to 2.8.2018

Helle jatkuu ja olo on haikea.  Tänään on kesälomalaisten viimeinen mökki-ilta.  Anna haluaa laittaa Helsingin kodin kuntoon ennen kuin Samun eskari ja Miskan päiväkoti alkaa.

En olisi alkukesästä uskonut, että perhe-elämä tyttären ja villien 3- ja 5-vuotiaiden poikien kanssa voi olla sopuisaa ja mukavaa.  Pojat ovat viihtyneet hyvin.  Niin mekin.

 

Anna on osallistunut arjen pyöritykseen ja minusta on mukava laittaa isolle perheelle lasten mieliruokia.  Hyvin ne ovat maistuneet meillekin.

Ohjelmaa on ollut sopivasti.  Eikä poikasille tarvitse keksiä tekemistä.  He keksivät sitä ihan itse.  Pyörät ja uimarenkaat ovat olleet ahkerassa käytössä.  Päivät ovat kuluneet ulkoleikeissä ja viimeisen viikon yöt teltassa.  Tätä helteistä kesää muistellaan vielä monta kertaa talvella.

 

Ampiaiset ovat olleet tämänkin kesän kiusana.   ”Huutaa kuin pistetty”, nyt tiedän mistä tämä sanonta on peräisin.  Miska kiljui niin, että pelkäsin ikkunalasien särkyvän, kun hän sai kunnon pistoksen.

 

Meidän kotiviinisankomme olivat todellisia ampiaisansoja, vaikka yritimme peitellä sokerilientä.  Myös viinityöläiset olivat vaarassa.

 

Hellejakso on nyt kestänyt kaksi kuukautta.  Saimme tänään kaupungissa käydessämme kunnon saderyöpyn.  Miska oli matkassa ja nautti täysin siemauksin lätäköissä hyppelystä.

 

Anna ja Samu jäivät mökille ja kävivät pyöräilemässä.  Samu oppi saman tien ajotaidon, kun apupyörät otettiin pois.  Hän oli kovasti ylpeä saavutuksestaan.

Meille Jussin kanssa on tiedossa kulttuuripitoinen viikonloppu.

 

Olin tänään avustamassa Katria elokuun ”Tuettua elämää -näyttelyn ripustamisessa.  Huomenna vietämme Galleria Paperihuoneella avajaisia.  Lauantaina ajelemme Kuusankoskelle ripustamaan graafikoidemme ryhmänäyttelyn ”Ajan taju”.  Yövymme Kymin Hovissa ja juhlistamme sunnuntaina seuraavia avajaisia.

Sen jälkeen mökkielämä jatkuu kahdestaan.  Mitenkähän pärjäämme…