su 13.1.2019

Meillä on nyt Hämeenlinnan korkeudella oikea talvi.  Maassa on reippaasti lunta ja keli on pakkasen puolella.  Toistaiseksi ei ole ollut liukasta.  Hankin jo kitkapohjakengät, joten suhtaudun luottavaisesti talvilenkkeilyyn.  Sitä riittää, sillä minulla on helmikuun loppuun asti joka ikinen viikonloppu kurssipäiviä.  Kävelymatka Myllymäen kallioille pitää minut kunnossa.  Jussi kuntoilee edelleen mökillä.

 

Kattoremontti on nyt valmis, mutta puuhaa riittää senkin jälkeen.  Sähköjohdot pitää koteloida ja olohuoneen seinät levyttää.  Anna on luvannut hoitaa sen jälkeen kittauksen ja maalausurakan.  Ammattitaidolla.  Mietimme jopa jotain koristetapettia olohuoneen päätyseinälle (!).

Siivosimme porukalla rakennusjätteet.  Nyt työmiesten on hyvä aloittaa uusi puuhaviikko.  Minun kalenterini on täynnä muuta puuhaa.  Se tarkoittaa maalauskurssia, marttailtaa taiteen merkeissä, päivystystä AkvArt gallerian ”Kissat ja koirat” näyttelyssä Helsingissä, Paratiisi-triptyykin katselua aineopintojen praktikum-kurssilla, matkamessuja sekä lapsenvahtipäivää Espoossa.  Huh, kiirettä pitää eläkeläisellä.  Siinä on elämisen makua.  Ei todellakaan ehdi miettiä, mitä tekisi.

 

ke 16.1.2019

”Talven kenties kovin tuisku iskee torstaina”.  Näin kertoi aamun hesari.  Talvipäivät ovat olleet tällä viikolla tasaisen valkoisia.

 

Huomenna siis syöksyn tuuleen ja tuiskuun, sillä olen varannut liput helsinginmatkalle onnibussiin.  Se lähtee Goodmanin takaa, ei linja-autoasemalta.  Ei sinnekään ole pitkä matka niin kuin minnekään kantakaupungin alueella.  En muista, koska olen joutunut turvautumaan bussikyytiin.

 

to 17.1.2019

Lunta on tupruttanut, mutta tuisku jäi vähäisemmäksi mitä ennustettiin.  Lähden siis reippaasti matkaan:)

Eilinen marttailta ”Hipaisu taiteeseen” teemalla oli menestys.  Paikalla oli 20 innokasta taiteen harrastajaa.  Tiina-Katriinan ohjeiden mukaan kaikki maalasivat akryyliväreillä tuntemuksiaan.

 

Idea oli, että sai käyttää vain inhokkivärejä.  Lopputuloksesta päätellen se oli useimmilla ruskea.  Katselukierroksella kaikki kirjoittivat spontaanisti muiden töistä sanan joka tuli siitä mieleen.  Näistä kertyi kerrassaan hulvattomia runonpätkiä.  ”Oli mukavaa”, oli yleisin kommentti taideterapiaillan jälkeen.

 

pe 18.1.2019

Helsingissä oli kaamea loska.  Kahlasin sohjoisilla jalkakäytävillä ensin Galleria Huutoon.  Praktikum-kurssiimme kuuluu taidegalleriakokemus.  Nostimme kukin vuorollamme arpalipun.

 

Minulle osui Titti Miettinen.  Hänen installaationsa oli sykähdyttävä.  Kyseessä oli tietenkin jäätiköiden sulaminen ja ilmastonmuutos.  Se on nyt todella ajankohtainen teema.  Jos pystymme vaikuttamaan taiteella positiiviseen kehitykseen, se on huippujuttu.

Jatkoin matkaa AkvArt -galleriaan.  Päivystys sujui tuttuun tapaan.  Asiakkaita kävi vähän, mutta sitäkin enemmän tuttuja akvarellisteja sekä tietysti ystäväni Liisa.  Hän piti minulle pari tuntia seuraa.  Onnibussi toi takaisin Hämeenlinnaan halki pimeän maiseman.  Juhlistimme kotona Heikinpäiviä (Jussihan on oikeasti Juha-Heikki) punaviinipullosen kera.

 

Tänään perjantaina kävimme Jussin kanssa viimeistelemässä kakkoskotimme myyntikuntoon.  Minä pesin tarmokkaasti ikävän näköistä uuniluukkua.  Se onnistui, kun irroitimme ruuvit ja pääsimme lasilevyjen väliin.  Eteisen liukuovet olivat jumissa ja Jussi taisteli niiden kanssa.  Sunnuntaina on ensimmäinen näyttö.  Olemme tehneet parhaamme.  Nyt peukutamme Sitä Oikeaa Ostajaa!

 

ma 21.1.2019

Sunnuntain näytössä ei ollut ruuhkaa.  Näin kertoi välittäjämme Riitta.  Mutta yksi kiinnostunut katsoja kävi.  Aseman läheisyys oli kannustin ja asemallehan on vain viiden minuutin kävelymatka.  Nyt toivomme hartaasti, että hän on oikeasti kiinnostunut!

 

Matkamessuilla oli lauantaina niin paljon väkeä, että heikompia hirvitti.  Istuimme Tertun ja Immon kanssa yläkerran parvella kalasopalla pahimman ruuhkan ajan.  Vietimme jo toisen kerran Heikinpäiviä.  Aloitimme torstaina, kun luulimme juhlapäivän olevan silloin.  Näistä tulikin siis Heikinpäiväjuhlaviikot.