pe 8.10.2021

Alkuviikko vierähti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Jussin leikkaus siirtyi vuorokaudella, mutta onnistui keskiviikkona. Tulimme eilen tilataksilla Hämeenlinnaan. Jussin lepäili paareilla ja minä katselin sateista maisemaa. Jussi on nyt Vanajaveden sairaalan vuodeosastolla. Alku oli tuskaista, kun hän ei oikein tiennyt missä oli ja mitä tapahtuu. Mies soitti keskellä yötä ja halusi pois. Soitin yöhoitajalle, joka lupasi antaa unilääkettä.

Tampereella oli vapaat vierailuajat, mutta täällä vain puoli tuntia kello 15-18. Tuntuu kurjalta, kun en pääse katsomaan miestä. Lääkäri soitti ja kertoi, että fysioterapeutit kuntouttavat niin, että kävely rupeaa sujumaan. Se kuulosti lohdulliselta.

Minulla olisi nyt loistava tilaisuus tehdä jotain luovaa, mutta voimat eivät riitä. Kävin lenkillä ja odotan, että kello tulee kolme ja pääsen käymään Jussin luona. Olen lupautunut huomenna Päivölään opettamaan kuvataidelinjalaisille akvarellimonotypian tekoa. Graafikkoystävä Tiina-Katriina lähtee mukaan. Toivottavasti se saa hetkeksi ajatukset pois sairaalamietteistä,

Aamulenkillä kävin tarkistamassa, että Hätilän hammashoitolaan ripustamani akvarellit olivat pysyneet seinillä ja olivat kohtalaisen suorassa. Kyllä olivat, hyvä niin.

Tuntui, että olen koko viikon vilkuillut kelloa ja odottanut jotain tapahtuvaksi. Niin tänäänkin. Olin tasan kolmelta iltapäivällä sairaalan ovella odottamassa, että pääsen katsomaan Jussia. Hän loikoili vuoteella ja oli selvästi rauhallisempi kuin yöllä. Olin kansalaistottelematon ja pidin tunnin verran hänelle seuraa. Mies käveli neljältä tukevan rollaattorin ja kahden hoitajan avaustuksella päivähuoneeseen ruokailemaan. Jätin hänet syömään kalakeittoa ja juomaan kotikaljaa. Immo ja Terttu soittelivat, että tulevat minun jälkeeni vierailukäynnille. Jussi oli tyytyväinen, että tukijoukot muistavat.

la 9.10.2021

Grafiikanopetus oli sekä innostavaa että raskasta. Ajoimme Tiina-Katriinan kanssa aamulla Päivölään ja pääsimme heti työn touhuun. Kuvataide- ja arkkitehtilinjan oppilaita oli 15. Esittelimme akvarellimonotypian mahdollisuuksia ja laitoimme kurssilaiset töihin. Idea on, että hyvin puhdistetut offset-pellit sivellään arabikumilla ja kun se on kuivunut yön yli, kuva maalataan tavallisilla vesiväreillä. Haasteena on, mitä enemmän pinnalla on vettä, sitä hitaammin se kuivuu. Kun malttoi mielen, parhaat lopputulokset syntyivät veden ja värin sekoittuessa.

Vedostimme pintakuivat laatat prässin avulla akvarellipaperille. Syväpainopaperi olisi ollut parempi ratkaisu, mutta opettajan mielestä se oli turhan kallista. Jotkut onnistuivat hyvin, jotkut vielä paremmin. Kannustin jatkamaan kokeiluja.

Ehdin kurssipäivän jälkeen tapaamaan Jussia sairaalaan. Hän oli parhaillaan päivähuoneessa illallisella. Tarjolla oli kanarisottoa ja mustikkapöperöä. Mies oli selvästi virkistynyt ja ruoka maittoi. Askelleet rollaattorin avulla olivat pidentyneet. Saattelin hänet omaan huoneeseen. Soittelimme tukijoukoille ja Jussi jäi tyytyväisenä surffailemaan televisiokanavilla.

su 10.10.2021

Kävin jo tuttuun tapaan kolmelta tervehtimässä Jussia. Paikalla oli tomera perushoitaja, joka otti asiakseen valvoa, etteivät vierailijat viivy puolta tuntia kaempaa. ”Kädet pestään tullessa ja lähtiessä, se lukee ovella”, hän komensi, kun yritin poistua käsidesin turvin.

Miikan perhe tuli käymään, kun ehdin kotiin. Otso, Visa ja Ulpu jäivät meille katsomaan Itse ilkimystä sillä aikaa, kun vanhemmat kävivät Jussin luona. He saivat olla täyden tunnin eikä kukaan moittinut. Jussi on jo selvästi virkistynyt ja kävelee rollaattorin avulla huoneestaan pitkää käytävää pitkin päivähuoneeseen. Huomenna fysioterapeutit tulevat jatkamaan kuntoutusta.

Kävimme vieraiden kanssa illallisella Borassa. Poikien mielestä pizzat eivät olleet samanlaisia mihin he olivat tottuneet. Jäätelö sen sijaan oli oikean makuista ja maistui.

ke 13.10.2021

Jussi on edelleen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Olen käynyt joka päivä katsomassa. Huolestuttaa, kun hän on jatkuvasti väsynyt ja välillä sekava. Haluaa pois. Valittaa, että pitävät häkissä, sillä sairaalavuoteessa on laidat. Hoitajat kertoivat, että mies oli kekseliäs ja ruuvasi yöllä sängynpäädyn irti, jotta pääsi jalottelemaan. Onneksi ei kaatunut.

Minun päiväni ovat kuluneet rutiinilla. Maalaustarvikkeet ovat esillä, mutta puhti puuttuu. Eilen olin kuntosalilla ja illalla pieni Kynäilijät-ryhmämme kokoontui grafiikanpajalla.

Uusi aluevaltauksemme Paperikammari avautuu huomenna yleisölle. Jopa Hämeen Sanomat noteerasi, että kaupungin taide-elämä laajenee.

pe 15.10.2021

Jussilta otettiin tikit pois toissa päivänä. Nauroin, että säästivät lankaa, sillä minä sain olkavarteen neljä tikkiä. Siitä poistettiin ikävä luomi. Onneksi terveyskeskus on lähellä, sillä sinne on ollut joka ikinen päivä asiaa.

Sairaalan tiimikokous päätti, että Jussi kotiutetaan ensi viikon tiistaina. Minua hämmensi, kun sairaanhoitaja kysyi, haluanko miehen kotiin. Vastasin, totta kai. Hän kysyi seuraavaksi, haluanko kotiapua. Vastasin, totta kai. Käytännössä se tarkoittaa, että kotihoitaja auttaa aluksi suihkutuksessa ja vaipan vaihdossa. Mielenkiintoista.

Lenkkeilin aamulla sateentihkussa. Viikonlopuksi on luvattu poutaa. Annan ja Miikan perheet tulevat laittamaan mökkiä talvikuntoon. Meillä on hauska suunnitelma. Lähden huomenna mukaan ja saan illalla Otson ja Visan yökylään kaupunkiin. Anna tuo sunnuntaiaamuna Samun ja Miskan serkkujen seuraksi. Lupasin viedä poikajoukkueen pizzalle. Anna ja pojat palaavat illalla Helsinkiin, mutta Otso ja Visa jäävät vielä toiseksi yöksi. Miika hakee heidät maanantaina ja jatkaa perheen kanssa matkaa Laviaan syyslomaviikon kunniaksi.