su 28.4.2019

Tänään oli hyvä pajapäivä. Aloittelin hommia jo aamuyhdeksältä. Grafiikanteossa alkuvalmistelut ja loppusiivous vievät rutkasti aikaa. Siksi on järkevä tehdä pitkää päivää. Minä vietin kauniina sunnuntaipäivänä hulppeat kuusi tuntia pajalla. Ihan vaan siitä ilosta, että valmista tuli. Kimmokkeena oli, että minulla on kuvataiteen aineopintoihin liittyvä ohjaajan henkilökohtainen tapaaminen jo vajaan viikon kuluttua. En kehtaa mennä, ellei minulla ole jotain uutta näytettävää.

Nyt on. Sain ensimmäisessä lopputyösuunnitelman katselussa vinkin, että kannattaa tehdä jokaisesta työstä oma kokonaisuus. Niinpä en yrittänytkään saada yhteen vedokseen kokonaista viidakkoa tai savannia tai sirkusta, vaan keskityin tunnelmoimaan. Olin itse aika tyytyväinen, sillä liukuväritausta sitoi aiheen kokonaisuudeksi. Aikaisemmat työni näyttivät todellakin leikkaa-liimaa askartelulta. Tosin niitä oli hauska tehdä. Lämmin kiitos graafikkosisko Kukalle, joka opasti väriliukumiin.

Jussi lähti mökille. Toivon todella, että hän saa vedet päälle. Lupasin jatkaa sen jälkeen siivousurakkaa. Toinenkin projekti on hyvällä mallilla. Kaupunkikotimme julkisivuremontin aikataulu siirtyi muutamalla päivällä. Saimme armonaikaa vapun yli. Sen jälkeen parveke pitää olla typötyhjä. Se tarkoittaa, että pieni olohuoneemme on ylitäysi, kun siellä on ylimääräiset korituolit ja pöytä. Onneksi silmä tottuu yllättävän hyvin asioihin, joille ei nyt voi mitään. Niin ja yksi plussakin tässä piinassa on. Viime kesänä parvekkeelle ilmestyi komea ampiaispesä. Se on edelleenkin siellä, vaikka asukit häipyivätkin syksyllä. Ne eivät taida tulla hiekkapuhallusmyrskyn keskellä takaisin.

ma 29.4.2019

Nettiyhteys oli eilen poikki. Odottelin, että se palautuu, vaan ei. Yhteys oli vielä aamullakin poikki. Jussi soitti Soneran vikapäivystykseen ja sai rutkasti ohjeita. Modeemia piti pistää neulalla, jotta se virkistyisi. Taisi vaan suuttua, ei virkistynyt. Mies kävi parikin kertaa päivän aikana Soneran liikkeessä ja sai testimodeemin käyttöön. Yhteys palasi tilapäisesti. ”Kirjoita vikkelään, ei tiedä koska se lakkaa pelittämästä”, mies ilmoitti. Minä tässä nyt sitten kirjoittelen.

Olin varautunut mökkipäivään, mutta tästä tulikin pajapäivä. En ollut pahoillani, sillä jatkoin hyvin alkanutta eläinsarjaani. Uusia vedoksia on jo nyt niin paljon, että voin valita mitä vien lauantaina opettajalle näytteille. Tunnen itseni Ahkera-Leenaksi. Kahden päivän tuotos löytyy sivulta Villi luonto villiintyi.

Tänään meillä oli Paperihuoneen hallituksen kriisikokous. Tukiraha päivystäjän palkkaamiseksi on loppunut. Saamme todennäköisesti uuden työkokeilijan, mutta joudumme siitä huolimatta hoitamaan galleriapäivystyksen omin voimin. Olemme tehneet (minä) näyttelysopimukset lähes koko vuodeksi. Siinähän sitten päivystämme.

vappu 30.4 – 1.5.2019

Vappu vuosimallia 2019 oli poutainen ja tuulinen. Ajoimme vappuaattona illan edellä ystäviemme Tertun ja Immon mökille Kuhmoisiin. Perillä meitä odotti herkkuillallinen. Kilistimme kuohuviinit ja nautimme sen jälkeen pöydän antimista.

Immo grillasi vihreää parsaa. Sen kanssa oli tarjolla kantarellimuhennosta ja itse savustettua siikaa. Olimme kaikki sitä mieltä, että ruokalajeja ei tarvitse olla monta, kun kaikki olivat maukkaita.

Vappupäivän aamuna istuimme pitkään brunssilla saman ruokapöydän ääressä. Kuuntelimme vappuradioita ja lauloimme sekakuorona työväenlauluja. Kotimatkalla näimme pelloilla useita joutsenia ja muutaman kurjenkin. Koivut vihersivät ja valkovuokot kukkivat tien penkereillä. Kevät on täällä taas.

Kotona meitä odotti parvekkeen lopputyhjennys. Se oli pölyistä hommaa. Nostimme painavat puurallit sisätiloihin. Alta paljastui kaikenlaisia aarteita. Ei kuitenkaan kultasormuksia eikä muutakaan arvokasta. Jussi irrotti porakoneella ikkunalaudat. Nyt remonttimiehet saavat tulla. Olemme valmiit.

Muistan elävästi vappupäivän 1984, kun omakotitalomme rakennusurakka oli siinä vaiheessa, että betonisokkeli piti siivota ennen kuin puulattia voitiin asentaa. Sekin oli pölyistä hommaa. Lapset pyörivät jaloissa. Anna oli alle kaksivuotias ja Miika kuusi. Valmista siitäkin talosta tuli. Muutimme kesäkuussa ja ehdimme asua siellä lähes 30 vuotta ennen Hämeenlinnaan muutoa. Nyt Kauklahdessa on mukava käydä pojan perheen luona kyläilemässä. Maisema on muuttunut rajusti. Ennen niin avara peltomaisema on muisto vain. Alue on täpötäynnä pieniä omakotitaloja. On siinä hyväkin puoli. Pikkuväellä on kavereita pihapiirissä.

to 2.5.2019

Samu on kuumeessa. Annalla on kauan kaivattu lomaviikko. Maalariammattikoulu loppui viime perjantaina ja uusi oppisopimustyö alkaa ensi viikolla. Tytär ei päässyt omiin rientoihin, sillä sairasta poikaa ei voi viedä minnekään. Paitsi meille. Miska on päiväkodissa ja minä Samuvahtina.

Meillä on mukavaa. Samu viihtyy puhelinpelien äärellä ja minä teen kotihommia. Anna ja Jussi lähtivät autokorjaamon kautta hetkeksi mökkihommiin.

Saimme eilen illalla pihanpuolen parvekkeen tyhjäksi. Suurin haaste oli sovitella lattiarallit kapeasta oviaukosta sisälle. Ne seisovat nyt keittiössä. Toivottavasti minun ei tarvitse katsella niitä kovin montaa päivää. Jussi tuo mökiltä peräkärryn ja lastaamme ne siihen mökille vietäviksi odottamaan remontin päättymistä. Työt alkoivat tänään. Pihan puolella ei ole tapahtunut mitään. Mutta mitä kummaa – kadun puolelle pystytetään telineitä! Kuvittelin, että remppa on vain sisäpihalla. Aikovatko työmiehet huputtaa koko talon. Kamalaa.

Illalla Galleria Paperihuoneella juhlittiin toukokuun taiteilijoiden näyttelyjen avajaisia. Vuorossa olivat porvoolainen Mia Westerlund ja grafiikanpajan puolella Tiina-Katriina Mustonen. Jo nyt tuntuu haikealta, jos joudumme vuodenvaihteessa lopettamaan gallerianäyttelyt.

pe 3.5.2019

Olen koko päivän valmistautunut huomiseen opettajan tapaamiseen. Hain grafiikanpajalta valmiit vedokset, jotka ovat olleet painon alla kuivumassa. Siistin reunat ja valitsin parhaat matkaan.

Päätin tehdä myös sirkusjulisteen. Siinäpä sitten päivä vierähtikin. Ja hauskaa oli.

la 4.5.2019

Samu ja Miska ovat täällä taas. Annakin on, mutta hän viettää laatuaikaa Jussin kanssa teatterissa.

Minulla oli pari ystävälippua – kiitos Eira – ja lähetin heidät katsomaan Hiljaiset sillat. Minä näin sen jo muutama viikko sitten Liisa K:n kanssa. Odotan, mitä he pitävät esityksestä.

Minulla oli jännittävä aamu. Reippailin koleassa tuulessa opistolle. Tänään ei sentään satanut lunta, niin kuin eilen. Tapasin kuvataiteen aineopintojen vastaavan opettajamme Antti Oikarisen. Hän ohjaa minua ja kurssitovereitani lopputyön parissa kahtena peräkkäisenä lauantaina. Olin tyytyväinen, että hän piti uusista vedoksistani. Opettaja kannusti jatkamaan vähäeleisiä maisematöitä, jotka perustuvat väriharmoniaan. Ohje oli minulle mieleen.

Teimme poikasten kanssa porukalla lettutaikinan. Miska toivoi päiväelokuvaksi Viirua ja Pesosta. Kun avasin television, siellä oli juuri alkanut Dinon seikkailut.

Jäimme yhdessä jännittämään sitä. Sen jälkeen paistoimme lettuja ja päivä sujui rattoisasti.

Sain vielä illalla erityiskohtelua. Opettaja kävi kutsustani Galleria Paperihuoneella katsomassa kukkapylvääni. ”Ota ilman muuta mukaan näyttelyyn”, hän kommentoi. Se antoi minulle uskonvarmuutta. Omista töistä ei koskaan tiedä miellyttävätkö ne muita.