vanhoja ja uusia kuvioita – luku 31

-Helmi, minä en tahdo enää pysyä perässä, mitä kenellekin kuuluu. Siis ensin oli kolme prinsessaa, Ellinoora ja sen siskot Pimpula ja Pampula. Ellinoora meni naimisiin prinssi Henrikin kanssa ja ne siskot halkesi kiukusta. Se oli aika makee juttu. Sitten Prinssi Robert ja Prinssi Mikael ihastuivat toisiinsa painiottelussa, Joonatan muisteli.

-Näin oli, halusin siihen yllättävän käänteen.

-Sitten prinssit lähtivät turnajaisiin ja tapasivat Mama Maddalenan. He saivat molemmat niin hyvän ennustuksen, että voittivat miekkakisan.

-Hyvin muistat.

-Mutta koska Robert ja Quu tapasivat?

-Mama lähetti Prinssi Robertille unessa näyn, että pohjolassa asuu kaunis kuutamoprinsessa.

-Niin ja sitten Quu söi taikasieniä, muuttui noidaksi ja Robert kuoli.

-Juu, mutta se oli onneton vahinko. Quu suri sitä ja rupesi taas kiltiksi.

-Quu asui satulinnassa yhdessä Robertin siskon Tähden kanssa. He kävivät moikkaamassa Kuningatar Ellinooraa ja Kuningas Henrikiä. Mitä sitten tapahtui?

-Etkö muista. Ellinoora perusti sirkuksen, mutta eläimet karkasivat. Prinsessat palasivat kotiin ja järjestivät juhlan. He tekivät jekun ja vaihtoivat hovineitojen kanssa osia. Prinssi Mikael tuli juhliin ja ihastui hovineito Sissiin. Siis oikeasti Prinsessa Quuhun. Siitä seurasi aikamoinen sotku. Mikke lähti pettyneenä kotiin äidin luo. Hän ei tiennyt, että turnajaisissa yksi yö Neito Pohjantähden kanssa oli kohtalokas. Pohjis oli raskaana. Mama Maddalena lähetti Mikelle ja tämän äidille kutsun keskiaikafestivaaleille. Siellä kaikki paljastui. Tarina päättyi onnellisesti, sillä Neito Pohjantuuli oli oikeasti Prinsessa. Hän ja Prinssi Mikael menivät naimisiin ja saivat neljä lahjakasta lasta.

-Niin ja Ellinooralla on nyt tekemistä mustien orpolasten kanssa. Hän taitaa nauttia elämästä.

-Olipa siinä kiemuroita. Ja Quu on opettajana Lapissa ja Tähti on siellä syyslomalla. Se Professori Pinkki on ihme tyyppi.

-Mutta kelpo kokki ja taitaa pärjätä kisassa.

-Minun suosikkini tässä tarinassa on Mama Maddalena. Voisitko järjestää taas kerran hyviä ennustuksia ja Mamalle uusia seikkailuja.

-Saamasi pitää. Voisin lähettää Maman juhlamatkalle lentävällä matolla.

-Jee, hyvä Helmi.

MAMA MADDALENAN JUHLAMATKA

Mamalla oli syntymäpäivä. Elli oli kertonut, miten hän lensi unessa taikamatolla. Mama muisteli, että hänellä oli sellainen muinaisjäänne kellarikomerossa. Minähän voisin lähteä matolla juhlamatkalle. Olen aina halunnut käydä Siperiassa. Junamatka on liian hankala. Mutta lentävä matto, kas kun en heti keksinyt. Olipa hyvä, että pengoin vähän varastoa. Täältähän löytyi minulle lämmin turkisvuorinen matkaviitta. Mutta ei mikä tahansa viitta. Ilmassa oli taas taikuutta.

Mama laskeutui Moskovassa Punaiselle torille. Vähän niin kuin Mathias Rust aikoinaan, hän hihitti itsekseen. Mama kääri maton rullalle ja heitti viitan harteilleen. Se lämmitti mutta mikä parasta, hän oli hetkessä näkymätön. Taidan poiketa kolhoositorille. Nyt muutama lihapiirakka ja hapankaali maistuisi.

Kauppiaat katselivat hämmästyneenä, kun yhdestä kojusta katosi suolakurkku ilmaan, toisesta vastapaistettu piirakanpala. Taikuutta, he sanoivat. Taidanpa majoittua tuohon National-hotelliin. Se on kätevästi tässä torin laidalla. Levitän aamulla mattoni torin kiitoradalle.

Mama oli luvannut lähettää Ellinooralle postikortteja. ”Täällä Moskovassa on ihmeellisiä kirkkoja, niissä on sipulikatot. Olen maistellut blinejä ja kaviraaria. Sinun kokkisi paistaa parempia”. Seuraava kortti tuli Murmanskista. ”Elli, täällä on helkkarin kylmä. Pakkasta varmaan yli 30 astetta ja kamalasti lunta. Jatkan matkaa Uralille”.

Mama laskeutui taigalle. Tämähän on kuin safarilla ikään. Hän näki tiikereitä, karhuja, susia ja ilveksiä. Olisipa Elli mukana. Hän nauttisi. Muuta matka jatkukoon. Nyt kun olen tullut näin pitkälle kaukoitään, voisin katsastaa saman tien Sahalinin saaren. Tietääkseni siellä ei ole käynyt suomalaisia sitten Kekkosen.

Juzhno-Sahalinsk oli karu neuvostokaupuni. Mama näki leveillä lähes autioilla kaduilla entisten vankien jälkeläisiä. Nämä näyttivät harmaissa vaatteissaan vangeilta itsekin. Korealaiset olivat ainoita väriläikkiä. Mutta mitä ihmettä? Tällaista kalamäärää hän ei ollut ole nähnyt koskaan. Mama hämmästeli kuhinaa lohijoella. Kaloja oli satamäärin. Nytpä onni koitti. Poikkean kansanravintolaan syömään.

-Haluatte tuoretta kalaa. Ei sellaista ole. Pakastamme kaiken. Meillä on tarjolla oikein hyviä kalapuikkoja. Mamalla oli nälkä. Olkoon, maistetaan sitten niitä.

-Minne se vanha rouva katosi. Kalapuikoista on syöty vain muutama, merilevää on maistettu mutta kimchi on koskematta. No, onhan tässä ruplia maksuksi. Taitaa olla taikuutta ilmassa. Tarjoilijat pudistivat päitään.

Nyt kun olen näin kaukana kotoa, taidan tehdä pienen kierroksen Japaniin. Sieltä luulisi löytyvän tuoretta kalaa. Toden totta, Tokion kalatorilla kävi kuhina. Kalastajat olivat tuoneet aamuvarhaisella saaliinsa maihin. Mama ihastui. Hän tilasi kukkuravadillisen susheja ja sashamia. Tämän takia kannatti matkustaa, vaikka reumatismi alkoikin taas vaivata. Nyt otan äkkilähdön taikamatollani suoraan Ellinooran linnaan. Minulla on paljon kerrottavaa. Ehkäpä taidemuseokierroksemmekin onnistuu. Minäpä tiedän. Otan Ellin maton kyytiin ja voimme laskeutua vaikkapa Schönbrunnin linnan puutarhaan Wieniin. Syömme sachertorttuja ja apfelstruudeleita ja juomme Grüner Veltlineria.

Ellinoora sai postikortin. Kuvassa oli kaksi saparotukkaista koulutyttöä. He olivat pukeutuneet röyhelömekkoihin ja valkoisiin polvisukkiin. ”Tervehdys Shinjukusta. Olen tulossa. Pakkaa matkalaukkusi. Juhlakiertueeni jatkuu. Pääset mukaan. Sinun Mama M.” Elliä jännitti. Maman tempaukset olivat aina yllätyksiä täynnä.

ELLI JA MAMA WIENISSÄ

-Otetaan fiakerkyyti ja kierretään katsomassa nähtävyyksiä. Olen varannut meille illaksi oopperaliput. Elli oli riemuissaan. Vihkoinkin hän pääsi näkemään keisarillista loistoa.

-Tonava kaunoinen, hän henkäisi, kun hevosvaunut ehtivät joelle.

-No jaa, minun mielestäni tuo vesi näyttää aika saviselta. Mama palautti Ellin maanpinnalle.

-Mutta mennäänkö katsomaan Wienerwaldia. Oluttuvissa on nyt tarjolla heurigerviiniä. Sellaista et varmasti ole vielä maistanut. Parin tuopillisen jälkeen rouvat lauloivat iloisesti ”Trink, trink, Brüderlein trink,
Laß doch die Sorgen zu Haus!
Meide den Kummer und meide den Schmerz
Dann ist das Leben ein Scherz!”

-Mama, sinä olet verraton. Mutta nyt meidän pitää lähteä kaunistautumaan iltarientoja varten.

Taikahuilun sävelet soivat ihmeen kauniisti.

-Kuka on tämä säveltäjä? Elli nautti vaikka silmiä painoikin. Päivä oli ollut liian täynnä jännittävää ohjelmaa. Mama luki käsiohjemaa. Wolfgang Amadeus Mozart. Ei voi olla totta. Sehän on Ama. Prinsessa Pohjantuulen poika. Elli, olemme keskellä historiaa.

-Lue lisää, mistä tämä jumalainen musiikki kertoo. Mama luki: ”Tapahtumapaikkoina ovat Yön kuningattaren hallitsema metsä ja Sarastron hallitsema Viisauden temppeli. Prinssi Tamino lähtee Yön kuningattaren palveluksessa pelastamaan hänen tytärtään Paminaa pahalta Sarastro-velholta.”

Ellinooraa raukaisi. Oopperan tapahtumat sijoittuivat myyttiselle sadunomaiselle tasolle. Sulosävelet tainnuttivat hänet hetkeksi uneen. Elli havahtui, kun yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Taidan tulla uudelleen, hän lohdutti itseään. Sitä paitsi näin hyvin en ole nukkunut aikoihin.

Helmi, sinä se olet innostunut oopperasta. Opettajakin kertoi, että Mozart on ollut suuri säveltäjä. Minä en ymmärrä tuollaisesta laulusta mitään.

-Joonatan, kaikilla meillä on omat suosikkimme. Sinä tykkäät jääkiekosta, minä kulttuurista. Mutta aina on kiva nähdä jotain uutta. Jätetään nyt Mama ja Ellinoora juhlamatkalle. Sinä halusit kuulla, mitä Prinsessa Pohjantuulelle, Prinssi Mikaelille, Amalle ja tytöille kuuluu. Nyt olen valmis kertomaan, kun Taikahuilukin on jo esitetty. Olemme nyt vähän edellä aikaamme, mutta saduissahan se ei haittaa.

-Joo, olen huomannut, että sinun tarinoissasi ollaan välillä ritariajassa ja välillä kaikilla on kännykät ja nettiyhteydet. Ei se haittaa.

Tarina jatkuu – luku 32

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.