-Moi, mä oon Anni. Opettaja sanoi, että me ollaan työpari.

-Moi, mä olen Toivo.

-Hauska että teitä on näin monta kurssilla. Se kestää kahdeksan kuukautta. Teette paljon käytännön töitä. Teoriaakin on, mutta harjoituksissa opitte tärkeimmät taidot työelämää varten. Kas tässä, nämä ovat kevyitä seinärakenteita. Saatte kurssin aikana maalata ne vielä moneen kertaan. Kerron pian lisää, mutta nyt saatte esittäytyä.

Kurssilla oli sekä poikia että tyttöjä. Oli myös maahanmuuttajia. Heille suurin haaste oli ymmärtää opettajan puhetta. Anni oli aina valmis auttamaan. Toivo mökötti. Mitä hän teki näiden mamujen joukossa. Virolaisiakin näytti olevan. Mutta Anni vaikutti kivalta. Ehkä hän jaksaisi. Tai sitten ei.

Helmi kuunteli taas kerran Toivon vuodatusta.

-Kuule, sinulla taitaa olla asennevamma. Kaikki ovat tulleet kurssille oppiakseen ammatin. Mieti sitä.

-Ota sivellin kauniiseen käteesi, tai tela tai mikä se nyt onkin. Rupea töihin, hanki ammatti ja valita vasta sen jälkeen. Toivo luikki vuokrakämppäänsä. Kukaan ei ymmärtänyt häntä. Ei isä, ei siskot, ei Helmi.

Onneksi nauravainen Anni palautti hänet maan pinnalle.

-Katso Toivo, saamme maalata harjoitustyönä Amos Rexin seinät edellisen näyttelyn jäljiltä. Eikö ole upeeta? Toivo tuhahti. Mitä upeaa siinä oli. Annin nauravat silmät houkuttelivat kuitenkin häntä nousemaan aamuisin ankeasta kämpästä.

-Anni, lähtisitkö viikonloppuna kanssani vaikka elokuviin. Annin silmien yli kulki varjo.

-Lähtisin kyllä, mutta en pääse työajan jälkeen minnekään. Olen kahden pikkupojan yksinhuoltaja.

-Eikö sinulla oli lastenvahteja. Vaikkapa isovanhempia.

-On ja ei. He asuvat kaukana ja tulevat apuun vasta tosi hädässä. Tämä ei taida olla sellainen.

Se siitä sitten, Toivo tuumi. Maailma murjoo. Helmi kuunteli.

-Kuule Toivo, pidän sinusta todella. Joonatan tulee taas viikonloppuna luokseni. Mitäpä jos Annin pojat tulisivat myös tänne. Voisitte käydä leffassa ja minä katson poikia.

-Oletko tosissasi? Minäpä ehdotan. Anni ilostui. Elokuvailta sopi hänelle mainiosti.

-Ketäs poikia te olette? Helmi kysyi, kun Anni toi kaksi ujoa nuorta miestä hänen luokseen.

-Minä olen Saku kuusi vuotta ja toi on Saska, mun pikkuveli neljä vuotta.

-Tehän olette reippaita poikia. Jättäkää kengät eteiseen ja tulkaa tervehtimään Joonatania.

-Moi, mulla on uusi kännykkäpeli, haluatteko nähdä. Helmi hymyili. Kaikki kolme poikaa tuijottivat päät yhdessä puhelimen näyttöä. Helppoa tämä lastenvahtihomma nykyään.

-Pojat, tulkaa iltapalalle. Tykkäättekö tortilloista? Pojat ahmivat letut ennätysvauhtia. Peli oli kesken.

-Oliko jännittävä elokuva? Mitä näitte?

-Se oli Bohemian Rapsody. Olen vieläkin ekstaasissa, Anni hehkutti. Toivokin näytti tyytyväiseltä.

-Hyvä homma, voin paimentaa näitä rasavillejä toistekin. Poikien peli oli loppunut siinä kuin puhelimen akkukin. Nyt oli tyynysota vauhdissa.

-Kiva, tarjous otetaan vastaan, Anni sanoi.

-Nyt pojat, käsipesulle, kengät jalkaan ja menoksi. Meillä on aamulla aikainen herätys. Kiitti Helmi, olet loistomimmi.

Helmi hymyili tyytyväisenä. Hän oli ehtinyt illan aikana lukea tenttikirjojakin. Hyvä kun Toivolla on muutakin seuraa kuin minut. Meidän suhteemme on minun puolestani ohi. Hän huokasi helpottuneena. Toivo ei oikeasti ollut minun tyyppiäni.

Joonatan oli kotiin lähdössä.

-Mitä tarkoittaa minun tyyppi? hän uteli.

-Sitä minäkin olen aina ihmetellyt. Televisiossa puhutaan niin kuin kaverit olisivat jonkun tyyppejä tai sitten ei. Minä uskon siihen, että rakkaus tai ainakin ihastus kolahtaa niin että sen tuntee. Minä olen ikävä kyllä tuntenut jo pitkään vain sääliä Toivoa kohtaan. Joonas ei osannut sanoa tähän purkaukseen yhtään mitään. Naisten juttuja, hän arvioi.

-Toivottavasti Helmi tykkäät kuitenkin minusta. Olenko minä sinun tyyppiä?

-Olet kultaseni, aina. Helmi halasi poikaa ja lähetti hänet kotiin.

-Hyvää yötä tyyppi, nähdään pian.

TYTTÖJEN ILTA

Helmi ja Joonatanin Tuuli-äiti viettivät koti-iltaa Helmin yksiössä. Joonatan oli kaverinsa luona yökylässä. Helmi oli kattanut pöytään juustoja ja punaviiniä. Tarjottimella oli juustojen lisäksi omenanlohkoja, viinirypäleitä ja tuoretta raparperihilloa.

-Keittelin ihan itse, maista.

-Onpa herkullista ja sopii yllättävän hyvin homejuuston kaveriksi. Kuule Tuuli, meidän pitäisi keksiä taas joku kiva kesähomma. Minulla on opiskelutauko. Mitä sinä ja Joonatan teette kesälomalla?

-Joonatan menee taas leirille. Mitä ajattelit?

-En tiedä. Kaipaisin vain jotain uutta.

-Mietitään, tv-kuvauksista jäi kiva muisto, vaikka välillä oli kurjaakin. Muistatko ne koleat sadepäivät?

-Muistan hyvinkin, se ei ollut mukavaa.

Tytöt rupattelit. He olivat nostaneet jalat sohvalle. Oli ylellistä kun ei ollut minnekään kiirettä.

-Helmi, Joonatan puhuu sinusta jatkuvasti. Olet kuulemma hyvä tyyppi. Helmiä nauratti.

-Joo, me puhuttiin mikä tyyppi sopii kullekin. Onko sinulla Tuuli nykyään ketään?

-No ei. Joonatanin isästä ei ole kuulunut mitään. Enkä välitäkään. Se oli vain lyhyt romanssi. En tiedä kaipaako poika isäänsä. Ei se ainakaan puhu. Tiedän että Ranella on uusi perhe. Elämä on. Helmi oli hiljaa. Tällaisesta hän ei tiennyt mitään.

Tytöt avasivat toisen punkkupullon.

-Helmi, et ole pitkään aikaan puhunut mitään Toivosta. Onko teidän juttu ohi?

-On, tai ei meillä oikeasti mitään juttua ollutkaan. Oltiin vaan opiskelukavereita. Toivolla on nyt uusi ihastus Anni. Toivon heille pelkästään hyvää.

-Onko sinulla ollut oikeita romansseja. Helmi kaatoi itselleen täyden lasillisen viiniä. Voisihan hän Tuulille kertoa.

-Olin kiertomatkallani villi ja vapaa. Tapasin Vietnamissa hurmaavan Carloksen. Hän oli reppuretkellä niin kuin minäkin. Hän katsoi minua rantaravintolassa suoraan silmiin. En tiedä mikä minuun meni, mutta olin hetkessä myyty. No täytyy myöntää, että lämpimällä kesäillalla ja viinillä oli osuutta asiaan. Tanssimme kuun valossa rantahiekalla. Heitimme vaatteet pois ja uimme lämpimässä meressä. Yö oli tropiikinmusta. Kääriydyimme uinnin jälkeen sarongeihin ja halailimme rantahiekalla. Se oli aivan epätodellista. Rakastelimmekin. Voitko kuvitella, minä tällainen sovinnainen suomalainen. Etelän syke sai vereni kuohumaan. En katunut tippaakaan. Erosimme aamulla emmekä enää nähneet. Tiedän hänestä vain etunimen. Hyvä niin, ei meillä olisi ollut muuta yhteistä kuin hetken huuma.

Tuuli kuunteli.

-Helmi, yllätit minut. Olen aina ajatellut, että olet kovasti järkevä ja tunnollinen. Hyvä kun kerroit. Mutta nyt on aika lähteä nukkumaan. Mietitään sitä kesälomaohjelmaa vaikkapa huomenna. Kiitos ihanasta tarjoilusta. Tsau.

Tarina jatkuu: luku 34