ma 18.2.2019

Lähtömme Thaimaahan lähenee lupaavasti.  Starttaamme tasan viikon kuluttua.  Sääennuste kotisuomeen lupaa vaihtelevaa.  Lämmin föhn-tuuli puhaltelee.  Etelässä on hiihtolomaviikko.  Täällä Hämeessä hiihtoloma on seuraavalla viikolla.  Ehdin vielä tänään maalauskurssille.  Ensi viikonloppuna tiukka aineopintojen kurssikevät päättyy praktikum kakkosen lopputöiden katselmukseen.  Minä olen tehnyt omani jo aikoja sitten, joten ei ole syytä paniikkiin.

Tapaamme – toivottavasti – kaikki viisi lastenlasta tällä viikolla.  Siis jos lapset ovat terveitä.  Mökin remontti on hyvällä mallilla.  Katot on laitettu, samoin lamput ja remonttimies Pekka maalaa parhaillaan olohuoneen ja keittiön seiniä.  Lomamatkamme jälkeen saamme tavarat paikoilleen ja pääsemme odottelemaan Suomen suvea.

 

ti 19.2.2019

Liukastelin eilen sydän pamppaillen Myllymäellä.  Paluumatka peilijäisessä alamäessä tuntui ylivoimaiselta.  Soitin Jussille, tuletko hakemaan.  Kiltti Jussi tuli.  Sain samalla kyydillä maalaukseni – osittain vielä märkinä – turvallisesti työhuoneelle.  Osa jäi kesken.  Ei se mitään, öljyväritöitä voi jatkaa loputtomiin.

 

Tänään kirjoittajapiirimme Kynäilijät jatkaa tarinointia.  Vaikka en pääse seuraaviin tapaamisiin, voin kirjoitella sujuvasti matkallamme.  Nettiyhteys toimii ja iltaisin on aikaa.  Hotellihuoneiden lukuvalot ovat mitä ovat, mutta tietokoneella näkee sekä lukea että kirjoittaa.  Aion pakata matkaan pinon pokkareita päivälukemiseksi ja e-kirjoja iltojen iloksi.

Meitä kynäilijöitä oli vain viisi paikalla.  Tunnelma oli kotoisa ja mukava.  Teimme pienen verryttelytehtävän taidekorttien pohjalta.  Minulle sattui ”Sininen hetki”.  Siitä oli helppo kirjoittaa, kun katsoi vain ulos gallerian ikkunasta.

Jokainen luki kotitehtävänsä.  Aiheenahan oli musiikki ja muistot.  Kaikilla oli omat suosikit ja runsaasti muistoja.  Minun tarinani löytyvät ”Kynailijat” -otsikon alta.

Seuraavan kotitehtävän aihe on kiinnostava sekin:  ”Seuraavaksi kerraksi (5.3.) sovimme tehtäväksi Iinan ehdottaman aiheen: ”… voisi vaikkapa tarkkailla ihmisiä kaupungilla/asemalla/bussissa/junassa ja valita jonkun inspiroivan näköisen ihmisen ja keksiä hänelle elämäntarinan, josta sitten kynäilee runon tai proosaa (1 A4).”  Saa nähdä, millaisen tarinan saan Chiang Maissa aikaiseksi.

 

ke 20.2.2019

Olen ollut tänään hyvä ihminen.  Siivosin grafiikanpajan työhuoneeni.  Edellisestä siivouskerrasta oli vierähtänyt tovi.  Kannoin monta roskapussia roskikseen.  Sinne meni myös pino kuivaneita siveltimiä.  Ei kuitenkaan mitään arvokkaita.  Akvarellisiveltimistäni pidän huolta.  Öljyvärisiveltimistä en niinkään.

 

Levitin pöydille pienimuotoisen näyttelyn viimeisistä töistäni.  Galleriavieraat ovat usein kiinnostuneet näkemään työtilamme.  Päivystäjämme Tiina tietää nyt, että alakertaankin kannattaa poiketa.

 

 

PELTIKUKKAPYLVÄÄT

Toinen päivän saavutus oli osallistuminen Paperihuone ry:n hallituksen kokoukseen.  Olen varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen.  Vuosikokous on ensi viikolla, mutta minä olen silloin muissa maisemissa.  Lupauduin kuitenkin poissaolevana suostua jatkamaan sekä hallituksessa että näyttelyvastaavana.  Se pitää minut vankasti mukana yhdistyksen toiminnassa.  Niin ja saimme kuin saimmekin päivitettyä yhdistyksen ikivanhat (vuodelta 1998) säännöt.  Se vaati parin tunnin ponnistelun.  Kunhan muutokset menevät läpi, säännöt julkaistaan Galleria Paperihuoneen kotisivuilla.

 

pe 22.2.2019

Eilen oli uintipäivä ja kulttuuripäivä.  Polskuttelimme nyt viimeistä kertaa ennen matkaa uimahallin vesijumpassa.  Voimme jatkaa sujuvasti tuttuja liikkeitä lämpimissä vesissä hotelliemme uima-altaissa.

 

 

”Hämeenlinnan kaupunki täyttää 380 vuotta.   Pietari Brahen vuonna 1639 perustama kaupunki on aikojen saatossa muuttunut merkittävästi.  Alkujaan se sijaitsi pienellä Vanajaveden rantakaistaleella aivan linnan kupeessa.  Tänä päivänä kaupunkiin kuuluvat Hämeenlinnan lisäksi entiset ympäryskunnat: Hauho, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos.  Hämeenlinna 380 –näyttelyssä tutustutaan, miten taiteessa eri aikoina on kuvattu Hämeenlinnan maisemia.”

Olimme Jussin kanssa Hämeenlinnan taidemuseossa näyttelyn avajaisissa.  Siellä oli todella paljon tuttuja.  ”Tervetuloa näyttelyyn rakkaat hämeenlinnalaiset”, näin tervehti entinen hämeenlinnalainen YLEn toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila avajaisvieraita.  Tungos oli melkoinen.  Sanoinkin, näkisimmepä Galleria Paperihuoneen näyttelyjen avajaisissa joskus näin päljon kulttuuriväkeä.  Lähdimme graafikkosisko Ullan kanssa jatkoille Nooran viinibaariin.  Olimme kovasti tyytyväisiä illan antiin.

Iltaan mahtui vielä nostalgiaelämys.  Surffailimme kotona tv-kanavilla.  Silmiin sattui YLE Teeman jäänmurtajasarja.  ”Olisikohan siellä mukana ohjelma, jota olin mukana tekemässä 1970-luvulla?” ihmettelin.  Ja olihan se.  Näin Teema hehkutti:

 

”J/M Sisu – talvisen Perämeren työjuhta (1977) näyttää jäänmurtajan in action. Jäänmurtaja (J/M) Sisu on Urho-luokan jäänmurtaja, joka merkitsee suurinta jäänmurtajaluokkaa Suomessa. Thomas Romantschukin ohjaama TV-ohjelma edustaa genreä, jota harvoin enää tehdään; se on eräänlainen kevyesti spiikattu havainnoiva dokumentaari jäänmurtamisesta. Elokuva samalla auttaa ymmärtämään yhteiskunnan infrastruktuurin osien toimivuutta. Ohjelma on kuvattu hienosti ja vaivaa välttämättä. Animoidut kuvat selittävät kuinka jäänmurtaja toimii särkien paksuimmankin jään. Jääahtautuma voi olla veden alla jopa 15 metriä paksu – senkin Sisu selvittää. Välillä työskennellään kannella, autetaan neuvostoliittolaista laivaa, välillä saunotaan ja seurataan miehistön vapaa-ajan puuhia.”

Ohjelma oli oikeasti tylsä.  Pitkiä hitaita otoksia jäänmurtajasta jäisellä Perämerellä.  Minuun se teki vaikutuksen, sillä muistan vieläkin hyiset tunnelmat.  Olimme kuvausryhmän kanssa laivalla lähes viikon.  Työaika loppui perjantaina, mutta emmehän me päässeet mihinkään jään keskeltä.  Piti soittaa radiopuhelimella päällikölle, saammeko ylityöluvan.  Saimme.  Kuvausviikkoon mahtui ainakin yksi huippukokemus.  Olimme vuokranneet helikopterin ilmakuvia varten.  Kuvaaja suoriutui tehtävästään nopeasti.  Se tarkoitti, että lentäjä lennätti samaan hintaan muutkin filmiryhmän jäsenet.  Se taitaa olla ainoa helikopterilentoni, mutta ikimuistoinen sellainen!

 

la 23.2.2019

Nyt voin henkäistä helpotuksesta.  Kuvataiteen aineopintojen praktikum ykköskurssi on onnellisesti ohi!  Meillä on nyt taukoa peräti 6.4. asti.  ”Nyt on aika aloittaa välittömästi praktikum kakkosen valmistelu”, vastaava opettajamme Antti Oikarinen muistutti.  Minä olen itse asiassa jo aloittanut, sillä aion nauttia lomamatkasta ilman huolia kurssitehtävistä.

 

Sain kiitosta päätehtävän vähäeleisestä toteutuksesta.  Itse olin hieman huolissani, oliko se liian yksinkertainen.  Opettaja oli sitä mieltä, että elementit olivat kohdallaan.  ”Voit jatkaa vaikka kollaasien merkeissä”, hän kommentoi.  Se oli musiikkia korvilleni.  Juuri niin aion tehdä.

 

Jussin päivä on ollut haikea.  Hänen opiskelutoverinsa Veikko Otaniemen ajoilta haudattiin tänään.  Hän oli perheystävä.  ”Hyvä ystävä on lähtenyt.  Muistot elävät ikuisesti.”  Niin surullista.  Osanottomme Liisalle ja perheelle.

 

su 24.2.2019

Meillä oli yhtäjuhlaa, kun kaikki viisi serkusta tapasivat meillä.  Minä paistoin otsa hiessä blinejä koko porukalle.  ”Onpa hyviä”, huokaukset ilahduttivat emäntää.

 

Nuoriso lähti kotimatkalle illan pimetessä.  Me Jussin kanssa rentouduimme saunassa.  Seuraava saunailta on tiedossa vasta neljän viikon kuluttua.  Tosin hikipisarat voi huuhdella tehokkaasti suihkussakin.

Nyt edessä on matkalaukkujen pakkaus ja jääkaapin tyhjennys.  Selviämme helposti, sillä se tyhjeni aika tehokkaasti Annan ja poikien matkaan.  Annoimme Finnairin miinuspisteitä, kun teimme lähtöselvityksen.  Meidät oli sijoitettu peräkkäisille riveille eikä kahta rinnakkaista paikkaa ollut enää jaossa.

Toinen miinus tuli yllätyksenä:  ”HUOM: Testaamme palvelukonseptin muutosta Phuketin, Krabin, Bangkokin, Goan, Ho Chi Minh Cityn, Havannan, Puerto Platan ja Puerto Vallartan lennoillamme 1.11.2018 – 31.3.2019. Kokeilun aikana näiden lentojen economyluokassa ei tarjoilla ilmaisia alkoholijuomia. Ateriat ja alkoholittomat juomat ovat maksuttomia.”  Ehkä tästäkin selvitään…