ti 12.5.2020

Vettä, räntää ja sadetta. Näistä on toukokuu tehty. Lisäksi vielä puuskainen tuuli ja kolea ilmanala. Lenkkeilimme tänään linnanpuistossa. Aurinko pilkisteli, sitten mustat pilvet purjehtivat taivaalle. Kohta satoi räntää. Ei kiva.

Minulla oli tänään mielenkiintoinen kirjastokäynti. Palautin pari kurssikirjaa, jotka olivat olleet helmikuusta lähtien lainassa. Varasin uuden romaanin siitä ilosta, että kirjasto on taas käytössä muutakin kuin e-kirjojen osalta. Kirjaston edessä oli jono. Kaikilla turvaetäisyys. Visiiriin suojautunut ovivahti päästi meidät yksi kerrallaan sisälle. Ala-aulassa oli viitoitettu kiertosuunta ja suojavarusteisiin pukeutuneita vahteja enemmän kuin asiakkaita. Ensin sai palauttaa lainat, sitten noutaa varaukset. Tämän jälkeen pääsi käyttämään lainausautomaattia. Vartijat ohjasivat vauhdikkaasti takaovelle ja sieltä ulos. Olihan tämä lajissaan uusi kokemus.

to 14.5.2020

Olemme käyneet mökillä vähän joka päivä. Jokaisella kerralla vain vähän aikaa, sillä pohjoistuuli on jäähdyttänyt sekä pihapiirin että mökin. Sisällä ja ulkona on ollut kylmä. Keskiviikkona meillä piti olla vierasmajan lopputarkastus. Se jäi välitarkastukseksi, sillä Herra Tarkastaja löysi puutteita niin rakennuksessa kuin asiakirjoissakin. Olemme nääntyneitä tähän projektiin, mutta pakko on jatkaa.

Olen käynyt aamupäivisin vedostamassa uusia grafiikantöitä pajalla. Pääsin jopa niin pitkälle, että kehystin muutaman ja laitoin kuvat TAIKOON.

Laitan lisää tuota pikaa. Tervetuloa taidenäyttelykierrokselle verkkoon. Sehän on näinä korona-aikoina trendikästä.

pe 15.5.2020

Olen taas kerran täpinässä. Ilmoittauduin ennen tätä koronakatastrofia Hämeenlinna Taiteilijaseuran kuukauden taiteilijaksi Café Laurellille. No, kaikki peruttiin. Kunnes tänään tuli tieto, että kahvila avataan yleisölle 1.6. ja minulla on ilo ja kunnia ripustaa sinne omia töitä kesä-heinä-elokuuksi. Tässä nyt pähkäilen, mitä sinne vien.

Olen maalannut lähinnä omaksi iloksi thaimaanmatkoilla pitsihelmatyttösiä. Kahvilaan mahtuu arviolta 6-7 työtä. Näistä voisi saada kelpo sarjan.

la 16.5.2020

Saatiin eilen taivaan täydeltä vettä ja räntää. Tänään oli poutaa, mutta mittarissa vain 4 plusastetta.

Jussi kutsuu minua nykyään Lautatarhan Leenaksi. Minulla on tunne, että elän elokuvaa Päiväni murmelina. Ajamme joka toinen päivä Kodin Terraan, lastaamme peräkärryyn kakkosnelosia ja kansilautoja. Minä pidän kirjaa, montako mistäkin pinosta ja mikä on koodi. Toivottavasti tämän päivän jätti-iso lautakuorma oli viimeinen.

su 17.5.2020

Eilen oli hyvä päivä. Sähköpostiin tuli kaksi taideviestiä. Ensimmäisessä tarjottiin taidenäyttelytilaa Porvoosta vaihtokauppana akvarellistani Pastelli. Ehdotin tyttärelle kesäretkeä Porvooseen. Hän lupasi.

Toinen viesti oli täydellinen yllätys: Taideteoksesi Kimono on myyty Taikossa. Onnittelumme! Siis oikeasti – päivitin sen torstaina Taikon sivulleni ja lauantaina se oli myyty. Taidan jatkaa harjoituksia…

Tänäänkin oli hyvä päivä. Tapasin Otson, Visan ja Ulpun ensimmäistä kertaa kolmen koronakuukauden jälkeen.

Söimme mökillä pizzat ja teimme keväthommia. Aurinko pilkisteli usean pilvisen päivän jälkeen. Osasimme arvostaa.

Kun palasimme kotiin, Jussin Esko-veli soitti. ”Marjaleena Etula on päässyt TV1:n kuuden uutisiin”. Ajattelin, että tämä oli joku pila. Ei ollut. Uutisissa oli pätkä, jossa kerrottiin taidekaupan käyvän nyt korona-aikana vilkkaasti netissä. Haastateltavana oli Taikon perustaja Patrik Edman ja kuvituksena mm. minun uusimmat grafiikanvedokseni! Taiteilija on hämmentynyt ja kiittää.

ke 20.5.2020

Taiderintamalla tapahtuu. Koska taulujen lähettämisestä postin välitykselllä on tullut jo lähes rutiini, hankin kunnon pakkaustarvikkeet. Ostin ison rullan pehmikettä ja ruskeaa voimapaperia. Tänään matkaan lähti sekä Kimono että yllättäen grafiikanvedos tiibetinterriestämme Pekusta. Tuli oikein nostalginen olo. Koira oli perheenjäsen lähes 17 vuotta.

Vastoinkäymisiäkin riittää. Jussi unohti autoon valot ja aamulla akku oli tyhjä. Hän lähti kävellen Tokmannille ostamaan uuden akun.

”En jaksa kantaa tätä, mitä tehdään?” hän soitti. Lupasin apua ja soitin Paulalle. ”Lähden heti autolla”, hän sanoi. Ihana kun on ystäviä. Seuraava takapakki oli, kun konepelti ei suostunut aukenemaan. Rytkytimme sitä yhdessä ja kas kummaa, yhtäkkiä se ponnahti auki. Mies on nyt ajeluttamassa akkua. Ehkä pääsemme huomenna mökille:)

Soittelemme Annan kanssa lähes päivittäin. Niin tänäänkin. Sovimme, että hän tulee poikien kanssa viikonloppuna mökille. Nyt kun koronakaranteenia lievennetään, uskallamme taas tapailla. On sitä odotettukin. Edellinen live-tapaaminen oli helmikuun lopussa juuri ennen Thaimaan matkaamme.

to 21.5.2020

Helatorstaina paistoi aurinko. Mikä ihana ylellisyys. Vietimme ensimmäisen todellisen kesäpäivän mökillä. Siivosin pikapikaa keittiön ja laitoin jääkaapin päälle. Tähän mennessä sitä ei ole tarvittu, sillä mökki on ollut jääkylmä.

Jussi laittoi eilen lämmöt päälle ja yhtäkkiä mökistä tuli kodikas. Keinulle paistoi aurinko. Joimme kahvit ulkona ja nautimme. Viikonlopun ennustekin on hyvä:)

Ajelimme illalla kaupunkiin. Jussi kunnostautui paistamalla kahdella pannulla silakkafileitä. Ne maistuivat meheviltä ulkoilupäivän jälkeen. ”Sopiiko kuohuviini kyytipojaksi?” mies kysyi. Minun mielestäni se sopi mainiosti.

Facebookista löytyy piristystä korona-arkeen. Osallistuin mustavalkokuvien haasteeseen. Näin se meni: Kuvahaaste. 10 päivää ja 10 mustavalkoista kuvaa päivittäisestä elämästäni. Ei selityksiä, ei ihmisiä. Haasteen saa ottaa vastaan ihan vapaasti. Ideana oli, että joka päivä oli tarkoitus haastaa joku mukaan, mutta siihen en lähtenyt.

Entäpä tämä sitten? Vastasin että kyllä kiitos ja sain paluupostissa kuvan. Onko se näköinen, no tukka ainakin. Parasta siinä on, että olen kuvassa niin ihanan nuori. Kiitos Anne.

Mökkikausi alkaa perjantaina. Vihdoinkin kesä!