Roosa puri huultaan. Historiankokeista oli tullut kakkonen. Harmitti. Hän oli lukenut lähes kahdensadan sivun tekstin harppomalla. Tärpit eivät osuneet. Tyttö pujahti Cafe Laurellin ovesta sisälle. Hän empi runsaan leivostiskin äärellä. Kermavaahdolla täytetyt laskiaispullat houkuttelivat. Roosa söi kaksi ja hörppi kuumaa kaakaota niiden kaveriksi. Se helpotti.

Kotikeittiöstä tulvi pullantuoksu, kun Roosa avasi oven. ”Hei kulta, ajattelin ilahduttaa sinua laskiaispullilla”, äiti hymyili. ”Tänään on perjantai ja viikonloppu edessä. Minulla on yllätyskin”. Roosa söi kiltisti vielä yhden laskiaispullan, nyt marsipaanitäytteellä. Vatsaa kivisti, mutta sitä ei äidille voinut tunnustaa. ”Tiedätkö mikä tämä on?” Äiti pyöräytti pinkiväristä hulavannetta hame hulmuten. ”Minulla oli tällainen nuoruudessani. Tai se oli kyllä kevyempi. Lähimarketissa oli mainos, että he ovat saaneet joulusesongin jälkeen uuden erän. Ensimmäiset myytiin hetkessä loppuun. Kokeilepa”.

Roosa yritti, mutta vanne kolahti kerta toisensa jälkeen lattialle. ”Äh, emmä osaa enkä halua”, hän sanoi ja ryntäsi omaan huoneeseensa. Tyhmä äiti, ällöttävä vanne. Kännykkä pirahti. ”Moi Roosa, arvaa mitä äiti osti meille. Hulavanteen, se on nasta. Olen pyörittänyt sitä jo monta kertaa. Äiti sanoi, että sen avulla saa ampiaisvyötärön. Tule kokeilemaan”, luokkatoveri Mirri hehkutti. Roosa painoi kädet korvilleen. ”Mä oon kipee, emmä voi”, hän sai sanottua. Vatsaa väänsi. Roosa veti peiton korvilleen ja vaipui raskaaseen uneen. Hän oli keijukaisprinsessa. Hyppeli kepeästi saniaismetsikössä ja kuunteli lintujen hilpeää konserttia. Patarummut kaikuivat kumeasti, sitten kuului rämähdys.

”Herätinkö, anteeksi”, isä kurkisti ovelta. Kokeilin vaan, miten vanne pyörii minun vyötärölläni. Ei se pyörinyt, kolahti pöydänkulmaan. Maljakko putosi ja särkyi. Äiti taitaa olla nyt vihainen. Pahuksen vanne. Eiköhän kokeilla sitä seuraavan kerran mökkipihalla. Roosaa nauratti. Hän kuvitteli, miltä isä näyttäisi kaislahamosessa hulavanne tukevan vyötärön ympärillä. ”Antaa äidin pyöritellä, lähdetään me kaksi vaikka kävelylenkille”, isä sanoi ja vihelteli mennessään vaihtamaan vaatteita. Roosalle tuli hyvä mieli. Isä oli mukava ja pullea äiti sai hänen puolestaan haaveilla aivan rauhassa kadonneesta vyötäröstä.