Kynäilijät-ryhmämme seuraava aihe koskee jotain asuinpaikkaa, joka inspiroi tarinaan. Minun valintani oli helppo.

”Sawwadee welcome to Top North Guesthouse”, ystävällinen vanharouva vastaanottotiskin takana hymyili. Meille tämä Chiang Maissa sijaitseva vähän nukkavieru hotelli on ollut jo usean vuoden ajan kuin toinen kesämökki. Majoituimme uima-altaan yläpuolelle mukavan tilavaan ilmastoituun huoneeseen. Edessä on laaja terassi, jossa on katoksen alla pieniä pöytäryhmiä ja hauska huvimaja. Olen maalannut akvarelleja sen pitkän pöydän ääressä lukuisilla lomamatkoillamme. Akvarellipaperit odottavat nytkin matkalaukun pohjalla. Jos oikein innostun, lisää saa muutaman korttelin päästä. Olen löytänyt kaupan, joka myy laadukkaita käsintehtyjä papereita.

”Tulitte taas”, edellisvuoden matkalta tuttu suomalaispoika huikkasi. Hän oli kuuden viikon matkalla ja kadehdittavan ruskea. Minä sivelin talvenkalpealle iholleni 30 suojakerrointa ja kuvittelin olevani parin viikon kuluttua saman värinen. Nyt oli näkyvissä vasta heikko punerrus. Olin helpottunut, kun idyllimme oli ainakin ensisilmäyksellä ennallaan. Kauhukuvat paksusta savusumusta ja koronaviruksista olivat välkkyneet mielessä. Bangkokissa Suvarnabhumin lentokentällä tiukkailmeinen virkailija mittasi kaikilta kuumeen, kun seisoimme kotimaan laukkujonossa jatkolentoa varten. Yhdeksän tunnin mannerten välisen lennon jälkeen oli kuuma mutta ei onneksi kuumetta. Karanteeni tai pahimmassa tapauksessa palautus kotimaahan ei kuulostanut mukavalta vaihtoehdolta.

The Thaiger -sivuston mukaan koko Thaimaassa on savusumua enemmän kuin vähemmän. Chiang Maissa ilmanlaatu on erittäin huono. Maanviljelijät polttavat keväisin olkia ja nahkealehtisiä kasveja. Paikalliset kulkevat hengityssuojaimet kasvoillaan. Turisteilla niitä näkee vähemmän. Minä kokeilin ja totesin, että kävely +36 asteen helteessä vilkasliikenteisillä kaduilla ei ehkä ole paras tapa viettää lomapäiviä. Onneksi hotellimme ympäristössä on runsaasti pieniä ruokapaikkoja ja kauppoja. Lähin thairavintola löytyy uima-altaan vierestä.

Istahdamme Jussin kanssa päiväkävelyn jälkeen terassille ja vaihdamme hollantilaisen naapurin kanssa kuulumisia. Hän kertoo aikovansa jatkaa meren rannalle raikkaiden tuulien toivossa. Vierellä istuva thaityttö hymyilee ujosti. Lähteekö hän mukaan, sitä en tohdi kysyä. Täällä on hauska seurata elämänmenoa. Olemme vihdoinkin oppineet nauttimaan rauhallisista päivistä. Nuorempina kiersimme rinkat selässä Thaimaassa, Malesiassa, Singaporessa ja Vietnamissa. Onneksi silloin, nyt ei enää tarvitse. Jussin kävely on nykyisin hidasta. Täällä ei todellakaan tarvitse kiirehtiä. Jos haluamme lähteä vähän kauemmas, otamme tuk-tukin. Pienet ketterät ajopelit ovat käteviä ja edullisia. Kaupunkikuvassa liikkuu runsaasti punaisia lavatakseja. Niillä on kiinteä 30 bahtin taksa lähiliikenteessä. Elämä täällä on edullista. Suosimme kansanpaikkoja, joissa thairuoka-annos maksaa 50-100 bahtia, olut saman verran. Sata bahtia on noin kolme euroa. Hinnat ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina.

Lomapäiviemme ylellisyyksiin kuuluu uimisen ja auringon lisäksi thaihieronta. Parhaan käsittelyn olemme saaneet temppelihierojilta. Lattialla on rivi patjoja, tuulettimet suriset katossa ja taitavat kädet hierovat päästä varpaisiin. Tasainen puupalikoiden kalina kaikuu salissa. Kultainen buddha katselee kaikkitietävä hymy huulillaan maallista elämänmenoa.

Auringonpaiste, herkullinen sitruunaruoholle tuoksuva ruoka ja lomatunnelma saavat meidät palaamaan tänne vuodesta toiseen.