pe 18.12.2020

Voi tätä joulukuuta. Jatkuvasti on pimeää, kylmää ja märkää. Olen tällä viikolla kahlannut loskassa ja kastunut räntäsateessa. Ei kiva. Olemme kunnostautuneet Jussin kanssa käymällä fysioterapiassa terveyskeskuksessa. Jussi pääsee viiden kerran kuntosaliryhmään tammi-helmikuussa. Minä en pääse, kun en osannut valittaa vaivoja. Kävimme samalla matkalla kysymässä apuvälineyksikössä, mitä helpotuksia he suosittelevat kotiarkeen. Käynti oli antoisa, sillä reipas virkailija kutsui itsensä meille kotiin. Hän toi tuliaisina lainaksi kevyen suihkutuolin, korokkeet sänkyyn ja tukevan kädensijan. Kassista löytyi sähköpora, jolla hän kiinnitti sen sängynlaitaan. Jussin elämä helpottui kerralla.

su 20.12.2020

Nyt kaikki lumet ovat sulaneet ja maa on märkä. Päivystin eilen gallerialla, joka oli viimeistä päivää tänä vuonna avoinna. Ystäväni Mari piti seuraa ja purki päivän päätteeksi oman näyttelynsä. Hän oli erinomaisen tyytyväinen, sillä kolme isoa maalausta sai punaisen täpän ja yksi vihreän. Onnittelut. Se ei ole mitenkään jokapäiväistä täällä Hämeessä.

Minä olen askarrellut tapettiruusujeni parissa. Se on ollut innostavaa. Varsinkin kun voin levittää tapettirullat täällä kotona.

Päivitin myös grafiikanpajamme näyttelystä vapautuneet akvarellit Taikoon. Se vaatii aina ponnistusta, sillä valokuvien ottaminen vuoden pimeimpään aikaan ei ole ilo.

ke 23.12.2020

Aatonaatto ja sateista edelleen. Jouluviikkoani on valaissut askartelu tapettiruusukollaasien parissa. Siirsin pajanäyttelyn jo helmikuuksi, sillä työt ovat lähes valmiit.

Askartelin eilen tärkeimmissäkin hommissa. Leenan lahjapakkaamo oli vauhdissa. Olemme jo vuosia sitten sopineet, että annamme lahjoja vain lapsille. Jotenkin päätös on lipsunut ja pakettia kertyi enemmänkin. Tänä vuonna joulupukki jättää lahjat oven taakse koronavaaran vuoksi. Se päivä on jo huomenna.

Yllätin itseni varaamalla meille Jussin kanssa elokuvaliput illaksi. Etelä-Korealainen Äiti oli hieno kokemus ja antoi ajattelemisen aihetta äidinrakkaudesta. Suosittelen.