to 19.3.2020

Otsikko oli poikamme Miikan motto jossain elämänvaiheessa. Se jatkui: syö ensin jälkiruoka. Meillä Jussin kanssa on täällä Chiang Maissa vähän samanlainen olo. Tuntuu melkein väärältä nauttia aurinkoisista päivistä ja hyvästä ruuasta. Luen aamuisin digihesarin uutiset. Koronavirus aiheuttaa jatkuvasti yllätyksiä. Hätkähdimme, kun luimme että Suomi aikoo sulkea rajat.

Tein ennen lähtöämme matkustusilmoituksen. UM lähetti tiedotteen: Tämänhetkisen tiedon mukaan Finnairin lennot Bangkokista keskeytetään 30.3. alkaen. Aikatauluihin voi tulla muutoksia ja peruutuksia. Näyttää siis lupaavalta, että Finnair tuo meidät kotiin vajaan viikon kuluttua. Kotona odottaa tupla-aresti, koska tulemme ulkomailta ja olemme ikäihmisiä.

Olen lukenut useita dystopia-aiheisia kirjoja. Margaret Atwood on suuri suosikkini. Hänen uhkakuvansa maailmantilanteesta voisivat olla hyvinkin totta. Tuorein tuttavuus on Marttojen lukupiirissä lukemamme Lars Wilderängin visio Ruotsista, jossa elektroniikka tuhoutuu ja sen myötä elämä järkkyy. Kirjan nimi on ”Tähtikirkas”. Kazuo Ishiguron kauniisti kirjoitettu mutta aiheeltaan järkyttävä ”Ole luonani aina” teki vaikutuksen. Suosittelen.

Iltapäiväkävely johti yli kanavan. Mielessä oli tuttu vietnamilainen ravintola, jossa olemme saaneet kaupungin parhaat kesäkääryleet. Emme pettyneet. Ne olivat maukkaita ja pähkinäkastike sopi seuraksi mainiosti.

Tilaamamme kala sen sijaan oli paistettu turhan kuivaksi. Sitruunaruohosalaatti oli uusi tuttavuus, makuelämys sekin.

Olemme odottaneet turhaan halpalentoyhtiöltä tietoa onnistuuko paluulentoa Bangkokiin aikaistaa. Päätimme varmistaa, että pääsemme ajoissa Subarnabhumille. Finnairin kone lähtee tiistaina klo 9:05. Varasin Bangkok Airwaysilta meille liput maanantaille klo 10:30. Liput tulivat saman tein sähköpostiin. Hermostuin taas, sillä niissä luki klo 22:30. Meillä on siis varattuna maanantaille kaksi iltalentoa. No, eiköhän jompikumpi lennä, joten yritämme olla rauhallisia.

Tuliaiset on ostettu. Hyvin pienet sellaiset. Vain yksi pöytäliina. Itselle uudet sandaalit ja lippalakki kadonneen tilalle. Edellinen taisi jäädä tuk-tukiin. Tom yam aineksia, vihreää currya ja pikku-Ulpulle syntymäpäivälahja. Tosin taidamme olla karanteenissa virallisen kaksivuotispäivän aikaan. Anna tilasi kuivattuja kukkia saippuan tekemistä varten. Toivottavasti teekukat kelpaavat siihen tarkoitukseen.

Löysimme taas uusia kiinnostavia ruokapaikkoja. Nautimme lounaalla terveellisesti auringonkukanversosalaattia, tofua ja vihreää currya. Olemme oppineet pyytämään ”medium spicy”. Siinäkin on voimaa tuhdisti.

Täällä vanhassakaupungissa kiemurtelee mukavan varjoisia pikkukujia. Tunnistan, missä kuljemme, graffiteista. Nämä elefantit olen kuvannut ennenkin. Nyt Jussi pääsi kuvaan mukaan.

Illalla löysimme sattumalta jo toisen kerran viehättävän Cooking Love ravintolan. Top North GH:ssa tapaamamme suomalainen Harri suositteli sitä lämpimästi ja kehui mangocurrya. Niinpä söimme samana päivänä jo toisen curryannoksen. Makea kypsä mango toi siihen eksotiikkaa.

la 21.3.2020

Tänä aamuna pelästyimme taas. Sähköpostissa oli uhkaavan oloinen viesti otsikolla ACTION REQUIRED! Flight Cancellations Due to the COVID-19 (Coronavirus) Pandemic. Ei ihan selvinnyt onko meidän lentomme peruutettu vai ei. Onneksi on varalentoliput myöhempään koneeseen.

Nämä viimeiset päivät täällä Chiang Maissa ovat yhtä lähdön odotusta. Kaupunki on entistä hiljaisempi. Päivät ovat olleet aurinkoisia ja taivas vaihteeksi sininen. Tuntuu, että olemme ainoat asiakkaat koko hotellissa. Meillä on käytössä laaja pihapiiri ja kaksi uima-allasta. Muita turisteja ei ole ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta näkynyt. Olemme edelleen terveitä ja ruoka maistuu – niin kuin kuvista näkyy.

Käsiä on tullut pestyä tällä lomalla useammin kuin koskaan. Käsidesiä saa kaupoista ja lähes kaikkien ravintoloiden ja kauppojen tiskillä on pumppupullo. Hengityssuojaimetkin on mutta emme ole vielä turvautuneet niihin. Minä kyllä kokeilin ja hiostavaksi havaitsin.

su 22.3.2020

Olen maalannut ahkerasti akvarelleja, siis niitä pitsihelmatyttösiä, nyt kun on aikaa ja riennot vähissä. Mietin, että kokoan neitosista kauneimmat kuvakirjaksi. Omistettu Ulpu Eevi Amalialle, kuinkas muuten. Aamuyön tunteina mietin, että tyttösille pitää keksiä nimet. Se on aina yhtä vaikeaa.

Mietin myös, että kuvasarja ei yksin riitä. Olen innokas kirjoittamaan satuja. Pääosassa on usein ystäväni Mama Maddalena. Niinpä kehittelin tarinan unelmista. Kirjoitin sen aamulla ja luin Jussille ääneen. Hän nauroi oikeissa kohdissa. Siispä uskallan julkaista sen otsikolla Prinsessaunelmia.

Lähdimme varovasti aamiaiselle, sillä sunnuntaisin moni paikka on kiinni. Vaan ei pullakahvila. Tunnelma oli kuin vanhaan hyvään aikaan. Paahtoleipä oli tuoretta, Jussi sai tukevaa pekonia, tuulettimet surisivat katossa ja sulomusiikki hiveli korvia. Tänään on viimeinen kunnon lomapäivä. Emme uskaltaudu enää hierontaan, siinä kun on lähikontaktia enemmän kuin suositellaan. Menemme sen sijaan oluelle.

Yritimme iltapäivällä, mutta itseään kunnioittavat ravintolat noudattavat lakia eivätkä myy alkoholia kello 14-17. Ei vaikka portilla lukee Beer Garden. Joimme soodavettä ja söimme kevätkääryleitä.

Maalasin eilen matkan viimeiset pitsineitokaiset. Miten herkiksi ne olisivatkaan ehtineet, jos loma vielä jatkuisi. Respan henkilökunta halusi nähdä, mitä sain aikaiseksi. Nuori mies nimeltä Pop ainakin ihastui. Kerroin että neitoset ovat thaikaunottaria.

ma 23.3.2020

Olen herännyt joka aamu ennen seitsemää, kun auringonsäteet kultaavat taivaan ikkunamme takana. Sähköpostiin oli tullut liput sekä Bangkok Airwaysilta että Finnairilta. Halpalentoyhtiö ThaiVietJet ei ole ilmoitellut mitään, mutta lento näyttää olevan voimassa. Tähtäämme siis iltapäivällä ajoissa kentälle ja toivomme parasta.

Niin mukavaa kuin lomanvietto täällä onkin, huoli on kaivertanut vatsanpohjassa maailmantilanteen vuoksi. Lentävätkö koneet, suljetaanko rajat, pysymmekö terveinä, miten läheiset voivat? Onneksi nettiyhteydet toimivat. Kuulimme ja näimme kuviakin, että Suomessa on satanut lunta. Se tuntui aivan epätodelliselta. Täällä kuljetaan sandaaleissa ja uidaan lämpimissä altaissa.

Raportoin aikanaan, miten paluumatkamme sujui. Näkemiin Chiang Mai – tällä erää. Toivottavasti palaamme vielä suotuisten tuulien myötä. Jussi suunnittelee jo toivorikkaasti kuuden viikon viisumin hankkimista.