su 8.12.2019

Vesisateita riittää, vaikka joulu on jo lähellä. Meillä on ensi viikolla vuoden viimeiset harrastusmenot. Maanantaina kuntosali, tiistaina käyn pikapikaa purkamassa Helsingin Hammasmehiläisessä vuoden kestäneen näyttelyni, keskiviikkona freskon tekoa ja kynäilijöiden tapaaminen, torstaina uintipäivä, mutta minulla on silloin ilo vierailla ihan ensimmäisessä koulussani kertomassa kuvisoppilaille grafiikanteosta. Perjantaina Linnan Martoilla on 30-vuotisjuhlat legendaarisella Hämeenlinnan upseerikerholla. Tasavuosia täyttäneitä muistetaan. Jännittävää. Juhlien jälkeen alkaa joululoma. Olen niin tottunut viikkorytmiin, että nyt on vaarassa tulla vieroitusoireita.

Kokkasin meille sunnuntailounaaksi juuresmuhennosta ja parsakaalia.

Pääsin eilen elokuvien makuun ja ehdotin Jussille, menisimmekö katsomaan uutuusleffan Veitset esiin. Se osoittautui hulvattomaksi murhamysteeriksi, jossa syyllinen paljastettiin jo varhaisessa vaiheessa. Mutta oliko hän murhaaja? Suosittelen.

ke 11.12.2019

Hammasmehiläisen Helsingin näyttely on nyt purettu. Kokemus oli hyvä. Sain yhden työn myytyä ja näyttökorvauksen kaikista. Vieraskirjassa oli kiittäviä sanoja, taiteilija kiittää.

Urakoin eilen joulukortteja. Minusta on edelleen mukava lähettää ja saada kortteja, vaikka sähköiset ovatkin paljon vaivattomampia.

Askartelin perheen pienille täsmäkortit. Jos joulutempauksesta Paperihuoneella tulee totta, voin askarrella näitä lisääkin.

ke 12.12.2019

Vietin tänään kolme tuntia Seminaarin koululla vierailevana grafiikanopettajana.

Kuvisryhmässä oli neljäs-kuudesluokkalaisia tyttöjä ja poikia yhdeksän kappaletta. He kuuntelivat kiltisti, kun kerroin grafiikan menetelmistä ja esittelin omia töitä ja grafiikanlaattoja. Sitten he pääsivät itse tekemään joulukortteja pvc-laatoille. Kaiverruksen jälkeen nuoret telasivat laatoille värejä ja vedostivat ne käsin lusikan avulla ohuelle japaninpaperille. Valmiit työt olivat tosi hienoja.

Illalla meillä paperihuonelaisilla oli valintakokous ensi kevään näyttelyistä. Se sujui sopuisassa hengessä, vaikka jurytys oli tiukka. Hienoa, että toiminta jatkuu.

pe 13.12.2019

Jos äiti vielä eläisi, juhlistaisimme tänään hänen 100-vuotispäiviään. Olen nyt itse sen ikäinen, jolloin äiti kuoli. Minusta hän oli vanha ihminen. Siis minäkin olen vanha ihminen. Mutta sisältä nuori.

Lähdin siis hilpeänä Linnan Marttojen 30-vuotisjuhliin Aulangolle. Paikka ehdi vaihtua viikon sisällä kaksi kertaa. Ensimmäinen suunnitelma oli juhlia Suomen kasarmin Upseerikerholla, toinen vaihtoehto oli Raatihuone. Aulangolla oli hulppea tunnelma. Meitä marttoja oli paikalla lähes puolet jäsenistöstä 65 henkeä. Sirpa Pietikäinen, martta hänkin, piti loistavan kannustavan puheen marttojen vaikutusmahdollisuuksista niin pienissä kuin maailmanlaajuisissakin asioissa.

Tänä vuonna pyöreitä vuosia täyttäneet palkittiin. Minä olin mukana tässä rivistössä. Illan kohokohta oli kuitenkin loistava juhlaillallinen. Sen kruunasi paras ikinä syömäni suklaakakku.

Minä, joka en ole makean ystävä, olin myyty. Kakku oli ilmavan pehmeä ja tumma suklaa rapeaa.