ma 16.3.2020

Täällä ollaan vaikka Suomen hallitus kehoittaa palaamaan pian kotiin. Finnair ei ole ottanut yhteyttä, joten elämme toistaiseksi suunnitelma A:n mukaan. Paluulento on viikon kuluttua keskiviikkona.

Tämä vanhankaupungin sydämessä sijaitseva vaatimaton ja mukavan edullinen (14 euroa yö) MD House on majapaikka meidän makuumme. Hotellin vaihto oli aikamoinen seikkailu. Sovimme punaisen lava-auton kuljettajan kanssa, että hän vie meidät ja matkalaukkumme uuteen hotelliin 100 bahtin (=kolme euroa) hintaan. Näytimme osoitteen. Hän nyökkäsi. Minä hermostuin, kun ajomatka suuntautui vanhankaupungin ulkopuolelle. Päädyimme linja-autoasemalle ja minä ilmoitin, että väärä osoite. Kuljettaja kyseli kollegoilta, minne nämä farangit oikein ovat menossa.

Kun lopulta pääsimme perille, hotellin henkilökunta ei löytänyt varaustamme. Siitäkin selvittiin.

Testasimme hotellin uima-altaat. Jussilla on ollut vaikeuksia selvitä altaiden portaista, joissa yleensä ei ole kaidetta. Nyt tällainenkin ylellisyys löytyi. Hyvä niin, pääsemme molemmat nauttimaan yhdessä uimisen iloista. Olen vetänyt joka aamu meille venyttelyjumpan. Palaamme kotiin entistä vetreämpinä.

Olen lukenut viimeisten kahden viikon aikana enemmän kuin aikoihin. Top North GH:n uima-altaalla minua viehätti Maria Langin perusklassikko ”Ei enää murhia”. Linnan Marttojen lukupiirin kirja Herman Kochin ”Illallinen” säväytti jokin aika sitten. Nyt matkassa mukana ollut ”Lääkäri” oli vieläkin puhuttelevampi. Luin sen taukoja pitämättä. Toisella viikolla, kun asuimme Lanna Oriental hotellissa, yritin lukea uima-altaalla kulttuurihistorian läksykirjoja. En edistynyt kovinkaan hyvin.

Hotellihuoneessa viihdyin e-kirjojen parissa. Ruth Waren ”Nainen hytissä 10” vei mennessään. Jännitin päähenkilön selviämistä kiperästä tilanteesta. Nyt on meneillään ”Kuokkavieraan kuolema”, murhatutkinta sekin.

Olemme tietoisia maailmantilanteesta netin välityksellä. Jussi osti myös Bangkok Postin jotta olemme ajan hermolla. Tuntuu todella siltä, että olemme täällä Thaimaassa paremmassa turvassa kuin kotona.

ke 18.3.2020

Suomi kehottaa kansalaisiaan palaamaan kotiin. Finnairin sivuilta löytyi mahdollisuus aikaistaa paluulentoa. Aikaistin. Vuorokaudella. Sitä ennen ei vapaita paikkoja löytynyt. Yritän nyt aikaistaa myös välilentoamme Bangkokiin.

Eilinen päivä oli yllättäen retkipäivä. Hymyilevä tuk-tuk kuljettaja houkutteli meidät kierrokselle Ping-joen takana sijaitseviin factoreihin. Hinta oli huima 100 bahtia eli kolme euroa. Vanhoina Thaimaan kävijöinä tiesimme, että hän saa leiman jokaisesta käyntikohteesta ja sen jälkeen ilmaista bensaa.

Emme myöskään hämmästyneet, että toinen toistaan hienompien silkki, matkamuisto ja hopeaesineiden myymälät ja tehtaat ottivat meidät sydämellisesti vastaan.

Olimmehan maksavia asiakkaita.

Ostokset jäivät vähiin paitsi viimeisessä käyntikohteessa. Se oli päivänvarjo- ja paperimyymälä. Sain perusteellisen tietopaketin, miten SA paperia valmistetaan. Näin se meni: paperimassa valmistetaan SA-puun kuoresta, joka nuijitaan pehmeäksi ja valkaistaan keittämällä. Kuidut upotetaan puhtaaseen vesisäiliöön, jossa niitä sekoitetaan. Siivilän kastetaan säiliöön ja nostetaan kuivumaan. Aurinkovarjoihin käytetään kolme kerrosta paperia jotka liimataan tapiocalla. Ostin kotiin tuomiseksi monta käsintehtyä arkkia. Käytän niitä akvarellimaalaukseen.

Runsaan kolmen tunnin retken jälkeen kävimme myöhäisellä lounaalla ja virkistyimme uima-altaalla.

Olemme ottaneet tämän päivän rauhallisesti. Minä vietin aamupäivän tunnit upouudessa maalausateljeessani. Se oli onnea kaikkien kauhukuvien keskellä. Maalasin entistä hehkeämpiä neitokaisia pitsimekoissa.

Nautimme päivän kuumimpaan aikaan auringonpaisteesta uima-altailla. Muita turisteja ei näkynyt. Henkilökunta hymyilee ja pitää meitä hyvänä. Tarjoavat ilmaista vettä ja kahvia. Haemme läheisestä Seven Elevenistä vähän vahvempaa virkistystä. ”Mikä meillä täällä olisi ollessa pitempäänkin”, Jussi tuumi. Yksi mutta on. Tai oikeasti kaksi. Viisumimme päättyy maaliskuun lopussa. Niin ja paluulento on maksettu.

Olemme siis kiltisti tulossa kotiin ja kahden viikon kotiarestiin. Juttelimme puhelimessa tyttären kanssa. Täysi yllätys oli, etteivät yli 70 vuotiaat saa mennä kauppaan(!). Päätimme oitis, että tilaamme kauppakassin ja siirrymme palattuamme välittömästi mökille.