loppuvuoden 2019 mietteitä

Luin mielenkiinnolla mitä olin vuosi sitten kirjoittanut. Hämmästyttää, miten paljon vuoden aikana ehtii tapahtua. Lastenlapset kasvavat vauhdilla. Otso on jo kakkosluokkalainen ja Samu aloitti syksyllä kuusivuotiaana koulunkäynnin. Visa on esikoulussa ja Miska päiväkodissa. Pikku-Ulpu täytti huhtikuussa vuoden ja osaa jo kaikenlaista. Hymy on herkässä ja juttua tulee. Minä olen saanut neidiltä lempinimen ”Mimmi”.

Elämä Hämeenlinnassa jatkuu entiseen malliin. Olen entistä tyytyväisempi kotiimme keskikaupungilla. Jussilla on liikkumisvaikeuksia, joten viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt muuttaa hissitaloon. Alkuvuonna oli suuri helpotus, kun saimme edellisen asuntomme Aulangontiellä myytyä.

Mökkiremontti onnistui hienosti, vaikka urakka oli isompi kuin ennakoimme. Nyt meillä on lisää korkeutta, avaruutta ja valoa. Seinät ja katot on maalattu vaaleiksi ja turhaa tavaraa on hävitetty – ainakin vähän. Tekemistä riittää ensi kesänäkin, mutta olemme voiton puolella. Juhlistimme syyskuussa pyöreitä vuosia Jussin sisarusten kanssa mökillä. Saimme arkkitehtiveli Mikolta kiitettävän arvosanan remontin toteutuksesta.

Matkoja on riittänyt tällekin vuodelle. Maaliskuu Chiang Maissa oli rentouttava. Kesällä juhlistimme lasten ja lastenlasten kanssa 70-vuotispäiviämme Espanjassa Saloussa. Loppukesällä kävimme kahdestaan Korfulla ja marraskuussa Mallorcalla. Olemme varanneet tarjoushintaiset Finnairin lennot ensi vuoden maaliskuussa Bangkokiin. Suunta sieltä on todennäköisesti taas pohjoiseen. Chiang Maista on tullut lempikohteemme.

Sain kuvataiteen aineopinnot onnellisesti päätökseen lokakuussa yleisarvosanalla 4. Olin tyytyväinen. Näyttää siltä, että elämä minun kohdallani on jatkuvaa opiskelua. Aloitin nimittäin syksyllä kulttuurihistorian perusopinnot täällä Hämeenlinnassa Turun yliopiston opetusohjelmassa. Kurssi kestää vain vuoden, mutta lukemista riittää. Onneksi materiaali on suurimmaksi osaksi verkossa ja suoritus tapahtuu lukupäiväkirjan muodossa. Oli meillä syksyllä tenttikin, josta selvisin nipin napin. Ennen joululomaa pitää vielä kirjoittaa 4-6 sivua opintopäiväkirjaa kulttuurihistorian metodologiasta ja tehdä kuuden sivun essee alaviitteineen ja lähdeluetteloineen. Valitsin aiheeksi kuvaussihteerin toimenkuvan filmikuvauksissa 1970-80 luvuilla otsikolla Klaffi – kuvaussihteerien symboli. Sitä on ollut riemastuttava kirjoittaa.

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen taiteen tekemisessä. Osallistuin Hämeen Taidearttelin freskokurssille ja jäin saman tien koukkuun. Käyn nykyään kerran viikossa freskoryhmässä Parolantiellä. Siellä on lämmin tunnelma, avuliaita ja kokeneita freskoammattilaisia ja parasta kaikesta, kahvihetki herkkuineen.

Liikuntarintamalla yhteiset kävelyretket jatkuvat mutta vauhti on hidastunut. Minulla on käytössä puhelimessa fit-askelmittari, joka mittaa myös kardiopisteitä. Kun kävelen yksin, pisteitä kertyy, Jussin kanssa ei. Jussilla on todettu aivoverenkierron häiriöitä. Ne vaikuttavat liikkumiseen, tasapainoon ja aiheuttavat lieviä muistihäiriöitä. Mitään hälyyttävää ei onneksi vielä ole. Olemme käyneet yhdessä vesijumpassa ja Hämeenlinnan Tasapainoklinikalla. Pieni ohjattu ryhmä, jossa alussa lämmitellään ja käytetään sen jälkeen kuntosalilaitteita on ollut positiivinen kokemus.

Galleria Paperihuoneen toiminta on ollut vireää koko vuoden. Kesällä meillä oli vaikeuksia saada päivystys toimimaan, mutta työkokeilijoiden avustuksella selvisimme. Ensi vuosi on vielä kysymysmerkki, mutta julkistimme mitään pelkäämättä näyttelyhaun helmi-kesäkuuksi. Näyttelytoiminnan lisäksi galleriatiloissa kokoontuu joka toinen viikko pieni Kynäilijöiden kirjoittajaryhmä. Se on ollut ilonaihe varsinkin kun Vanajaveden opiston suosikkikurssini Kirjoituksia Koneesta on ollut syystauolla. Yllätin itseni viime kesänä osallistumalla Petri Tammisen vetämälle kirjoittajakurssille Ahlmanin opistossa Tampereella. Se sai minun sisäisen kirjoittajani heräämään. Kirjoittelin pitkin kesää Mama Maddalenan tarinaa. Ehkä saan sen vielä joku kaunis päivä julkaistua – todennäköisesti omakustanteena – otsikolla Vain hyviä ennustuksia.

Vaihdoin Tuomelan Martoista Linnan Marttoihin lähinnä siitä syystä, että matka tapaamisiin on huomattavasti lyhempi. Toinen syy oli osallistuminen lukupiiriin. Löysin toistakymmentä samanhenkistä, siis yhtä hullua lukemisesta kiinnostunutta marttaa, kuin itse olen. Oli pakko teettää kunnon lukulasit, sillä huonossa valossa lukeminen ei enää onnistu. Onneksi e-kirjat on keksitty.

Tulevalta vuodelta odotan yhteistä aikaa lasten ja lastenlasten kanssa, oppimisen iloa ja mukavaa hetkiä ystävien seurassa. Ykköstoiveeni on n terveys, sillä jo nyt olen huomannut, miten liikkumisvaikeudet haittaavat perheemme arkea.

Hämeenlinnassa joulukuussa 2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.