kortti- ja lautapelien lumoissa

UUSIA KIEHTOVIA TUTTAVUUKSIA

Mistä haaveilen yhteisöasumisessa? Kysymys sai miettimään odotuksia uudessa elämäntilanteessa. Turvallisuus ja hyvä seura sekä virikkeet tulivat oitis listan kärkeen. Asuin lähes viisi vuotta yksin Jussin sairastumisen ja aivan liian varhaisen menehtymisen jälkeen. Tasapainovaikeuksien vuoksi harrastukset jäivät yksi toisensa jälkeen. Naapurikorttelissa asuneesta siskosta ja ihanasta havannankoira Fidelistä oli kuitenkin seuraa. Kun he muuttivat pois, jäin todella yksin.

Uusi koti Merikartanossa Espoossa tuntui uskomattoman ihanalta mahdollisuudelta viettää loppuelämä yhdessä muiden kanssa. Voin vakuuttaa vajaan kahden kuukauden kokemuksen perusteella etten pettynyt. Olen saanut samanhenkistä seuraa ja toimintaa riittää. Parasta kaikesta, voimme itse vaikuttaa viihtymiseen, sillä täällä on avarat yhteiset tilat. Kesällä myös pihalla voi oleskella ja harrastaa ulkopelejä.

Olen todellakin kaivannut peliseuraa. Lomamatkoilla pelasimme ahkerasti Canastaa, joka piti jännityksen yllä. Kun kyselin varovasti, mitä täällä pelataan, sain vastaukseksi että Skippoa. Mikä se on? kyselin, sillä se oli minulle tuiki tuntematon. Kävi ilmi, että Skip-Bo on Unon tapainen korttipeli, jonka säännöt ovat yksinkertaiset. Tosin nekin olivat ylivoimaiset muistisairaille.

Pitääkö minun opettaa? ensimmäinen pelikaverini R kysyi närkästyneenä. Lupasin olla hyvä oppilas, mutta turhauduin välittömästi, sillä hän osasi kyllä korttipinojen rakentelun, mutta pelin tavoitteesta hänellä ei ollut aavistustakaan. Niinpä sitten istuin illalla tietokoneen äärellä ja tutkin sääntöjä. Käännyin varmuuden vuoksi herra Tekoälyn puoleen kyselläkseni strategioita. Apu oli oiva, sillä seuraavana päivänä opetin R:ää, joka ei ollut ollenkaan kiitollinen.

Onneksi parempaa seurasi, kun löysin peliseuraksi P:n, joka oli huumorintajuinen ja skarppi 97 ikävuodestaan huolimatta. Pelituokioista tuli lähes päivittäistä viihdettä. Myös herttainen A liittyi seuraan viihdyttämään meitä hurtilla huumorilla Karjalan tyttöjä kun oli. Korttihuijarit, meitä kutsuttiin hyväntuulisesti.

Pelivalikoima laajeni, kun taloon muutti uusi asukas. R-L on tyylikäs valkohiuksinen rouva, jolla on pelisilmää. Osaako kukaan Rummikubia? hän kysyi voitettuaan muutaman Skippo-kierroksen. Taas uusi peli, josta en ollut kuullutkaan. Ilmoitin oitis kiinnostusta, sillä kaipasin vaihtelua.

Nyt on ensimmäiset oppitunnit takana ja olen innoissani. Onnistuin tänään jopa voittamaan. Taisi olla aloittelijan tuuria. Lautapelissä on runsaasti mahdollisuuksia taktikoida. Se on aivojumppaa parhaasta päästä. Minulla on kutina, että pelituokioistamme tulee entistäkin jännittävämpiä!

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.