ke 16.5.2018

Ei tämä voi olla tottakaan. Helle hellii meitä jo toista viikkoa. Nyt mökkikausi on virallisesti avattu. Olemme olleet täällä jo maanantaista lähtien. Talven kosteus on haihtunut, sillä ovet ja ikkunat ovat olleet auki päivisin. Makuuhuoneessa on lasten perheiden jäljiltä pimennysverhot. Olemme nukkuneet aamuisin pitempään kuin kaupungissa koskaan.

 

Vanajanselkä on ollut peilityyni. Joutsenet pitävät konserttia läheisellä lahdella. Eilen sauna lämpeni ja me istuimme löylyjen jälkeen rantakeinulla kuohuviinipullon kera. Auringonlasku oli loistava. Kyllä kesässä on puolensa.

 

Kuntolenkkeilykin on aloitettu. Huonolla menestyksellä. Kävelemme yhdeksän kilometrin suolenkin normaalisti alle kahdessa tunnissa. Nyt siihen kului kolme tuntia.

 

Jussi lähti hyväkuntoisena mutta puolessa välissä matkaa selkä rupesi kiukuttelemaan. Loppumatka olikin sitten yhtä tuskaa. Olisimme liftanneet, mutta metsätiellä ei kulkenut yhtään autoa.  Iltapäivällä sitten lepäilimme.  Minäkin ihan vaan myötätunnosta.

 

Olin lupautunut huolettomasti päivystämään Galleria Paperihuoneella tällä viikolla keskiviikon ja torstain. Vakipäivystäjällämme Tiina-Katriinalla on meneillään viimeinen työkuukausi ja hänellä on kesälomapäiviä pitämättä. Laitoin varovasti kyselyn jäsenillemme, jakaisiko joku urakkaani.

Sain ilokseni tänään vapaapäivän. Se todella tuntui vapaalta, sillä mökillä on paistanut aurinko ja kevätpuuhat ovat edenneet mukavasti. Polut on nyt haravoitu ja minä olen kerännyt aimo annoksen reheviä nokkosia. Jussi on kaupassa. Ruokalistallamme on kukkakaali-parsakaaligratiinia nokkoskastikkeen kera. Palaamme kaupunkiin vasta aamulla. Tämä tuntuu kesälomalta!

 

Minulla on meneillään Ishiguro -kausi.  Luen mielelläni tuttujen kirjailijoiden teoksia.  Otan hyvin varovasti valikoimaani uusia, sillä jos ne kolahtavat, on pakko lukea koko suomennettu tuotanto.  Näin on käynyt ainakin Henning Mankellin, Alice Munron ja Doris Lessingin kanssa.  Samoin Leena Lehtolaisen, Sirpa Tabetin, Päivi Alasalmen ja Kristiina Vuoren kanssa.

Näin kävi myös Kazuo Ishiguron kanssa.  Luin ensimmäiseksi kirjan Ole luonani aina.  Se kolahti.  Aihe, jossa kloonattiin ihmisiä, oli karmaiseva mutta tyyli lämmin ja kaikkea ymmärtävä.  Kirja herätti ajatuksia, tämä voi olla joku päivä todellisuutta.  Sain joululahjaksi (pyynnöstä)  Pitkän päivän illan.  Olen nähnyt nämä molemmat myös elokuvina.  Niissä oli tavoitettu kirjojen henki niin, että katsoja näki lukemansa tutun oloisina kuvina.

Lainasin kirjastosta Haudatun jättiläisen ja lumouduin sen tunnelmasta.  Se on tarunhohtoinen vaellus Kuningas Arthurin valtakunnan raunoilla.  Saksit ja keltit elävät sumussa muistinsa menettäneinä.  Unenomaisessa tarinassa vanha pariskunta lähtee etsimään kadonnutta poikaansa.  He kohtaavat matkallaan ritareita, munkkeja, keijuja, jättiläisiä ja lohikäärmeen.  Suosittelen.

Jussi kysyi, mitä haluaisin äitienpäivälahjaksi.  Ishiguron kirjoja on suomennettu seitsemän. T oivoin jotain niistä kolmesta, joita en ole vielä lukenut.  Kirjakaupasta löytyi vain Me orvot.  Jussin valinta oli siis helppo.  Odotan jo innolla lukuelämystä.

 

pe 19.5.2018

Helleaalto meni jo ohi, mutta ensi viikoksi on luvassa jälleen lämmintä.  Minä olen kaupungissa ja Jussi maalla.

 

Päivystin eilen galleriassa ja maalasin innolla alakerrassa akvarelleja.  Meillä on itkuhälyttimet, joten kuulen jos joku tulee yläkerrassa ovesta sisälle.  Ja lisäksi meillä on työkokeilija Riikka, joka myös päivystää.  Työkokeilijaa ei saa jättää yksin, mutta esimerkiksi kaupassa käyminen onnistuu.

Tänään ja huomenna aineopintoihin liittyvä maalauskurssi jatkuu Jaakonkadulla Myllymäellä.  Salla -opettja lupasi tuoda meille eläviksi malleiksi eläinten kalloja ja täytettyjä lintuja.  Kuulostaa kaamean vaikealta.  Mutta haasteet ovat opiksi, joten eiköhän tästäkin selvitä…