haluatko miljonääriksi – luku 34

-Arvaa mitä Helmi. Meidän luokka aikoo lähettää hakuvideon Haluatko miljonääriksi Junior kisaan. Me tarvitaan rahaa luokkaretkeä varten.

-Minne lähdette, jos voitatte.

-No ainakin Ahvenmaalle. Mutta jos voitetaan paljon, sitten jonnekin oikein kauas.

-Onnea matkaan. Olisi kiva nähdä sinut ja luokkakaverisi televisiossa.

-Tässä tulee alkukarsintatehtävä. Oletteko junnut valmiit? Jaajo katseli kirkassilmäisiä toivorikkaita nuoria.

-Laita seuraavat makeiset kokojärjestykseen. Pienimmästä suurimpaan. A jäätelötötterö B hattara C salmiakki D nallekarkki. Kaikki ovat tienneet. Nopein oli Joonatan. Katsomo räjähti. Kaikki luokkatoverit sekä opettaja olivat kannustamassa.

-Hyvä pojat, sieltä tuli Juuso kaveriksi. Ihan ensimmäinen kysymys: Haluatteko miljonääreiksi?

-Halutaan, mutta nyt kyllä vähän jännittää.

-Niin pitääkin. Oletteko valmiit? Aloitetaan. Ensimmäinen kysymys: Kuka näistä asuu Ankkalinnassa? A Nipsu B Hupsu C Tipsu D Aku. Pojat nauroivat.

-Tietysti Aku.

-Ja se on oikein. Pojat vastailivat tasaiseen tahtiin kysymyksiin. Ne olivat pian niin vaikeita, että oli pakko turvautua oljenkorsiin.

-Nyt tulee ratkaiseva kysymys. Sen arvo on tuhat euroa. Jos tiedätte siihen oikean vastauksen, sen summan saatte pitää. Poikien poskia poltteli. Tästä riippui, pääsisikö luokka kaivatulle retkelle. Opettajakin jännitti katsomossa.

-Pojat ovat fiksuja. Kyllä he tietävät, hän kommentoi. No niin. Tässä se tulee. Kuka taiteilija on tunnettu impressionistista lummelammemaalauksista. A Claude Monet B Edouart Manet C Edgard Degas D Paul Cézanne. Yleisö kohahti. Kysymys oli koulupojille tosi vaikea.

-Ei hajuakaan, Juuso ilmoitti heti. Meidän on pakko arvata. Joonatan hymyili. Tämän hän tiesi. Pariisinmatka Helmin kanssa oli tuoreessa muistissa.

-Me käytiin mun kummitädin kanssa Pariisissa. Musée de l’Orangeriessa oli esillä Monetin lumpeita. Ne oli tosi hienoja. Vastaamme siis A Claude Monet. Yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin.

-Pojat voititte juuri 1000 euroa. Ja tiedättekö mitä, seuraavan kysymyksen saatte arvata. Pojat rentoutuivat. Urheilukysymykseen he eivät tienneet vastausta ja arvaus meni väärin.

-Joonatan ja Juuso, mihin käytätte voittamanne rahasumman? Jaajo kysyi.

-Me lähdetään Ahvenmaalle luokkaretkelle.

-Ei kun hyvää matkaa. Pärjäsitte noin nuoriksi miehiksi hyvin.

-Helmi, se oli ihan sinun ansiotasi, että voitimme tonnin. Lähdetkö luokkaretkellemme valvojaksi?

-Kiva kun kysyit. Meillä on taidehistorian opinnoissa meneillään Suomen vanhat kivikirkot. Ahvenanmaalla on kirkkoja vaikka kuinka paljon. Minun pitäisi kirjoittaa essee Eckerön kirkosta. Voisin käydä matkalla katsomassa, miltä se näyttää.

LUOKKARETKI AHVENANMAALLE

Valko- ja keltavuokot kukkivat värikkäinä niittyinä, kun Joonatanin luokka kierteli bussilla Ahvenanmaalla.

-Katsokaa lapset, tiedättekö mitä nuo kukat ovat? Kukaan ei tiennyt.

-Ne ovat kämmeköitä. Ne kasvavat täällä villeinä. Tulimme parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun luonto on keväällä värikäs. Nyt suuntaamme Kastelholman linnalle. Siellä on saaren paras pannukakkukahvila. Nuoriso hurrasi. Ahvananmaan pannukakut olivat herkkua. Ne olivat aivan erilaisia kuin kotona paistetut.

-Helmi, nyt en jaksa enempää, Joonatan huokasi syötyään jättiannoksen.

-Kohta olemme retkeilymajassa. Siellä voi ottaa vaikka nokoset. Kukaan ei kuitenkaan malttanut. Nähtävää oli paljon. Sauna oli kuumana ja illalla coca-cola ja makkarat maistuivat. Helmi huokasi. Hän muisteli omia nuoruutensa luokkaretkiä. Silloin käytiin vain Porvoossa tai Savonlinnassa. Hauskoja nekin olivat, mutta tässä oli kesäyön taikaa. Juuson Tarmo-isä oli toinen valvoja.

-Helmi, istutaanko hetkeksi tuonne pihakeinulle. Voidaan jutella rauhassa. Minulla on taskumatti mukana. Ei näytetä nuorille, heille riittää onneksi vielä limonadit.

Helmi nautti syreenintuoksuisesta valoisasta illasta. Tarmo oli hyvää seuraa. Hän kertoi hauskoja poikien juttuja. Helmi ei muistanut, koska oli jutellut muiden miesten kuin Toivon kanssa.

-Miten olet säilynyt poikamiestyttönä, Tarmo uteli, kun taskumatti oli tyhjä eikä kummallakaan ollut vielä kiire nukkumaan.

-Opiskelu vie kaiken aikani. Nytkin olen menossa tutustumaan Eckerön kirkkoon. Ajattelin huomenna karata hetkeksi. Katsoin, että sinne pääsee linja-autolla.

-Minäpä tiedän. Saari on pieni. Voimme kaikki käydä siellä retkibussilla. Oppilaat näkevät kirkon ja tiedän että siellä on myös postimuseo.

Näin tehtiin. Retkipäivä oli aurinkoinen. Lapsilla oli eväät mukana. He olivat käyneet aamupäivällä sipsitehtaalla. Nyt kaikki rapistelivat pussejaan. Janohan siinä tuli. Onneksi Eckeröstä löytyi kesäkioski. Hetken kuluttua kaikilla oli pillimehut ja jäätelötötteröt käsissään.

-Minun toiveammattini lapsena oli jäätelönmyyjä, Helmi nauroi nuollessaan valtavaa mansikkatötteröä.

-Eihän se ole myöhäistä vieläkään.

-Meidän lähellä on kioski ja näin, että sinne kaivataan kesätyöläisiä.

-Voi olla että haenkin. Tarvitsen opiskelurahaa. Minulla on viimeinen vuosi edessä. Sen jälkeen voin miettiä oikeaa työpaikkaa. Helmi innostui.

-Saakohan myyjät syödä jäätelöä ilmaiseksi?

-Olitte tosi reippaita retkeläisiä. Eihän teitä tarvinnut valvoa ollenkaan, Helmi kehui Joonatania. Tämä vilkaisi kummitätiään.

-Et nähnyt kaikkea. Sinähän istuit kaikki illat Juuson isän kanssa. Me kokeiltiin, miltä tupakka maistuu. Helmiä nauratti. Pojat olivat poikia.

-No, miltä maistui?

-Äh, tosi pahalta.

-Niin minustakin. Olen minäkin kokeillut sinun iässäsi. Joonatan hämmästyi. Ei kai nyt Helmi.

-Poika, on paljon asioita joita et tiedä. Jutellaan niistä sitten kun olet isompi.

Tarina jatkuu – luku 35

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.