Helmiä heikotti. Oliko hän nyt salarakas. Mitä olen mennyt tekemään? Vietin yön naimisissa olevan miehen kanssa.

Kaikki alkoi viattomasti.

-Hei Helmi, minulla on viimeinen poikamiesilta. Lähden aamulla mökille. Haluaisitko tulla katsomaan, miten asun? Ajattelin kokata meille vähän iltapalaa.

Helmi oli utelias. Hän tiesi, että Tarmo asui hulppeassa omakotitalossa. Vaimo oli opettaja ja Juuso ainoa lapsi.

Hän pukeutui kevyesti. Sandaalit, leveälierinen aurinkohattu ja kesämekko riittivät, sillä helteet jatkuivat.

-Tervetuloa matalaan majaani, Tarmo toivotti kuohuviinilasi kädessään.

-Ole hyvä. Istutaan tuonne puutarhan puolelle. Siellä on nyt sopivan viileää, kun aurinko on siirtynyt ruusuaidan taakse.

Helmi henkäisi. Voiko näinkin asua? Talossa olisi ollut tilaa isommallenkin perheelle. Puutarha oli hyvin hoidettu ja kukkia tulvillaan.

-Sinäkö tätä hoitelet?

-No en, meillä käy siivooja ja puutarhuri kerran viikossa.

-Kätevää. Odotan jännittyneenä, mitä olet kokannut.

-Niin kuin kerroin, olen surkea kokki. Poikkesin hallissa ja hain meille haukipullia. Ne ovat herkullisia. Saat niiden kanssa uusia perunoita ja vihreää salaattia. Jälkiruuaksi voimme poimia mansikoita suoraan kasvimaalta.

Haukipullat olivat juuri niin hyviä kuin Tarmo oli luvannutkin. Helmi maisteli kylmää valkoviiniä.

-Tämä on kotiruokaa parhaimmillaan, hän kehui. Tarmo oli tyytyväinen. Oli mukava istua nätin tytön kanssa kauniina kesäiltana. Huominen oli vielä kaukana.

-Minulla on puulämmitteinen sauna. Jos sinulla ei ole kiirettä, voin laittaa puita pesään. Ei Helmillä ollut kiirettä.

-Minä poimin sillä aikaa mansikoita ja oi, tuolla on myös kypsiä herneenpalkoja. Saanko maistaa?

-Saat toki, ne ovat Juuson herkkua. Poimin aamulla niitä mökille tuliaisiksi. Älä syö ihan kaikkia.

Helmi ja Tarmo istuivat saunan lauteilla. Helmiä vähän ujostutti. Tarmo katseli häntä hyväksyvästi.

-Meidän mamma on aika pulska. Sinä olet pysynyt tuollaisena sutjakkana. Taidat harrastaa liikuntaa.

-Kyllä vain, lenkkeilen ja käyn vesijumpassa. Käyn myös tanssitunneilla.

-Mennäänkö joskus lavatansseihin? Kyllä minultakin tanssi sujuu.

-Mitähän vaimosi siihen sanoo.

-Ei kysytä, mies nauroi.

Helmi ja Tarmo nauttivat kylmät saunakaljat terassilla.

-On sinulla hulppeat olot. Oletko onnellinen?

-Aika intiimi kysymys. Mutta kun nyt kysyt, vaimon kanssa ei mene oikein hyvin. Hänellä on omat menonsa, minulla omani. Meillä ei ole juurikaan muuta yhteistä kuin Juuso ja asuntolaina.

-Íkävä kuulla. Tällaisessa talossa pitäisi asua onnellinen perhe.

-Sellaisia taitaa olla vain saduissa. Pidämme kuitenkin Juuson takia kulisseja yllä. Kun poika kasvaa, en tiedä mitä tapahtuu. Mutta nyt tyttöseni, harjoitellaanko vähän tanssiaskeleita.

Helmi painoi päänsä Tarmon olalle. Miten miehekkäältä tämä tuoksuikaan. Olenkohan juonut liikaa viiniä? Olo oli ihmeen kevyt. Heidän askeleensa sopivat hyvin yhteen.

-Olisipa aina kesä, Helmi haaveili.

-Ja minulla tyttö kainalossa, Tarmo jatkoi.

Ilta alkoi hämärtää.

-Minun on aika lähteä kotiin, kiitos kun kutsuit.

-Älä lähde ihan vielä. Haluaisin soittaa sinulle yhden vinyylin. Se on muisto nuoruudestani.

Helmi istuutui olohuoneen sohvalle. Tarmo tuli viereen.

-Tapasin nuorena miehenä hurmaavan nuoren laulajattaren. Tein silloin kesätoimittajana lehtijuttuja. Kuuntele hänen ääntään.

Anna-Riitta Minkkinen lauloi heleästi ”Taas kukkii pellava”.

-Silloin vasemmistoliike oli voimissaan. Anna-Riitta halusi lauluillaan antaa ihmisille uskoa parempaan huomiseen.

Helmi kuunteli ja ymmärsi, mitä Tarmo tarkoitti. Kyllä hänkin uskoi solidaarisuuteen. Tänä päivänä keinot vaan olivat toiset.

-Voit jäädä yöksi, jos haluat.

-Ei minulla ole yöpaitaa mukana.

-Et tarvitse sitä, minä lämmitän.

Yöstä tuli suorastaan hikinen. Tarmo oli hellä rakastaja. Aamulla Helmi oli nolo.

-En tiedä mikä minuun meni. Tykkään sinusta, mutta en voi seurustella naimisissa olevan miehen kanssa. Lähden nyt. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Kotiin päästyään hän itki.

-Miksi minulle aina käy näin. Toivo oli pettymys. Tämä ihana mies on naimisissa. Mitähän seuraavaksi. Taidan lähteä lenkille. Ulkoilma selkiyttää ajatukset.

Tarina jatkuu – luku 38