ma 28.10.2019

Sääennuste lupaa sadetta ja räntää. Saimme molempia niskaan viikonloppuna. Kävimme junalla Kauklahdessa laskemassa lastenlapsia.

Kaikki olivat täpinässä, kun Anna kantoi pöytään kissakakun.

Sunnuntaina leivoimme Otson ja Visan kanssa pitkästä aikaa piparkakkuja. Pojat olivat niin tehokkaita kaulijoita, että pipareista tuli tosi ohuita ja rapsakoita. Ne maistuivat Ulpullekin.

pe 1.11.2019

Vietin eilen kulttuuripäivän Helsingissä. Lähdimme Jussin kanssa yhdessä junalla kohti Helsinkiä. Jussi vaihtoi Tikkurilassa junaa ja matkusti Malmille lapsenvahdiksi. Minä ja Anna nautimme vapaaillasta.

Kävimme ensin katsastamassa Amos Rexissä näyttelyn.

Amos Rex esittelee Birger Carlstedtin (1907 – 1975) elämäntyötä suuressa näyttelyssä, joka käsittää taiteilijan koko tuotannon 1920-luvun abstrakteista kokeiluista aina 1950-luvulta alkaneeseen konkretistiseen kauteen saakka. Carlstedt suunnitteli Suomen ensimmäisen funkkisinteriöörin Unioninkadulla vuonna 1929 avautuneeseen kahvilaan. Le Chat Doré -kahvilan sisustus rakennetaan näyttelyyn uudelleen.

Minua viehätti eniten Carlstedtin huikea värimaailma. Hän oli rinnastanut yllättäviä sävyjä, jotka saivat viereiset hehkumaan. Suosittelen!

Ajattelimme mennä syömään ennen illan teatteriesitystä Mayaan. ”Olemme täynnä”, tarjoilijatyttö ilmoitti heti kun astuimme sisään. Mielessä oli meksikoteema, joten kävelimme suosiolla seuraavaan samanhenkiseen ravintolaan. Santa Fé oli varma valinta. Lautaselliset fajitaksia ja quesadilloja maistuivat. Tukevan aterian jälkeen epäilimme hetken, miten jaksamme katsoa yli kolmen tunnin teatteriesityksen.

Ei huolta, värivalot ja syke pitivät meidät tehokkaasti hereillä. Olin alun jälkeen järkyttynyt, sillä kuvittelin näkeväni tsehovilaista verkkaista ajan henkeä. Alku oli henkeäsalpaavan vauhdikas videotykityksineen. Onneksi tunnelma rauhoittui väliajan jälkeen. Nyt pitää hetki sulatella tarinaa, joka toki oli tuttu. Ohjaus oli aivan jotain muuta.

Palasimme aamulla Jussin kanssa pendolinojunalla kotiin. Viikonloppuna on luvassa uuden näyttelyn avajaiset Galleria Paperihuoneella ja Taidekasarmin avoimet ovet. Jännitystä ja juhlahetkiä riittää.

su 3.11.2019

Eilen satoi. Pyhäinpäivä oli yhtä harmaa ja märkä kuin yleensäkin. Taidekasarmilla oli lämmin tunnelma, vaikka kävijöitä oli vähemmän kuin viime vuonna.

Minä ja Tiina-Katriina edustimme Hämeenlinnan Taideseuraa ja Paperihuonetta. Myimme kortteja ja vedoksia. Minä otin tarot-kortit matkaan ja ehdin päivän aikana antaa toistakymmentä hyvää ennustusta.

Illan pimetessä kävimme porukalla Pyhän Ristin kirkon hautausmaalla sytyttämässä kynttilät rakkaille. Niin olivat sadat muutkin tehneet. Valomeri oli vaikuttava näky.

ti 5.11.2019

Sunnuntaina meillä oli puuhapäivä. Leivoimme porukalla kaksi piimäkaakkua. Pojat olivat niin innokkaita vatkaajia, että taikinasta tuli normaalia kuohkeampi.

Toinen kakku syötiin välittömästi, toinen päätyi Linnan marttojen lukupiiriin. Olin maanantaina emäntänä.

Tarjoilu pelasi hyvin, kun makea oli jo leivottu ja suolaisena oli tarjolla Jussin graavaamaa kalaa ja tuoretta tummaa leipää. Sain kiitosta.

Lukupiiri-ilta oli muutenkin antoisa. Keskustelimme vilkkaasti hollantilaisen Peter Kochin psykologisesta trilleristä. Yksi marttasiskoista kiteytti rakenteen sanomalla, että se oli kuin sipulia kuorisi. Seuraavana luemme minun aloitteestani Kazuo Ishiguron romaanin Haudattu jättiläinen. Se on tarunhohtoinen vaellus Kuningas Arthurin valtakunnassa. Tarina kertoo kadonneista muistoista, rakkaudesta, kostosta ja sodasta. Tämä kaikki joulukuussa.

Nyt minulla on meneillään 280 sivua kulttuurihistoriaa antiikin ajoista nykypäivään. Tentti on viikon kuluttua. Kaikkeen sitä tuleekin ryhdyttyä ja vielä vapaaehtoisesti.