ebony merihädässä – luku 36

-Täällä laivan kannella on ihanaa. Aurinko paistaa ja merituuli vilvoittaa. Ollaan kohta yhtä mustia kuin Ebony.

Mama Maddelena ja Kuningatar Ellinoora nauttivat kesäpäivästä risteilylaivalla. He olivat ottaneet pikku Ebonyn mukaan. Muut lapset olivat olleet peräkkäin vesirokossa. Elli oli ollut aivan nääntynyt hoivatessaan kuumeisia pilkullisia lapsia. Vain Ebony oli pysynyt terveenä.

-Laivamatka tekee meille kaikille hyvää. Sitä paitsi buffetpöytä on kerrassaan herkullinen. Meidän laihtumisesta ei taida olla toivoakaan.

-Ei risteilyllä laihduteta. Sen jälkeen kyllä. Olen varannut meille matkan jälkeen kunto-ohjelmaa. Mutta ei murehdita siitä vielä. Mukava kun Ebony viihtyy pallomeressä. Hän on löytänyt sieltä kavereitakin. Rouvat siemailivat sinisiä cocktaileja.

-Saanko minäkin lastencocktailin, Ebony oli pyrähtänyt viereen.

-Saat tietenkin. Käypä pyytämässä tuolta baarimikolta oikein värikäs juoma. Voit saada siihen vielä paperisen päivänvarjon koristeeksi.

Laivan sireeni soi.

-Pelastusveneharjoitus. Kaikki naiset ja miehet kannelle.

-Elli meidänkin pitää mennä. Onpa tämä nyt harmillista. Ja missä on Ebony?

Risteilyväki tungeksi pelastusveneiden vierellä.

-Naiset ja lapset ensin. Rouvat olkaapa hyvät.

-Meidän pikkutyttö on kateissa.

-Kyllä hän löytyy. Laitamme hänet veneeseen muiden pikkulasten kanssa.

Siihen oli tyytyminen. Rouvat keikkuivat aalloilla ja tähyilivät laivan kannelle. Siellähän tyttönen oli yhdessä lapsikatraan kanssa. He saivat oman pelastusveneen. Komea perämies oli turvana.

-Taidetaan selviytyä tästäkin, Elli tuumi.

-Tämä ei kyllä tee hyvää reumatismilleni, Mama vaikeroi. Täytyy taas illalla turvautua linimenttiin. Se tuoksuu kaamealle, mutta auttaa.

-Onneksi meillä on omat hytit, Ellinoora tuumi.

Myrsky yltyi ja pelastusveneet poukkoilivat aalloilla. Lapsilla oli hauskaa. He keinuttivat venettä, vaikka perämies yritti rauhoitella. No, onneksi kaikilla oli kirkkaan oranssinkeltaiset pelastusliivit yllä.

Merenpinta kuohahti. Mikä se oli? Lapset kurkkivat laidan yli. Apua, suuri valas heilautti pyrstöään ja lasten vene kiepsahti nurin.

-Ei hätää, pelastan teidät. Urhea perämies otti suuren haavin ja pyydysti lapset yksi kerrallaan kumollaan olevan veneen päälle. Mutta missä oli Ebony?

Tyttö oli luikerrellut liivistään ja sukelsi nyt riemukkaasti valaan selässä kohti syvyyksiä. Hän ei pelännyt yhtään.

-Nyt minulla on paljon kerrottavaa kotilinnassa, hän riemuitsi.

-Miten Ebony pystyi hengittämään veden alla?

-Tiedätkös, Mama Maddalena oli nähnyt mitä tapahtui. Hän lähetti taikasäteitä ja Ebonylle kasvoi kidukset. Niiden avulla hän pystyi hengittämään.

-Kerro lisää. Pääsikö Ebony meren kuninkaan linnaan?

-Pääsipä hyvinkin.

Linnassa oli pidot. Meren Kuningas ja Kuningatar istuivat simpukankuorivaltaistuimellaan. Merenneidot soittivat huilua ja hovipojat tarjoilivat kultavadeilta merilevää ja lootuksenkukkia.

-Hyvänen aika, saimme vieraan. Kuka sinä tumma tyttö olet ja mistä tulet? Ebony niiasi.

-Tulin vaan tuolta satulinnasta. Olen kuullut tarinoita meren valtakunnasta. Olenko minä nyt siellä?

-Oletpa hyvinkin. Istu viereemme. Maistuisiko sima?

Ebony katseli kaikkea ihmeessään.

-Tyttönen, osaatko laulaa? Kyllä Ebony osasi. Ensimmäinen laulu joka tuli mieleen oli ”Matkustan ympäri maailmaa”. Sehän sopi tunnelmaan. Merenneidot kuuntelivat ja säestivät pian huiluillaan.

-Osaatkos tämän ”On armas mulle aallon tie ja veet hyrskivät, kun myrskytuuli purtta vie ja veet tyrskivät. O-hii, o-hei! Nyt jää tyttösein! Pian palaamme jällehen.

-Haluatko jäädä luoksemme? Ebony laittoi sormen suuhun.

-Olisihan se kivaa, mutta Elli-täti ja Mama tulisivat surullisiksi. Taidan kuitenkin lähteä takaisin laivalle.

-Saat merenneidot saattojoukoiksi. Voit vierailla luonamme koska tahdot. Oli hauska tavata. Laulatkin niin kauniisti.

-Tuolla, Ebony keikkuu tuolla aalloilla. Ja ihan ilman pelastusliiviä. Laivaväki oli kauhuissaan. He pelkäsivät, että yksi lapsista oli hukkunut ja he saisivat moitteet turvallisuusmääräysten rikkomisesta.

-Äkkiä pelastusvene vesille.

Ebony ei ollut millänsäkään. Olihan se mukavaa, kun kaikki hyörivät hänen ympärillään. Kietoivat huopiin ja tarjoilivat terästettyä kaakaota.

-Minulla oli kiva seikkailu, hän kertoi Ellille ja Mamalle.

-Saat kertoa kaiken, mutta ihan ensimmäiseksi menet nukkumaan. Uni paras lääke on, senhän me kaikki tiedämme. Ja sinä Elli ja minä otamme nyt yömyssyt.

-Mitä ne semmoiset myssyt ovat?

-Unijuomia. Mutta nyt Joonatan, kipin kapin kotiin. Huomenna on koulupäivä.

Tarina jatkuu – luku 37

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.