MAMAN OHJEKORTTI

Mama tuijotti korttia otsa rypyssä. Sitten hänen ilmeensä kirkastui. Tietenkin, koskaan ei ole liian myöhäistä kuunnella sydämen ääntä. Hän virnisti, vaikka kukaan ei ollut näkemässä. Palaan kotiseudulle, miksi ihmeessä en keksinyt sitä aikaisemmin.

Mama pani toimeksi ja kirjoitti hakemuksen palvelutalo Puistomereen. Hän yllättyi iloisesti, kun sai paluupostissa vastauksen, että sieltä oli juuri vapautunut kaksio, johon Mama voisi muuttaa.

— Asioilla on tapana järjestyä, Mama myhäili kertoessaan Pirkolle haaveensa toteutumisesta.

— Olet onnekas, uskon että viihdyt uudessa ympäristössä, hoitaja vakuutti ja lupasi auttaa pakkaamisessa.

Päivä oli kevään lämpimin. Vaikka elettiin vasta maaliskuuta, lumet olivat lähes kokonaan sulaneet, kadut olivat kuivat ja aurinko lämmitti. Luvassa oli jopa kymmenen plusastetta. Avoinna oleva ikkuna heilahti. Mama jäi kuuntelemaan, mitä tapahtui. Tuuli ulvoi raivokkaasti. Ropinaa, voiko se olla sadetta. Oli pakko mennä katsomaan. Kyllä vain, pisarat täplittävät ruudut. Mama hengitti raikasta iltailmaa. Ehkä ensimmäiset silmut puhkeaisivat sateen jälkeen. Säätiedotus kertoi, että kevään odotuksessa oltiin kuukauden verran etuajassa.

Mama silmäili ympärilleen. Kaikki tavarat mahtuisivat helposti uuteen kotiin, joka oli tilavampi kuin nykyinen. Erityisesti Mamaa ilahdutti oma parveke. Se olisi toista, kuin nykyinen yhteiskäytössä oleva terassi. Istutan kesäkukkia ja yrttejä, tomaatintaimia ja jonkun köynnöksen, ehkä krassin, Mama mietti selaillen päiväsalista löytynyttä puutarhalehteä.

— Lähetät kuvia kaikesta ihanuudesta, Helli sanoi. Hänen äänessään kuului kaipaus. — Minun tulee jo nyt sinua ikävä.

— Helliseni, pidetään yhteyttä. Soitellaan vaikka joka päivä ja kirjoitellaan kortteja, Mama tuumi. — Siitä tuli mieleen viimeisin inspiraatiokuva. Mitä sanot tästä?

KIRJE RAKASTAJALLE

— Kukaan ei enää kirjoita kirjeitä. Minusta se on sääli, Helli mietti.

— Syntyykö kuvasta seitsemän sanan tarina?

— Mikä ettei. Suljen sinetillä pohjattoman kaipaukseni ja salaisimmat haaveeni.

— Ei huono, siinä on draaman aineksia. Kuka muuten lauloi suudelmin suljetuista kirjeistä?

— Taisi olla Einö Grön. Keksitään joku teema. Monet keräävät kortteja, kirkonkuvia ja vastaavia, Helli ehdotti.

— Työelämän aikana herrat lähettelivät toisilleen pyllynkuvia, Mama hihitti.

— Siihen me emme alennu. Mitä ehdotat?

— Taidekortteja, sellaisia jotka hivelevät silmää ja ilahduttavat sielua.

— Selvä, otan haasteen vastaan, Helli sanoi ja halasi ystäväänsä.

***

”Valitse joku tuttu kodin esine ja kirjoita yhteistyöstä sen kanssa”, Mama luki kirjoitushaasteen hämmästyneenä. Kyllä hän tiesi, että oli hyvä vaihtaa joskus näkökulmaa, mutta tämä oli uutta.

Mitä ihmettä keksin? Tarot on liian ilmeinen valinta, hän pähkäili, sillä kortit tulivat ensimmäisenä mieleen. Mitä rutiineja päiviini kuuluu? Aamutoimet, ateriat, kahvihetki, ulkoilu, kirjoittaminen, lukeminen, rupattelu ystävien kanssa, television katselu.

Mama otti kaukosäätimen käteen, Se tuntui lämpimältä, kuin ystävältä. Sinä tahdot selvästi sanoa jotain, Mama puheli mustalle pötikälle kuin lemmikille. Tuntui, kuin se olisi nyökännyt. Selvä, aloitetaan, Mama tuumi ja avasi kannettavan tietokoneen.

Kello 10, aamutoimet tehty ja aamiainen syöty. On aika istahtaa lepotuolille ja avata televisio. Oi kaukosäädin, ota esiin niin ikäväksi käynyt La Promesa, salaisuuksien kartano. Se on raivostuttavan hidastempoinen, mutta koukuttava.

Mama pähkäili kartanon palvelusväen kanssa, mihin kuvankaunis Angela oli kadonnut. Hänen äitinsä Leocadia ja juonitteleva kapteeni Lorenzo ottivat tiukkasanaisesti yhteen. Komea Manuel kohotti maljan yrityskauppojen kunniaksi. Uhmakas Catalina päätti vastustaa aatelisia ja puolustaa maatyöläisten oikeuksia. Keittiössä Simona ja Candela sanailivat tuttuun tapaan ruoanlaiton lomassa. Simonan haave oli toteutunut, kun poika Tono oli leppynyt ja tehnyt sovinnon äitinsä kanssa.

Huh, taas sarja jäi jännittävään kohtaan, Angela on löytynyt harhailemasta vuorilla, Mama huokaisi ja päätti lähteä tuulettamaan päätään raikkaaseen ulkoilmaan. Puuskainen tuuli sai hänet palaamaan pikaisesti.

Oi kaukosäädin, ehdin katsoa vielä jotain ennen lounasta, Mama tuumi ja kietoi hartiahuivin tiukemmin ympärilleen. Kanavasurffailu ei tuottanut toivottua tulosta. Valinnanvaraa oli, mutta ei mitään kiinnostavaa. Kaukosäädin löysi tuttuun tapaan YLE Areenan. Kahden maailman välissä oli toinen espanjalainen sarja, joka kiinnosti. Nyt vauhtia ja odottamattomia käänteitä oli vähän liikaakin.

Mama kertoi Hellille, miten jännittävään kohtaan sarja oli jäänyt. Kaunis Maria odotti lasta, mutta isäehdokkaita oli kaksi. Helli kuunteli kohteliaasti, mutta ei luvannut katsoa, sillä vanhat elokuvat olivat enemmän hänen makuunsa.

— Ne ovat tuttuja ja turvallisia. Tiedän etukäteen, että tarinat kantavat. Rakastavaiset saavat toisensa voitettuaan vaikeudet ja elävät onnellisina elämänsä loppuun, hän virnisti.

— Näinköhän on, en taida tuntea montaakaan onnellista paria. Tuntuu, että nuoret eroavat nykyään heti ensimmäisten riitojen jälkeen. Lapset ovat sitten yhteishuollossa ja kaikki kärsivät.

Kello 17. Oi kaukosäädin, näytä minulle uutiset, Mama pyysi kevyen keittoillallisen jälkeen. Kaukosäädin väläytti vihreän valon juuri, kun uutistunnus käynnistyi. Eipä ollut taaskaan ilonaiheita. Pelkkiä sotauutisia ja pahemmaksi muuttuu. Kostonkierre on kaamea, Mama totesi ja käänsi kanavaa säätiedotuksen jälkeen. Ei mitään, hän totesi ja napsautti television kiinni.

Kello 20. Oi kaukosäädin, nyt alkaa MasterChef Suomi. Sen haluan nähdä, Mama innostui kuunneltuaan tunnin verran äänikirjaa. Hän oli löytänyt lempikirjailijansa Margarit Atwoodin Oryxin ja Craken ja sukeltanut dystopian ihmeelliseen maailmaan. Hän oli kuitenkin torkahtanut kesken Lumimiehen tarinan ja harmitteli, että joutuisi kelaamaan pitkän pätkän löytääkseen oikean kohdan.

***

Valtteri seisoi epätietoisen näköisenä eteisessä.

— Lähdetkö matkalle? hän kysyi Mamalta, joka halasi saattamaan tullutta Pirkkoa.

— Lähden ja toivotan sinulle hyvää loppuelämää, Mama hymyili silmät kosteina. — Muistathan, että olen kertonut muuttavani kotiseudulleni Espooseen. Olen saanut uuden kodin meren rannalta.

— Mukavaa, mutta jätät minut yksin. Hellikin jätti, Valtteri valitti.

— Helli palasi lähelle sukulaisiaan. Tiedäthän, että kaikkien on muutettava, sillä täältä on löytynyt hometta. Koko talo remontoidaan, Mama selitti.

Asiasta oli tiedoitettu jo viikkoja, mutta Valtteri ei ollut ymmärtänyt, että se koski häntäkin.

— Pääsemme väliaikaisiin tiloihin parakkiin, Pirkko vahvisti. — Saatetaan nyt Mama matkaan, kerron sinulle sitten lisää.

Ystävällinen Kela-taksinkuljettaja auttoi Maman autoon. Matka tuntemattomaan oli alkamassa.

Mama katseli ohi viliseviä maisemia. Ne olivat tuttuja, mutta kuitenkin vieraita. Hän huomasi auton saavuttua Espooseen, että entiselle kotiseudulle oli rakennettu pientaloja, joilla oli postimerkin kokoiset pihat. Hän muisteli haikeana laajaa rakentamatonta niittyä, joka oli aikoinaan hänen kotinsa edessä. Keväisin se oli keltaisenaan voikukkia.

— Perillä ollaan, taksinkuljettaja totesi ja avasi Mamalle oven.

Hän otti rollaattorin peräkontista ja auttoi Maman sisälle. Aula oli valtavan korkea.

— Pärjäättekö, haenko jonkun henkilökunnasta paikalle? taksinkuljettaja kysyi huolehtivasti.

— Ei tarvitse, tervetuloa, ystävällisen oloinen hoitaja tuli paikalle. — Olet uusi asukas, autan sinut alkuun. Huonekalut ovat jo asunnossasi. Tämä on esteetön talo, joten voit liikkua rollaattorin kanssa kaikkialla.

— Onpa hulppea talvipuutarha, Mama henkäisi katsoessaan valtavia palmuja, jotka kohosivat kohti lasikattoa.

— Talvipuutarhoja on itse asiassa kaksi. Tämä kotisi vieressä on isompi. Naapuritalosta löytyy pieni, jossa on myös oleskelutila. Ehdit tutustua paikkoihin kaikessa rauhassa sen jälkeen, kun olet asettunut. Tässä on avain. Tuon turvarannekkeen vielä tänään, se on nyt latautumassa, Heidiksi esittäytynyt hoitaja kertoi ja saattoi hissillä Maman tämän kakkoskerroksessa sijaitsevaan asuntoon. Mama ilahtui huomatessaan, että ovella oli jo hänen nimensä.

Mamaa huimasi. Elämänmuutos oli tapahtunut nopeasti. Hän ei ollut varma, miten viihtyisi uudessa ympäristössä. Tuli ikävä Helliä ja Valtteria ja Pirkkoa.

Aikansa kutakin, Mama yritti ajatella positiivisesti. Huoneita oli kaksi, niiden yhteydessä oli pieni keittiö ja tilava kylpyhuone sekä vaatehuone. Olohuoneesta oli käynti leveälle parvekkeelle. Tuttu sänky, ruokapöytä ja sohva olivat löytäneet paikkansa. Erityisen iloinen Mama oli makuuhuoneeseen sijoitetusta työpöydästä ja tietokoneesta. Hän suunnitteli päivittävänsä kokemuksensa tuota pikaa. Ensin piti kuitenkin saada iso kupillinen kahvia.

***

Mama heräsi seuraavana aamuna epätietoisena, missä oli. Kesti hetken, ennen kuin hän muisti saapuneensa Puistomereen. Hänen pitäisi käydä ensi töikseen kaupassa täyttämässä jääkaappi. Onneksi mukana oli kahvia ja Pirkon huolellisesti pakkaamat eväät.

Aamuaurinko paistoi parvekkeelle. Mama laittoi kahvikupin ja paahtoleipäviipaleen pienelle tarjottimelle ja istuutui ulos korituoliin. Hetken hän tunsi outoa onnea kuunnellessaan lintujen liverrystä ja katselessaan puutarhaan. Hän kuvitteli, miten ihana näkymä olisikaan, kun omenapuut puhkeaisivat kukkaan.

Lounasaikaan hän päätti mennä alakerran ravintolaan syömään. Listalla oli lammaspullia. Hän täydensi annoksen runsaalla salaatilla ja sahramilla maustetulla riisillä. Avulias keittiöapulainen kantoi tarjottimen pöytään. Mama huomasi, että hänen ikäisiään rouvia oli paikalla. Miehiä ei näkynyt.

Tutustun pikkuhiljaa, hän ajatteli ja keskittyi ateriaan. Sen jälkeen raukaisi. Mikä ilo olikaan palata omaan asuntoon ja pujahtaa päiväunille.

***

Mama tutki asukastoiminnan viikko-ohjelmaa. Hän hihkaisi ääneen huomatessaan, että iltapäivällä olisi omatoiminen lauta- ja korttipelituokio. Hän kietoi villahuivin kaulaan ja lähti tarmokkain askelin aulaan, jossa oli ehtinyt nähdä kirjahyllyn lasiovien taakse aseteltuja pelejä.

— Hyvää päivää, olette varmaan tulleet pelaamaan, Mama tervehti kohteliaasti pöydän ääressä istuvia naisia.

He kohottivat katseensa naistenlehdistä ja pudistivat päitään.

Mama hämmästyi.

— Olenko väärässä paikassa? Ohjelmassa luki ala-aula.

— Ei täällä näy nyt muita, minä voin tulla, harmaahiuksinen Railiksi esittäytynyt mummo sanoi ja nousi vaivalloisesti. — Mennään tuonne pikkupöydän ääreen, hän sanoi ja osoitti ravintolan eteen sijoitettua pöytäryhmää.

— Mitä täällä pelataan? Mama kysyi varovaisesti.

— Skippoa, Raili sanoi niin kuin se olisi itsestään selvää.

Mama ei tuntenut peliä, mutta vakuutti olevansa innokas oppimaan.

— Pitääkö minun opettaa? Raili tokaisi närkästyneenä.

— Kokeillaan, Mama hymyili, mutta ei ollut ollenkaan varma, mitä pelinhetki sujuisi.

Raili sekoitti tottuneesti pakan, jossa oli yli sata korttia.

— Viisi korttia, ykköset tai skippokortit aloittavat pinot.

— Selvä, eiköhän pelin kulku selviä, Mama sanoi ja silmäili värikkäitä numeroituja kortteja.

Tavoitteena oli kerätä pöydän keskelle pinoja ykkösestä kahteentoista. Kun Mama kysyi, mihin pyrittiin ja miten peli loppuu, Raililla ei ollut aavistustakaan. Niinpä he rakensivat pinoja ja käänsivät kortit aina, kun nostopakka hupeni. Oli turhauttavaa, kun ei tiennyt tavoitetta.

— Siinä on säännöt, Raili tuhahti ja näytti korttipakan koteloa.

Ei Mama nähnyt pienellä painettuja ohjeita. Hän päätti opiskella kaiken illalla netistä.

— Oli mukava pelata, Raili sanoi yllättäen tunnin kuluttua. Jatketaanko huomenna?

Mama ilahtui ja sanoi päättäväisesti, että pelaamme sitten sääntöjen mukaan.

***

Raili piti lupauksensa ja saapui seuraavana päivänä paikalle. Mama kyseli paikalla olleilta asukkailta, haluaako joku muukin tulla mukaan. Yllättäen ikämies Kristo sanoi pelaavansa mielellään, mutta ei hänkään tuntenut Skippoa.

Mama oli tuskastua kaksi tuntia kestäneen pelin aikana, sillä Kristo ilmoitti jatkuvasti, ettei ymmärrä mitään.

— Mikä tämä kortti on? hän kysyi joka kerran, kun nosti pakasta skippokortin.

Mama selitti kärsivällisesti, että se on hyvä kortti ja vastaa jokeria.

— Mikä tämä kortti on? Kristo kysyi heti seuraavalla kierroksella.

Mama pyyhki hikeä otsalta, kun sai lopulta käännettyä viimeisenkin kortin ja suoriutui voittajaksi.

Sitä saa mitä tilaa, hän mutisi itsekseen vetäytyessään oman kodin rauhaan.

YKSIN

Mama selasi hajamielisenä Facebookia. Ei hän juurikaan päivittänyt tekemisiään, mutta muutto oli niin iso juttu, että hän oli laittanut kuvan tyhjästä asunnostaan ja teksin ”elämä heittelee”. Tykkäyksiä oli tullut enemmän kuin koskaan. Hän tarkisti, oliko kirjoittaminen.fi -sivustolla uusia inspiraatiokuvia. Yksinäinen tyttö sateisella kadulla pysähdytti.

Olisipa Helli nyt täällä. Seitsemän sanan virkkeitä syntyisi vauhdilla, Mama mietti. Ei mutta, onhan meillä molemmilla älykännykät. Lähetän kuvan WhatsAppissa ja odotan kommenttia.

Vastaus tuli paluupostissa. Jatkapa tästä: Pahus, poikaystävä vaihtoi nuorempaan, jätti minut yksin.

En jää suremaan, otan ilon irti vapaudesta! Mama vastasi spontaanisti. Helli lähetti nauravan hymiön.

Taidamme olla ajan hermolla, Mama hykerteli tyytyväisenä. Tuntui kuin harmaa päivä olisi kirkastanut hetkessä.

***

— Tuolla on Kia, hän on hyvä pelaaja, opetti minutkin, Raili hihkaisi nähdessään hopeahiuksisen mummon rollaattorin kanssa aulassa.

Mama ilahtui, olisi mukava saada lisää peliseuraa.

— Voin minä yhden kierroksen pelata, Kia sanoi ja istuutui Maman ja Railin seuraan pyöreän pöydän ääreen. — Varo sitten tätä Railia, hän huijaa heti kun silmä välttää, Kia virnisti ja tarkasteli Maman jakamia kortteja.

— Pidän mielessä, Mama vastasi ja käänsi tyytyväisenä päällimmäisen kortin omasta pakastaan. Tavoitteena oli saada siinä olevat kortit pelattua ensimmäisenä pöytään.

Kia voitti kirkkaasti, sillä hän oli sisäistänyt pelin strategian. Mamaa se ei harmittanut, hän nautti pelin jännityksestä.

— Osaatko Unoa? Mama kysyi, kun he jäivät kahden Railin kanssa.

Tämä oli sanonut, ettei hänellä ollut kiire minnekään. Ei Mamallakaan ollut. Hän kävi hakemassa asunnostaan vanhan kuluneen korttipakan, joka oli ollut käytössä vuosikausia.

Raili oppi hetkessä. No, eivät säännöt todellakaan olleet vaikeat.

— Sopii yli seitsemänvuotiaille, Mama nauroi.

Nyt oli Railin vuoro loistaa. Kia oli sanonut lähtiessään, ettei hän suostu pelaamaan Kriston eikä muidenkaan muistisairaiden kanssa. Mama ymmärsi miksi, sillä se oli surullista ja turhauttavaa. Hän ajatteli kuitenkin, että ottaa kokemukset huumorin kannalta.

***

Lupaavasti alkanut kevät otti askeleen taakse vappuviikolla. Pekka Pouta lupaili lumisadetta etelään asti ja myrskypuuskia sekä sähkökatkoja. Mama oli juonut useana aamuna kahvin parvekkeella auringonsäteiden myötä. Nyt sinne ei ollut asiaa. Päiväkävelytkin rajoittuivat pihapiiriin.

Ensimmäiset kevätkukat olivat puhjenneet. Mama ihasteli heleitä esikkoja ja runsaina mättäinä kukkivia valkovuokkoja. Piharuukkuihin oli istutettu kultasilmäisiä tummansinisiä orvokkeja. Pensaissa silmut pullistelivat odottaen lämmintä sadetta.

Olipa ihana aika muuttaa, Mama tuumi ja vetäytyi sohvan nurkkaan seuraamaan La Promesa -sarjaa, vaikka sen verkkaisuus ja traagiset juonenkäänteet harmittivat.