to 13.2.2020

Kysyin edellisessä päivityksessä, tuleeko talvi. No, ei näytä tulevan. Ruoho vihertää ja linnut laulavat. Helmikuussa. Otso 8v kertoi nähneensä koulumatkalla leskenlehden ”tai siis ainakin jonkun keltaisen kukan”. En ihan uskonut.

Vietin eilen Espoo-päivän. Poika oli kuumeessa ja vanhemmilla oli menoa. Meillä oli rauhallista ja mukavaa. Lueskelimme ja pelasimme lautapelejä sekä Unoa. Molemmat voittivat sopivasti. Palasin illalla pendolinolla kotiin. Junamatkoissa on se hyvä puoli, että ehtii lukea rauhassa. Nyt yksi tenttikirja on taas hallussa.

Me kulttuurihistorian peruskurssilaiset olemme nyt omillamme. Opintokokonaisuuteen kuuluu neljä kurssia. Suoritimme kulttuurihistorian aikakaudet sekä metodologia ja historia -kurssit tutorimme Elina Virtasen kannustavalla myötävaikutuksella. Kolmas kurssi oli menneisyyden läsnäolo. Kävimme lähiopetusjaksoilla läpi tenttikysymyksiä ja harjoitustehtävien aiheita. Neljäs ja viimeinen kurssi käsittelee kulttuurihistorian tutkimusaloja. Saamme valita kuudesta kolmen kirjan kokonaisuudesta kaksi. Se tarkoittaa siis oikeasti kuusi kirjaa, jotka voi joko tenttiä tai pitää pohdiskelevaa lukupäiväkirjaa. Suositus on, että tämä kurssi on suoritettu toukokuun loppuun mennessä. Onneksi lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat. Enpä olisi muuten tähän urakkaan ryhtynytkään.

Teimme alkuviikolla Jussin kanssa kulttuurimatkan muinaiseen Ostiaan. Vapriikissa Tampereella on hieno näyttely, jossa saa kiertää turistina Rooman satamakaupungissa. Suosittelen. Meillä oli paikallisoppaina tamperelaiset Sirpa ja Erkki. Kiitoksemme kestityksestä ja hyvästä seurasta.

ma 17.2.2020

Koko viikonlopun satoi silkkaa vettä ja vihainen tuuli puhalsi. Anna ja pojat eivät säätä pelänneet, vaan ulkoilivat reippaasti. Olimme tyttären kanssa lauantaina tarmokkaita. Siivosimme yhteistuumin jauhokaapin, kun Miska löysi sieltä pienenpienen ötökän. Aika monta jauho- ja riisipussia meni biojätteisiin. Tarmonpuuska jatkui vielä sunnuntainakin. Sulatimme pakastimen. Nyt saa kevät minun puolestani tulla.

Meillä oli myös elokuvaviikonloppu. Pikkupojat kävivät katsomassa äitinsä kanssa ”Vakoojat valepuvussa”. Anna ja minä karkasimme lauantai-iltana katsomaan kehutun elokuvan ”Parasite”.

Kuvaus oli upeaa, samoin Etelä-Korean maisemat. Veijaritarina lähti kiinnostavana liikkeelle, mutta päätyi väkivaltaiseksi. Siitä emme pitäneet. Meillä Jussin kanssa matkakuume kohoaa. Seuraamme koronavirustilannetta Thaimaassa. Toivottavasti matkasta tulee totta. Elämme vaarallisia aikoja.

ke 19.2.2020

Eilen oli vaihteeksi Helsinki-päivä. Galleria Kookoksessa oli iloinen avajaistunnelma.

Tunsin itseni melkein taiteilijaksi, kun sain kertoilla grafiikanvedosteni tekniikasta.

Tässä vielä näyttelyjuliste kutsuna taiteen ystäville.

pe 21.2.2020

Sain torstaina mukavan yllätysvieraan yökylään Hämeenlinnaan. Hiihtolomalainen Otso 8v halusi nauttia lomasta. Suunnittelimme yhdessä ohjelman. Se sisälsi video- ja lautapelejä sekä jutustelua. Kävimme porukalla pizzalla. Otso pakkasi loput reppuun, sillä kokonainen kinkku-ananaspizza ja ranskalaiset olivat kerralla liikaa.

Palautin pojan perjantaina junalla Helsinkiin. Tapasimme Laura-äidin sekä sisarukset Visan ja Ulpun Oodissa. Pojat ilmeisesti kuvittelivat olevansa hop-lopissa, sillä vauhti oli melkoinen. Ulpu viihtyi leikkitilassa. Minä heipatin ja palasin iltajunalla kotiin. Meillä Hämeessä on tuleva viikko hiihtolomaa. Viikonlopun kohokohta on perinteinen laskiaisrieha Nummelassa. Siellä pojat saavat riehua rauhassa.

su 23.2.2020

Sunnuntaina tuli vietettyä 41. traditsionaalinen laskiaisrieha. Perinteet ovat hieno juttu. Liin ja Kaizun vieraskirjasta löytyi merkintöjä lähes joka vuodelta.

Perinteeseemme kuuluu ulkoilua, hernekeittoa, pannaria ja aikuisille punssia. Olemme pelanneet sählyä ja laskeneet pulkkamäkeä. Mitä nyt, kun lunta ei ole. Potkimme urheilukentällä palloa, hyvää liikuntaa sekin.

Niin ja harrastimme lauantaina kulttuuria. Vihdin teatteri on tullut näiden vuosien varrella tutuksi.

Jari Tervon kirjoittama näytelmä ei kolahtanut. V-alkuiset sanoja oli liikaa, samoin kovaäänistä kohellusta, repliikeistä ei saanut selvää. No, aina esitykset eivät osu kohdalleen, mutta toki on kiinnostavaa nähdä mitä tehdään. Näyttelijät pärjäsivät hyvin.