sieniä – sieniä

SYKSYN SIENISATOA

ti 25.9.2018

Olen ollut tänä syksynä onnellinen kulkiessani kuulaan kirpeässä sienimetsässä.  Mökkimaastosta löytyy mukavasti karvalaukkuja (suosikkejani sienisalaatissa) sekä punikki- ja herkkutatteja.  Kantarellejakin olen saanut väriläikiksi sienikoriin.  Suppilovahverot ovat vielä pieniä.  Toivottavasti niitäkin löytyy myöhemmin syksyllä.

Mökkikausi on tältä syksyltä loppusuoralla.  Meillä on edelleen lämmöt päällä, joten voimme tulla vaikka päiväseltään käymään.  Minulla on kalenteri mukavan täynnä, sillä kuvataidekurssit käynnistyvät täysillä lokakuussa.  Jatkan Katri Stenbergin Iloa kuvataiteesta -kurssilla.  Aineopintokokonaisuuteen kuuluva carborundum-kurssi kestää kolme viikonloppua.  Marraskuussa on väljempää.  Olisikohan silloin irtiotto syksystä lomamatkan merkeissä mahdollista…

Olen päässyt vauhtiin myös grafiikanpajalla.  Olen ollut kurssikaveri Ilmalle tukihenkilönä vedostuspuuhissa.  Omat työt sujuvat ohessa.

TAIDEKORTTIMATERIAALIA

Olen tyytyväinen kurssilla tekemiini pieniin kuparilaattoihin.  Kukka-aiheisia grafiikkakortteja on valmistumassa iso pino.  Jatkamme Ilman kanssa harjoituksia tänään.  Huomenna on Helsinki-päivä.  Galleria Kookoksen näyttely loppuu tänään.  Käymme aamulla pienellä porukalla purkamassa ja tuomme työt takaisin Hämeenlinnaan.  Tämän jälkeen minulla on vielä tänä syksynä ilo osallistua Helsingin AkvArt-galleriassa järjestettävään Nazzanon oppilaiden näyttelyyn kuukauden kuluttua.  Tämän vuoden näyttelykausi on ollut yllättävän vilkas.

 

ke 26.9.2018

Säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi.  Näin myös tapahtui.  Jussi soitteli mökiltä ”Tervehdys täältä arktisista oloista”.  Ajelimme päivystäjämme Tiinan autolla Helsinkiin ja purimme kolmen hengen tehojoukkueena Kookoksen näyttelyn ennätysripeästi.  Siis minä ja kaksi Tiinaa.  Söimme varhaisen lounaan gallerian yhteydessä olevassa erinomaisessa aasialaisessa ravintolassa.  Tarjolla oli lempiruokiani tulista tom yam keittoa, paistettua riisiä ja tofu-currya.  Lihaa ja kanaakin löytyi, mutta ne jätin muille.

 

TIINA-KATRIINA OMPELI MINULLE HURMAAVAN NEULEEN

Kotimatkalla torkuin Tiina-Katriinan tekemän villaponchon lämmössä.  Nyt kaikki taulut ovat taas kerran työhuoneella Hämeenlinnassa.  Tai melkein kaikki, yksi grafiikkataulu lähtee postissa uuteen kotiin Ouluun.  Taiteilija kiittää.  Työhuoneella on taulukasseja turhankin paljon.  Jos olen oikein hyvä ihminen, käyn siivoamassa tuota pikaa.  En tänään, ehkä huomenna?

 

pe 28.9.2018

En ole siivonnut, mutta sienessä olen käynyt.  Vietimme torstaina ja perjantaina hienoja hetkiä ystäviemme Immon ja Tertun vieraina Kuhmoisissa.

 

JUHLAILLALLINEN ON KATETTU

Olin aivan häkeltynyt Immon kokkauksesta.  ”Ruoka on pöydässä kun tulette.  Saatte kvenellejä”.  Minä mielsin kvenellit lusikalla muotoiltuihn jäätelöpalloihin.

 

HAUKIKVENELLEJÄ

Kun isäntä kantoi annoksen pöytään, olin edelleen hämääntynyt.  Mitä saamme, kysyin.  No haukikvenellehän ne olivat.  Siis hienoksi jauhettuja haukifileitä kermakastikkeessa.  Ja tosi hyviä.

 

SAVUSAUNASSA KYPSYTETTYÄ HIRVIPAISTIA

Eikä ihanuudet siihen loppuneet.  Saimme savusaunakäynnin jälkeen hirvipaistia.  ”Saunoitte juuri hirvien kanssa”, Immo nauroi.

 

HIRVIPAISTI OLI MUREAA JA MAUKASTA

Toden totta, minä melkein kasvissyöjänä ihastuin riistan makuun.  Olen aina pitänyt porosta, mutta hirvipaisti oli vähintäänkin yhtä maukasta!

 

KUVANKAUNIS SYYSAAMU KUHMOISISSA

Tänään perjantaina aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.  Me suunnistimme lähimetsään sienikorien kera.

 

MUSTIA TORVISIENIÄ, HUIKEAA!

Sain taas uuden elämyksen.  Immo löysi mustia torvisieniä.  Niitä riitti kotiin viemisiksi asti.

 

KEHNÄSIENIÄ

Toinen löytö oli kehnäsienet.  Niitä olemme toki löytäneet ennenkin, mutta siitä on aikaa.  Mikä ilo onkaan kokata viikonloppuna tuoreita metsäsieniä.  Niin ja saimme tänäänkin ruokaelämyksen.  Immo-kokki valmisti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tattirisottoa.  Mutta ei riisistä vaan tattarista.  Minulla oli syvä ennakkoluulo kokonaisia tattariryynejä kohtaan.  Se oli muistuma kouluajoilta, jolloin tattaripuuro oli yksi inhokeista.  Mutta tämä oli oikeasti erinomaisen hyvää!

 

su 30.9.2018

Sieniteema jatkui viikonloppuna.  Ystäväni Liisa tuli lauantainaamuna meille Helsingistä.  Kävimme porukalla katsomassa Hämeenlinnan teatterin päivänäytöksessä Agatha Christien jännärin ”Kahvi mustana”.

 

Kappale oli hyvä ja jännittävä ja lavastus vastasi mielikuvaa vanhasta kartanosta.  Poirot oli oikeanoloinen ja kapteeni Hastings hurmaava.  Mutta äänentoisto oli surkea.  Minulla oli korvat tukossa, joten en todellakaan kuullut puoliakaan tekstistä.  Mutta kuulevat seuralaiset moittivat hekin, etteivät saaneet kaikista repliikeistä selvää.  Se harmitti.

 

SIENI- JA TOMAATTITÄYTTEISIÄ PAPRIKOITA

Kun kotiuduimme, laitoin aamulla valmistelemani täytetyt paprikat uuniin.  Toisessa vuuassa kypsyi suppistäyte, toisessa tomaatti-riisitäyte.  Molemmat annokset olivat maukkaita ja sopivat syksyiseen säähän.  Sunnuntaiaamuna paistoin meille mustatorvisienimunakkaan.  Oli hauska maistella torvisienen makua puhtaana.

JOUTSENLAMMELLA AULANGOLLA

Päivällä teimme pitkän kävelylenkin tihkusateessa Aulangolla.  Sen jälkeen mustatorvisienikastike ja perunat maistuivat.  Lisukkeena meillä oli savusiikaa ja vihreää salaattia.  Oivallisen ruuan kruunasi vahva kahvi ja Liisan tekemä makea unelmatorttu.  Kiitoksemme!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.