Pohjantuuli hyräili. Lapset kasvoivat. Olipa ihanaa, kun oli ikioma perhe. Amadeus pojasta oli kehittynyt loistava soittaja. Hän ei olisi muuta halunnut tehdäkään. Äiti patisti ulkoilemaan ja lukemaan läksyjä. Tylsää, sanoi poika.

-Kehen sinä olet tullut? Sisaresi pomppivat kuin kumipallot. Toivoisin todella, että he viihtyisivät hetken paikallaan niin kuin sinä. Tytöt Miranda, Maisie ja Mila olivat erottamattomat. He rakastivat balettitunteja. Yksi linnan saleista oli sisustettu tähän tarkoitukseen.

-Tytöt, ojennus. Harjoittelemme tänään taivutuksia ja sen jälkeen hyppyjä. Vaaleansinisiin tutuihin ja valkoisiin sukkahousuihin sonnustautuneet tytöt taivuttivat sirosti jalkojaan. Kaikilla oli satiininhohtoiset balettitossut. Mama Maddalena lähetti joka vuosi heille entisten loppuun kuluneiden tilalle uudet. Opettaja, pääkaupungista asti saapunut Annabella istuutui pianon taakse.

-Harjoitellaanpa musiikin tahdissa. Askel, askel, hyppy. Juuri noin, jatkakaa.

Entäpä Prinssi Mikael. Hän oli sulkeutunut taas työhuoneeseensa. Nyt ei syntynyt enää sonetteja. Pohjantuuli ymmärsi olla siitä kiitollinen. Tosin ei hän paljon miehensä räppi-innostutuksestaan perustanut.

-Mä oon prinssi hienon hieno, mies parhaimmillani, on mulla perhe viehko, lapsia on liuta, mä oon onnenpekka. Huh, sanoi Pohjis. Onneksi tuolla runoudella ei tarvitse perhettä elättää. Ja hyvä jos mies oli tyytyväinen. Hänellä oli hieman orpo olo. Kaikilla muilla oli harrastukset. Hän tunsi olevansa jotain vailla. Kysynpä Mama Maddalenalta, hän voisi vähän piristää päiviäni, Pohjantuuli tuumi. Mama voisi hyvinkin tulla tervehtimään kummilapsiansa. Olen kuullut että hänellä on uusi kulkupelikin.

Mama ravisti pölyt taikamatostaan ja lentää karautti linnan pihalle. Lapset kirmasivat vastaan.

-Kummitäti, toitko tuliaisia?

-Ainahan minä, Mama hymyili. -Kas tässä, pussillinen tuoreita vaniljamunkkeja. Niistä isännekin tykkää.

Lapset näyttivät vähän pettyneiltä.

-Etkö tuonut leluja? -Ainahan minä, Mama nauroi. Odottakaa, että saan purettua laukkuni. Mitä sieltä paljastuikaan.

-Olen tilannut jättipainoksen tätä taikasatukirjaa. Tässä teille kaikille oma kappale. Tiedättehän, että voitte toivoa sadun lempiaiheistanne. Saatte joka ilta erilaisen.

Amadeus näytti haaveelliselta. Hän uneksi satumetsästä, jossa huilun sävelet johdattaisivat kulkijat unimaailmaan. Tytöt halusivat lukea tarinoita Joutsenlammesta. He olivat kuulleet, että sen musiikin tahdissa voisi tanssia.

-Mitä teistä vielä tuleekaan. Maailma tulee hämmästymään.

Pohjantuuli värähti. Maman sanat herättivät hänessä ennakkoaavistuksen.

-Älä huoli, lapsillasi on loistava tulevaisuus. Mutta huolehditaan nyt sinusta. Kaipasit vaihtelua. Nostapa onnenkortti. Sauvojen seitsikko. Rohkeus. Sitähän sinulta ei puutu. Tämä kortti kertoo, että nyt kannattaa ottaa riskejä. Mieti mitä haluaisit tehdä. Sinulla on perhe ja kodikas linna, hovineitoja, kokki ja lapsilla sekä kotiopettaja että vielä balettimestari. Tänne mahtuu lisääkin väkeä. Halusit, että Amadeus harrastaisi muutakin kuin soittoa. Pikkuneideillekin tekisi hyvää puuhastella jotain kylän lasten kanssa.

-Mama, mistä tiesit, että kaipasin yhteistä puuhaa. Nyt tiedän. Voisin perustaa linnan pihalle kesäteatterin. Sellaisen musiikkiteatterin, nimi voisi olla vaikka Eräs teatteri. Houkuttelen Mikaelin kirjoittamaan näytelmiä, ehkä rap-kausikin unohtuu ja Ama voisi säveltää musiikin. Tytöt saavat tanssia oikein yleisön edessä. Taidan soittaa ystävälleni kirkkokuoron johtajalle. Hän tietää varmasti laulutaitoisia tyttöjä ja poikia esiintyjiksi. Mama olet nero.

Mama Maddalena virnisti.

-Itsehän sinä tämän kaiken keksit. Minä tai oikeammin tarotkortit toimivat vain katalysaattorina. Pane rohkeasti toimeksi.

ERÄS TEATTERI

Prinsessa Pohjantuuli kertoi illallispöydässä perheelleen suunnitelmasta. Lapset kiljuivat innostuksesta. Prinssi Mikael vaikutti vähän epäilevältä. Osaisinkohan minä kirjoittaa näytelmän? No, osasihan se Shakespearekin. Sepä voisi olla kiinnostavaa. Haluatko komediaa vai tragediaa?

-Jotain kepeää, kiitos. Farssi voisi olla hyvä idea. Haluan että esiintyjillä ja katsojille on hauskaa. Nauraminen tekee meille kaikille hyvää. Voin itse toimia ohjaajana.

Linnan pihalle rakennettiin näyttämö. Lapset maalasivat kulissit sateenkaaren värisiksi. Koko komeuden ylle levitettiin mittava sadekatos. Katsomo sijoitettiin linnan katetulle terassille. Pohjantähti toi sinne pehmustettuja korituoleja ja pieniä pöytiä. Tästä tulee teatteriravintola, hän suunnitteli. Sopisikohan nimeksi Chez Pohjantähti eli Täällä Pohjantähden luona. Tarjoan jääteetä ja pieniä canape-leivoksia. Vai olikohan bebet parempia.

-Tarjoa molempia, ei tarvitse miettiä, Mama herkkusuu toivoi.

-Saat toimia koemaistajana, Pohjis hymyili.

Kesä oli kauneimmillaan, kun ensi-ilta koitti. Sadekatosta ei tarvittu, vielä. Prinssi Mikael oli nimennyt kappaleen Nuoruustanssiksi. Sitä se olikin. Balettitytöt hyppelivät kuin vasikat laitumella. Balettimestari tunsi syvää myötähäpeää. Lasten vanhemmat sitä vastoin ihailivat nuorten elämäniloa. Kuoron loppusävel ”Sydämeni laulu” sulatti yleisön kyyneliin. Ama loisti. Olipa kiihottavaa säveltää musiikkia oikealle yleisölle. Mikaelkin oli tyytyväinen. Katsojat olivat nauraneet oikeissa kohdissa. Se oli paljon se. Mama Maddalena taputteli vatsaansa syötyään vadillisen pikkuleipiä. Minusta olisi pitänyt tulla virikeohjaaja, hän aprikoi. Tai sitähän minä taidan ollakin. Tämä projekti meni ainakin ihan nappiin.

-Me ollaan menossa äidin kanssa kesäteatteriin. Vihtiin. Meillä on siellä sukulaisia.

-Mitä menette katsomaan?

-En mä tiedä, joku musiikkinäytelmä se taisi olla.

-Kerro sitten. Muistan kun kävimme oopperassa. Et tykännyt yhtään.

-Joo, tässä reissussa on ainakin yksi hyvä puoli. Mennään ennen esitystä syömään jättipizzat Nummelan Pizzalandiaan.

-Arvaan että teille tulee kiva matka. Muista ottaa sadetakki mukaan. Katsomossa ei saa pitää sateenvarjoja. Takana olevat eivät näkisi niiden takaa mitään.

Tarina jatkuu – luku 33