ti 9.2.2021

Olen nauttinut valoisista päivistä ja lumen narinasta kenkien alla. Valon lisääntyminen antaa uskoa kevään etenemiseen. Mökkikauteen on vielä aikaa, mutta suunta on oikea.
Intensiivisen etäopiskeluviikonlopun jälkeen verkkainen viikkorytmi on tässä ja nyt. Tapettiruusuja -näyttelyn ripustuksen jälkeen myös maalausinto on tauolla. Luen tenttimateriaalia ja siinä sivussa uudella lukulaitteella romaaneja. Sain lahjakortin, jolla voin valita kymmenen ilmaista kirjaa. Käytän sitä harkiten, sillä valikoima lisääntyy koko ajan. Aikaa on kokonainen vuosi.
Pyöritän perheen arkea. Kokkaan ja ostan myös valmisruokia. Jussille maistuu kaikki, onneksi. Nuorisolla on ollut lähes joka viikonloppu omia menoja, kaverisynttäreitä ja ties mitä. Meillä viikonpäivät ovat tasa-arvoisia. Maanantaisin on kuntosalipäivä ja Jussilla vielä tämän viikon torstaina terveyskeskuksen jumppa. Sitten viisi ilmaiskertaa on hyödynnetty.

Osallistun kirjoittamisen perusopintojen lisäksi verkkokurssille, jonka teema on Päiväkirjasta voimavaraksi. Viimeksi kotitehtävänä oli miettiä, mitä elämä on. Halusin nähdä sen ruusuilla tanssimisena. No, vakavasti ottaen, näin kirjoitin.
MENNYT, TÄMÄ HETKI, TULEVAISUUS
Tehtävä herätti ajatuksia. Näen ruuhkavuodet kiivaasti pyörivänä värikkäänä ympyränä. Melkeinpä hyrränä. Oli opiskeluaika, suuri rakkaus, avioliitto, lapset, koiranpentu, työkuviot, lomamatkat, mökki, talonrakennus, kiire, univaje, jaksaminen.
Tämä hetki on seesteinen. Istumme miehen kanssa kuin umpiossa kerrostalokodissa. Siis laatikossa. Elämä on pysähtynyt. Vain lenkkeily piristää. Harrastustoiminta ja opiskelu tapahtuvat etänä verkossa. Lapsilla ja lastenlapsilla on oma elämä. Kesä ja mökille siirtyminen ovat mittaamattoman kaukana. Miehellä on merkkejä alkavasta muistisairaudesta. Arjen pyörittäminen on minun kapeilla harteillani. Jaksanko?
Tulevaisuus huolestuttaa. Se on kuin kärjellään seisova pyramidi. Jos se heilahtaa, kaikki romahtaa. Miten meidän käy, jos sairaus iskee ja toimintakyky heikkenee? Olen lukenut toinen toistaan synkempiä dystopioita maailmasta tuhon jälkeen. Margaret Atwoodin MaddAddam trilogia on suosikkini. Myös Piia Leinon hieno kuvaus Taivas kolahti. Onnellinen tulevaisuus? Olen realisti, sellaista ei ole. Odotettavissa on vain hiipivä vanhuus, toivottavasti lempeä sellainen. Jaksanko?
Minulla oli eilen ilo tavata jyväskyläläinen opettaja Anne Sarja-Kolu ja kaksi kurssitoveria Zoomin välityksellä. Olen jo konkari näissä etäyhteyksissä. Tähänkin alkaa tottua. Kurssi on siitä hauska, että siinä yhdistetään kuvaa ja kerrontaa. Sopii minulle, sillä olen saanut toteuttaa ajatuksiani kollaasin keinoin. Odotan jo, mitä seuraava kotitehtävä tuo tullessaan. Nyt kun kotona tilanne on lähes kriittinen, kirjoittaminen helpottaa.
pe 12.2.2021
Eilen oli 112 päivä, tänään palindromipäivä. 12022021 toimii etuperin ja takaperin. Meillä oli aamulla Jussin kanssa kolmen tunnin terveyskeskuskäynti. Tapasimme sekä muistihoitajan että muistilääkärin. Jussi selvisi testeistä kohtalaisesti, mutta reaktiokyky ja refleksit olivat heikentyneet. Oli lähellä, ettei ajokorttia otettu saman tien pois. Jussilla on nyt edessä ajokoe autokoulunopettajan valvonnassa. Olen edelleen hermona.
la 13.2.2021
Radio Häme toivotti aamulla suloista lauantaipäivää. On siis Sulon nimipäivä. Minunkin aamuni oli aurinkoinen, kun löysin Kaupunkiuutisista jutun gallerianäyttelyistämme.

Riikka Helenius oli löytänyt juttuun juuri oikeat sanat. Hän kehui Valentinan värimaailmaa ja minun tyttösieni japanihenkeä. Taiteilija kiittää.

Askartelin näissä tunnelmissa ystävänpäiväkortin. Toivon, että se tuo valoa näinä aikoina.
su 14.2.2021
Facebookissa on puolensa. On mukava saada tykkäyksiä. Kävin aamulla klikkailemalla tervehdyksiä vastavuoroisesti.

Terttu ystävä lähetti kuvan, joka ilahdutti. Hänellä on akvarelleni sarjasta Pitsihelmoja. Se valaisi tämän ystävänpäivän. Onnittelut myös siskolle, joka on sattunut syntymään näin hienona päivänä.

Viikonlopun paras juttu pikkupoikien mielestä oli mummin spagetti ja bliniletut. Jussin mielestä paras juttu oli tukikaide saunaan. Kiitokset siitä nikkari Annalle.