirannikkoa neljästä eri kulmasta.  Kaikki majapaikat olivat erilaisia ja viihdyimme niistä jokaisessa.  Osassa oli uima-allas ja aamiainen.  Ne olivat mukavia lisiä, mutta eivät välttämättömiä.  Minä ilostuin aina, kun meillä oli oma veranta tai parveke ja siinä maalauspöytä-  Akvarelleja olisi syntynyt kolmen viikon loman aikana enemmänkin, mutta piirustuspaperi pahus pääsi loppumaan kesken.

Liikkuminen saarelle oli helppoa jopa matkalaukkujen kanssa.  Lavataksit ajoivat tiuhaan pääkatua pitkin ja kyytiin voi hypätä kättä heilauttamalla.  Kuljettajat veivät hotellin pihaan asti ja hinnat olivat halvat.  Aurinko huhtikuussa oli polttavan kuuma.  Viihdyimme suosiolla varjossa ja päivän kuumimpaan aikaan siestalla.  30 suojakertoimen aurinkovoide oli tarpeen varjopaikoillakin.  Sadetta saimme muutaman kerran roimasti ja pari ukkoskuuroakin sattui matkan varrelle.

Ruoka oli aina hyvää ja edullista eikä vatsavaivoja ollut.  Ei myöskään muita vaivoja.  Jussin paha selkäsärky hellitti matkan aikana ja hän sai yönsä nukuttua enemmän tai vähemmän hyvin.  Minun yöunissani ei ole vielä koskaan ollut valittamista.  Emme yrittäneetkään keksiä muita aktiviteetteja kuin uimisen, lukemisen, rantakävelyt ja minä tietysti maalaamisen.  Viihdyimme mainiosti ja tunsimme, että lepoloma antoi voimia ja uskoa tulevaisuuteen.