Helmin poskia kuumotti. Hän täytti jäätelötötteröitä ennätysvauhtia. Kesä oli helteisempi kuin koskaan. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Jäätelö teki kauppansa. Päivät kioskilla olivat pitkät. Hän oli iltaisin rättiväsynyt.

-Päivää Helmi. Oletko viihtynyt kesätyöpaikassasi? Juuson isähän siinä oli.

-Kyllä vain. Ja kiitos kun vinkkasit. Mitä jäätelöä haluat? Voin tarjota.

-Laitapa tiikeriä, Tarmo virnisti. Hän katsoi ihaillen Helmin ruskettunutta ihoa ja vallattomia kiharoita.

-Kuule, perheeni on maalla. Olen ypöyksin kaupungissa. Huvittaisiko sinua tulla illalla seurakseni terassille? Helmi mietti hetken. Ukkomies, tästä ei hyvää seuraa. Mutta tuopillinen kyllä maistuisi.

-Pääsen kuudelta. Tavataanko sen jälkeen?

-Tulen hakemaan sinut. Vai haluatko käydä ensin kotona?

-Tule vain jos kelpaan tällaisena seuraan.

-Taatusti kelpaat, nähdään.

Terassilla oli tungosta. Helmi ja Tarmo löysivät mukavan nurkkapöydän. Tarmo haki tiskiltä molemmille huurteisen tuopit. Ne virkistivät hetkessä.

-Olenkin syönyt jo jäätelöä tarpeeksi. Nyt maistuisi vaikka makkaraperunat.

-Et olekaan mikään hienostelija. Laitetaanko sinappia ja ketsuppia myös?

-Kyllä vain, runsaasti kiitos.

Ilta oli mukava. Juttu luisti. Molemmat muistelivat yhteistä Ahvenanmaan matkaa.

-Arvaa mitä, sain Eckerön kirkon esittelystä täydet viisi pistettä. Kannatti käydä.

-Niin minunkin mielestäni. Matkan parasta antia oli, kun tapasin sinut.

-Hupsu mies, vaikka olihan meillä hauskaa yhdessä.

-Helmi, haluaisin tavata sinua toistekin. Lomani alkaa vasta elokuussa. Kesä kuumassa kaupungissa on ikävää yksin. Olen sitä paitsi surkea kokki. Voisin viedä sinut joku ilta kunnolla syömään. Tiedän hyvän thairavintolan. Mitä pidät tulisista mauista?

-Rakastan niitä. Thairuoka on ykkössuosikkini. Sait juuri ylipuhuttua. Huomenna menen töiden jälkeen vesijumppaan. Mutta ylihuomenna sopii.

-Kiinni veti. Tulen taas kuudelta jäätelökioskille.

Helmillä oli vaihtovaatteet mukana. Hän sujautti punakukkaisen kesämekon päälleen. Vähän huulipunaa, riippuvat korvakorut ja hän oli valmis.

-Oletpa sinä kaunis, Tarmokin huomasi muodonmuutoksen.

-Kävellään, ravintola Sawwaddee ei ole kaukana. Helmi tilasi alkuruuaksi sitruunanruoholta tuoksuvan tom yam keiton. Makuelämys oli huikea.

-Kävin jokin aika sitten Bangkokissa. Ihastuin siellä thaimakuihin. Ajattelin tilata pääruuaksi suosikkiannokseni Pad Thain. Se on kansanruokaa, mutta erinomaisen maukas.

-Minä kokeilen vihreää currya. Toivottavasti se ei ole liian tulista.

-Voit toivoa vähemmän chiliä, mutta aito green curry on kyllä vahva. Minä tiedän, tilataan vielä yhteinen salaattiannos. Onko som tam sinulle tuttu?

Tarmon otsalle nousi hiki, kun hän maisteli papaijasalaattia.

-Tässä on varmasti useampikin chili, hän voihki. Helmi nauroi.

-Minulta kysyttiin aina matkalla: spicy? Kun vastasin spicy, tarjoilijat kohottelivat kulmiaan. Sain välillä niin tulisia annoksia, että itseänikin hirvitti. Tarjoilijat kävivät kurkkimassa, miten pärjään.

-Olet aika tyttö. Saat toivoa, mihin ravintolaan menemme seuraavaksi.

-Sopisiko vietnamilainen. Ihastuin matkallani tuoreisiin kesäkääryleisiin. Saakohan niitä Suomesta?

-Eiköhän, tutkin netistä.

-Tästä taitaakin tulla gourmetkesä. Jäätelöä ja herkkuillallisia. Sopii minulle, Helmi hehkutti. Sitä paitsi Tarmo oli mukavaa seuraa. Hän ei valittanut epäonnistumisiaan niin kuin Toivo. Nautin kesästä, syksy ja Tarmon perhe tulevat sitten aikanaan. En vielä murehdi, Helmi päätti vähän syyllisen oloisena.

-Kuule Tuuli, harmi kun meidän yhteisestä kesäprojektista ei tullutkaan mitään.

Tytöt istuivat taas Helmin luona. Helmi oli ostanut valmiin torttupohjan ja koristanut sen kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Molemmat lusikoivat herkkua hyvällä halulla.

-Ei se mitään, katsotaan ensi kesänä, josko keksimme jotain. Sinun jäätelökioskisi taitaa menestyä hyvin?

-Kyllä vain, vaikka ei se minun ole. Olen vain kausimyyjä. Homma on ohi parin viikon kuluttua. Sinullahan on silloin lomaa. Onko suunnitelmia?

Tuuli punastui.

-Joo, tapasin yhden Saulin. Se pyysi minua ja Joonatania mökilleen Hauholle. Uskoisitko, se on poikamies. Tai no, eronnut. Sillä on Joonatanin ikäinen poika Lauri. Olen luvannut lähteä.

-Miten ihmeessä Joonatan ei ole kertonut?

-Tämä on ihan tuore juttu. Tapasimme vasta viikko sitten Joonatanin kesäleirillä. Sitä paitsi, ethän sinä ole enää koskaan iltaisin kotona.

Helmi ilahtui. Hyvä että Tuulillakin oli elämää. Ja Joonatanilla uusi kaveri.

-Tiedätkö mitä Helmi. Äidistä on tullut ihan hassu. Se istui Saulin mökillä joka ilta rantakeinulla auringonlaskuun asti. Sauli tarjoili sille jotain kuplajuomaa ja sitten ne pussaili. Me vakoiltiin niitä Laurin kanssa, vaikka ne luuli että me ollaan nukkumassa.

-Voi Joonatan, eikö ole mukava että äidilläsi on seuraa.

-Joo, mutta kun siitä on tullut kummallinen. Huokailee ja odottaa jatkuvasti, että Sauli soittaa. Tai kyllä se soittaakin. Ne on käyneet jo monta kertaa yhdessä ulkona.

-Ei kai äitisi jätä sinua yksin kotiin? Voithan tulla aina tänne minun luokseni.

-Ei kun Lauri tulee meille. Me katsotaan videoita ja pelataan kännykkäpelejä. Lauri on ollut meillä yökylässäkin.

-Onko Saulikin ollut?

-Joo, äiti petaa sille ja Laurille olohuoneen sohvan. Mutta välillä kun olen käynyt yöllä pissalla, Sauli on nukkunut äidin vieressä.

Helmiä hymyilytti. Näiltä pojilta ei voinut salata mitään.

-Ehkä sillä Saulilla oli kylmä. Äidilläsihän on untuvapeitto.

-Joo, niin varmaan. Mutta nyt minulla olisi taas satunälkä. Kerro jotain jännää.

-Minäpä kerron. Mentäsisiinkö taas meren valtakuntaan?

-Joo, voisko Mama ja Ellinoora lähteä vaikka risteilylle? Meidän laivamatka sinne Ahvenanmaalle oli tosi kiva.

-Laitetaanpa rouvat matkaan. Mitä jos he ottaisivat Ebonyn mukaan.

-Sopii.

Tarina jatkuu – luku 36