hissi tuli, vankeus loppui

MITEN KISSAT LIITTYVÄT TARINAAN, SE SELVIÄÄ LUKEMALLA

Kynäilijät kirjoittajaryhmämme kotitehtävän aihe oli uutisotsikko. Valinnanvaraa riitti. Meillä kakkosasunnon myynti oli päivän sana. Se kirvoitti tämän tarinan.

”Hissillä vapauteen”. Näin otsikoi Helsingin Sanomat sunnuntaina 24.3.2019 . Kirjoitus osui, sillä olen joutunut käytännössä miettimään elämän arvoja, kun ikävuosia tulee lisää. Muutimme Jussin kanssa seitsemän vuotta sitten Hämeenlinnaan. Asunnon valinta oli yllättävän helppo. Halusimme tukikohdan kaupungista, kerrostalosta. Tämä siksi, että vietämme kesäkuukaudet lähellä sijaitsevalla mökillä. Suunnittelin huolettamasti, että matkustamme talvikuukaudet etelän auringossa. Muutimme Aulangontielle kerrostalokolmioon lähelle hyviä lenkkimaastoja. Raput kakkoskerrokseen eivät rasittaneet.

Näin kului lähes neljä vuotta. Kesät mökillä olivat henkireikä. Toki matkustelimmekin, mutta silti ehdimme kiivetä portaita ihan tarpeeksi. Emme jääneet asunnon vangeiksi, mutta askeleet rupesivat painamaan. Oli pakko miettiä tulevaisuutta. Emme me tästä ketterimmiksi muutu. Teimme rohkean ratkaisun muutama vuosi sitten. Ostimme kantakaupungista kolmion. Hopeakulman talossamme on hissi ja meillä jopa pieni oma sauna. ”Tässä voimme asua loppuikämme”, tuumimme onnellisina.

Mutta emme arvanneet, että joudumme toisenlaiseen vankeuteen. Edellisen asuntomme myynti ei ollutkaan mikään itsestäänselvyys. Yritimme välittäjän kanssa puoli vuotta. Sitten kadulla käveli vastaan tyttäremme koulukaveri, joka etsi vuokra-asuntoa. Se sopi meille. Tyttö viihtyi asunnossamme kahden kissan kanssa puolitoista vuotta. Kunnes kissojen kynnet tekivät astianpesukoneen poistoletkuun viillon. Vesivahingon myötä vuokralainen lähti evakkoon ja jäi sille tielleen. Nyt on kulunut taas puoli vuotta. Asunto on edelleen tyhjillään ja myynnissä.

Kunnes eilen tapahtui Ihme. Saimme hartaan odottelun jälkeen Tarjouksen. Kävimme tiukan hintaneuvottelun ja päädyimme päivän päätteeksi kompromissiratkaisuun. Tänään oli suuri päivä, kun allekirjoitimme sähköisen myyntisopimuksen. Pitkälliseksi venynyt projekti sai onnellisen lopun. Eli satukirjan sanoin: ”He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti!”. Kaikkihan me uskomme satuihin.

kirjoitettu 26.3.2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.