pe 22.6.2018 juhannusaatto

Juhannusaatto valkeni sateisena ja koleana. Puuskainen tuuli sai puiden oksat villiin tanssiin. Anna toi eilen tullessaan kaksi kassillista kirpputorilta löytämiaan vesipyssyjä. Minä sain harhaan osuneen vesisuihkun päälleni, kun kiipesin aamulla mäkeä ylämökille. Pojilla oli hauskaa, minulla ei.

Anna ja Laura pukivat poikaset päivän mittaan useaan otteeseen sadevaatteisiin ja panivat heidät ulos jäähtymään. Pieni mökki kymmenelle hengelle kävi välillä turhan ahtaaksi.

Minä katoin juhlalounaan ulkopöydälle. Jussi laittoi infrapunalämmittimen päälle ja vielä pressun tuulensuojaksi. Oli kylmä. Yksi kerrallaan vei lautasensa sisätiloihin. Meillä oli tarjolla voissa paistettuja muikkuja ja wokkivihanneksia, uusia perunoita ja salaattia. Pojille jälkiruoka maistui paremmin kuin kalat. En ole ennen tarjonnut tuoreita kotimaisia mansikoita juhannuksen aikaan. Vaikka ne olivat vielä kalliita, makuelämys oli vertaansa vailla.

 

Anna viritteli illalla pojille mikkihiirielokuvia. Onneksi meillä on videot!

 

Miika teki juhannusvastat. Saunassa oli kesän tuoksu. Kun palasimme puhtaina ja punaposkisina, mökkikeittiössä tuoksuivat tortillat. Ne ovat pikkupoikien mieleen. Niin myös kokin mieleen, sillä ne valmistuvat helposti ja nopeasti.

su 23.6.2018

”Yllätetään pappa ja mennään piiloon. Kun pappa tulee, rynnätään esiin ja lauletaan”. Näin keksi Otso. Ja näin toimimme. Pappa ilahtui.

 

Sitten oli lahjonnan vuoro. Ostin miehelle laadukkaat akvarellivärit Italian matkaamme varten. Bonuksena varasin hänelle parturiajan.  Sade oli lakannut, mutta tuuli oli edelleen voimakas. Pikkupojat viihtyivät aamupäivän piirrettyjen elokuvien parissa.

 

Ulpu viihtyi sylissä. Söimme päiväruuan suosiolla sisällä. Miika laittoi eilen uunissa komean naudan sisäpaistin. Minä kokkasin kantarellikastikkeen (viime kesän sienistä).

 

Laura taiteili näyttävän vuohenjuusto-mansikkasalaatin.

 

Katoin juhlakahvit uhkarohkeasti ulkopöydän ääreen. Pikkupoikia ei tarvinnut kahdesti käskeä täytekakulle. Lauran kakkutaitoon voi aina luottaa. Näin hienoa mansikkakakkua ei mökillä ole ennen nähty!

Päivä oli onneksi poutainen. Pojat juoksivat iltapäivällä pihalla paljain varpain vaikka lämpömittarissa oli vain +16 astetta. Miikan joukkue lähti illan edellä jatkamaan matkaa toiseen mummolaan. Tuntui suorastaan hiljaiselta, kun meitä jäi mökille vain Jussi ja minä sekä Annan perhe. Odotamme kovasti lämmintä viikkoa.

 

su 24.6.2018

Jussin juhlaviikko jatkui.  Huomasimme yllättäen, että virallinen nimipäivä olikin vasta tänään.  ”Tehdään taas kakku”, Samu riemastui.  Lupasimme ostaa kaupasta suklaaherkkuja.  Se kelpasi.

Jätimme Jussin puuhommiin mökille ja lähdimme retkelle.  Suuntana oli Iittala, sillä minä halusin katsastaa Naivistien näyttelyn.  Tai oikeammin näyttelytilan, sillä aineopintojen ryhmällämme on haaveena järjestää siellä runsaan vuoden kuluttua lopputyönäyttely.  Rakennus oli todella suuri ja valoisa.  Tilaa oli niin paljon, että jokaiselle riittää näyttävä esittelypaikka.  Mutta ensin ne taulut pitää maalata.

 

Aurinko pilkisti, kun herkuttelimme jäätelötötteröillä.  Miska valitsi vanilja-suklaan, Samu minttu-suklaan ja me Annan kanssa kirsikan.  Nam.

 

Kun palasimme mökille, kaikilla oli kiljuva nälkä.  Kokkasin pikaisesti lasten lempiruokaa – spaghettia.  Jussi ilmoitti lähtiessämme, että lahjat kelpaavat tänäänkin.  Ostimme hänelle Finlaysonin pop-up myymälästä kala-aiheisen patakintaan ja pöytään kaitaliinan.  Pikkupojat ja tyttö saivat omat muumipyyhkeet.

Iltapäivällä reipas-Anna ryhtyi klapitöihin.  Pojat olivat innokkaita apureita.