ke 5.12.2018

Herkistyn aina itsenäisyyspäivän lähestyessä.  Se oli työelämän aikaan syksyn huipennus.  Tv-lähetyksen valmistelut aloitettiin heti kesälomien jälkeen.  Kokouksia pidettiin lähes viikoittain ja pöytäkirjat olivat tärkeitä.  Minä kuvaussihteerinä koordinoin sekä tv:n että radion henkilökunnan nimet akkreditointia varten.  Nimilista oli pitkä.

Toki ennakkovalmisteluihin kuului paljon muutakin. Yksi mielenkiintoisimmista oli kurkistus ennen juhlia kutsuttujen nimilistaan.  Kopioita ei saanut, mutta linnan kansliassa sai tehdä muistiinpanoja.  Silloin kuvaussihteerin kynä savusi.  Suoran lähetyksen jälkeen olo oli todella puhki.  Linnan makea booli tuli tarpeeseen.

 

Kun kymmenen vuoden urakka oli ohi, huokaisin helpotuksesta.  Nykyään kotisohva ja kuohuviini television edessä tuntuvat erityisen hyviltä.

Tänä vuonna Anna ja pikkupojat juhlivat kanssamme.  Blinit kuuluvat perinteisiimme.  Onneksi Samu ja Miskakin pitävät niistä.  Tai sushit taitaisivat olla enemmän mieleen, mutta niiden pyöritys on monta kertaa työläämpää kuin blinilettujen paistaminen.

 

to 6.12.2018

Ulkona on pieni pakkanen mutta aurinkoa ei näy.  Suomen lippu työhuoneen ikkunan takana ei liuhu vaan roikkuu surullisena tangossa.  Lunta ei ole yhtään.  Muistan, miten useana vuonna kahlasin Espoon kodista junalle hangessa.  Työpäivä ennen linnan juhlien suoraa lähetystä alkoi jo puolen päivän aikaan.  Itsenäisyyspäivän  aamuna pikkuteitä ei aurattu.

 

Meidän juhlapäivämme Hämeenlinnassa alkoi siskonmakkarakeitolla.  Juhlavieraat tulivat juuri sopivasti lounaalle.  Blinitaikina on kohoamassa ja sienisalaatti valmis.

 

Anna pakkasi pojat ruuan jälkeen autoon. He huristivat linnanpuiston leikkikentälle.  Minä reippailin sinne jalkaisin.  Oli hyvä kävellä, kun tiet eivät olleet liukkaat.

 

Paistoin illalla punaposkisena kukkuravadillisen blinejä.  ”Näitä oli liian vähän,” Anna valitti iltapalan aikaan.  Hän olisi vielä herkutellut blineillä sienisalaatin kera.

 

Katselin hengästymiseen asti kättelykierrokset linnasta.  Tuntui että entisaikaan kutsutuissa oli paljon enemmän ”tuttuja”.  Pukuloisto oli aika kirjavaa.  En häikäistynyt.  Hyvä kun tämäkin juhla on nyt ohi ja voimme keskittyä taas omiin menoihin.

Käymme perjantaina katsomassa, miten remontti edistyy mökillä.  Minulla on myös opiskeluviikonloppu.  Praktikum-jakso alkaa illalla.  Mitä se pitää sisällään, se selviää pian.

 

Anna ja pojat ottivat ilon irti vastasataneesta lumesta.  Pihassa syntyi myrkkykeitoksia ja lumiukkoja.

 

la 8.12.2018

Olipa riemukas opiskeluviikonloppu.  Vastaava opettajamme Antti Oikarinen näytti kuvia omista hulvattomista teoksistaan ja kertoili ajatuksiaan praktikum ykkösestä.  Se on harjoittelua lopputyötämme varten.

 

Katsomme kuvia, hän antaa pieniä harjoitustehtäviä ja saamme tehdä itsenäisesti päätehtävän, joka katsotaan viimeisen viikonloppukurssin aikana.  Tämän lisäksi jokainen sai vetää arpalipun.  Käymme omaan tahtiin katsomassa Helsingissä gallerianäyttelyjä ja pidämme niistä pienen esitelmän kukin vuorollamme.  Hauskaa.

 

Ensimmäisen harjoitustehtävän aiheena oli – yllätysyllätys – omakuva.  Lauantaipäivä vierähti rattoisasti kollaasiaskartelun merkeissä.  Latasin omakuvaan kaiken sen mikä on minulle tänä päivänä rakasta.  Käsiä on neljä, lastenlapsia viisi ja mukavaa puuhaa riittää.  Näillä mennään.