Perinteet ovat mukavia.  Se helpottaa jouluaterian suunnittelua.  Olen oikaissut monessa jutussa, mutta peruna- ja porkkanalaatikon haluan edelleen tehdä itse.  Lanttulaatikon olen ostanut jo useana jouluna valmiina, sillä en pidä lantuntuoksuisesta keittiöstä.

 

Haudutettu punakaali kuuluu jouluun.  Vaikka se on hyvää, sitä ei tule kokattua muulloin kuin jouluaterialle.  Anna ja minä pidämme purkkiherneistä.  Nekin kuuluvat vain jouluun.

 

Runsas kalapöytä on joulun ykkössuosikkini.  Jussi on graavannut lohta tänäkin vuonna.  Sen lisäksi pöydässä on siikaa ja tuoretta kirjolohenmätiä sipulin, smetanan ja tillin kera.  Keittelin niiden kaveriksi kiinteitä Annabella perunoita.

 

Myös sienisalaatti on omatekoista.  Se syntyy Suvelan karvalaukuista, sipulista, smetanasta, keitetyistä kananmunista ja raejuustosta.  Espoon kodissamme meillä oli oikea leivinuuni.  Valmistimme siinä aina jouluisin täytettyä kalkkunaa.

 

Nyt meillä on valmis kalkkunarulla, joka kypsyi kätevästi paistimittarin kera uunissa.  Lämpimien ruokien seuraksi kiehautin karpalohilloa.

Niin ja jälkiruokana perheemme suosikki on vuodesta toiseen luumurahka.  Se syntyy helposti torttuhillosta, kuohukermasta ja rahkasta.

Tänä jouluna makeaa löytyy riittävästi, sillä Anna toi tullessaan monta rasiaa konvehteja.  Niitä on pakko maistaa ainakin yksi jokaista laatua.  Tai suosikkeja enemmänkin.

 

Pikkupoikien kanssa on hauska leipoa.  Se on helppoa, sillä hyvää torttu- ja piparitaikinaa saa valmiina.  Muistan, miten äiti aikoinaan kaulitsi pitkään ja hartaasti voitaikinaa.  Siinä oli tekemisen makua.