19.2.2021

Siltä näyttää. Jussin vointi on romahtanut viimeisen puolen vuoden aikana niin rajusti, että hänellä on oikeasti tarvetta omaishoitajaan. Pyöritän nykyään kodin arkea. Ei se ole mitään uutta, mutta se on, ettei Jussi pysty enää kävelemään ilman tukea. Kotona hän käyttää kävelysauvoja ja ottaa kiinni ovenpielistä. Ulkona hän tukeutuu minuun. Rollaattorikin on, mutta mies ei ole sinut sen kanssa. Diagnoosi on aivoatrofia eli kulumia hermosoluissa. Se aiheuttaa tasapainohäiriöitä, pissiongelmia ja muistikatkoksia.

Suurin huolenaihe tällä hetkellä on, saako Jussi jatkaa autolla ajoa. Hän oli ajotestissä opettajan valvonnassa. Ajotunti maksoi 245 euroa. Tosin alla oli tyylikäs Mersu. Nyt jännitämme, millaisen lausunnon opettaja antaa ajoturvallisuudesta. Jussi ajaa rauhallisesti, mutta refleksit ja reaktiokyky ovat alentuneet. Kävimme geriatrilla, joka päättää ensi viikolla, miten edetään.

Kaupungin ikäihmisten palveluyksikön virkailija tuli käymään kotona ja totesi, että edellykset omaishoitajuudelle ovat olemassa. Myös Kelalta voi hakea hoitotukea. Olen nyt takautuvasti 1.2.2021 virallinen omaishoitaja ja kaupungin palveluksessa. Saan korvausta ja kolme päivää kuukaudessa lomaa. Miten se järjestetään, sitä en vielä tiedä. En vielä tajua, miten tähän pitäisi suhtautua.

ti 23.2.2021

Kurjuus jatkuu. Kävimme taas tänään geriatrilla. Ajokortti meni. ”Ilmoitan tänään poliisille, että ajaminen loppuu saman tien. Syyt ovat terveysperusteiset. Ei ole kysymys siitä, etteikö mies osaisi ajaa, vaan refleksien hidastumisesta.” Neuvottelunvaraa ei ollut. Saimme hädin tuskin luvan ajaa auto terveyskeskuksen parkkipaikalta kotiin. Jussi oli tyynen rauhallinen ja suunnitteli kansalaistottelemattomuutta. Minua harmitti ja kiukutti. Elämästä oli tulossa entistä vaikeampaa.

Vetäydyin illalla työhuoneeseen ja otin pitkästä aikaa tarotkortit esille. Sekoitin pakan ja nostin varovasti onnenkortin. Yksi erottui muista. Käänsin sen ja ilahduin. Korttiin oli kuvattu vihreäpukuinen nainen, joka symboloi luovuutta. Taito, lohtua elämään. Kortti merkitsee haastetta katsoa sisäänpäin, tulkitsin. Vaikka elämä ahdistaa, minulla on henkiset voimavarat piirtää, maalata, lukea, kirjoittaa, opiskella. Tarotkortit auttoivat selkiyttämään ajatuksia. Kyseinen kortti kertoi, että elämässä on monta puolta eikä kannata juuttua vastoinkäymisiin.

Uppouduin viinilasillisen kera kiehtovaan kirjaan Suon villi laulu. Toisen lasillisen jälkeen vaivuin levottomaan uneen. Kirjan päähenkilö Kya seikkaili rämeiköllä. Kärpäset surisivat ja jättisuuret sudenkorennot liitelivät usvassa. Olin suljetussa huoneessa, jonka ovissa ei ollut kahvoja. Yritin repiä niitä epätoivoisesti kynsillä. Samassa laskin punaisella rollaattorilla valtavaa mäkeä. Painoin rystyset valkeina käsijarrujen kahvoja. Alhaalla näkyi tien yli ripustettuja pyykkinaruja, joihin pelkäsin sotkeutuvani. Vauhti pysähtyi juuri ennen vaaratilannetta. Rollaattori vaihtui autoksi. Tien pinta kiilsi jäisenä peilinä. Jarrutin, auto lähti luisuun ja kiepsahti katolleen.

Mitähän joku unitulkitsija näkisi näissä kauhukuvissa?