ASUN TROPIIKISSA

Päivitin arkeani Hämeenlinnassa 17.1.2026 otsikolla eräs tavallinen päivä. Miten paljon elämä onkaan muuttunut vajaassa puolessa vuodessa. Eikä huonompaan suuntaan. Toki kesän tulo ja valoisat päivät vaikuttavat mielialaan. Niin tekevät myös hyvä seura ja virikkeet, joita uudessa elämässä Espoossa riittää.

pe 5.6.2026 Merikartanossa

Päivänsäteet pilkistelevät heleän vihreän päivänvarjon läpi makuuhuoneeni ikkunan takaa. Vilkaisen yöpöydällä olevaa valkoista kelloradiota. Seitsemän, hyvä, lähes yhdeksän tunnin yöunet ovat takana. Venyttelen ja ryhdyn aamutoimiin. Kylpyhuone on kätevästi makuuhuoneen yhteydessä. Muuttaessani se tuntui ankealta, sillä kalustus oli minimitasoa. Nyt on toisin. Miika asensi allaskaapin ja tukevan tason, johon lukuisat kauneudenhoitotarvikkeet mahtuvat kätevästi. Anna ripusti mustavalkoisen Marimekon suihkuverhon ja lattialla on pehmeä pyöreä muumikuvioinen matto.

Entiset huonekalut mahtuvat hyvin tilavaan kaksiooni. Jopa vuodesohva, jonka divaanille nostan jalat televisiota katsellessani. Sain kahdessa viikossa tavarat paikalleen ja taulut seinille. Tämä tuntuu jo kodilta.

Tassuttelen hyvin varustettuun keittiöön ja juon joka-aamuiseen tapaan mukillisen omenasiiderietikalla terästettyä kylmää vettä. Lataan kahvinkeittimen, mutta se ei olekaan tänään tarpeen, sillä olen sopinut yhteisestä aamiaisesta ystävien kanssa alakerran ravintolassa.

Kävelen tilavalle parvekkeelle ja tuoksuttelen raikasta kevätilmaa. Yöllä on satanut, luonto on ihastuttavan vihreä. Vielä viikko sitten ihailin villisti kukkivia omenapuita. Nyt terälehdet ovat sataneen maahan. Suihkutan kasvulaatikkoni. Saan jo tuoretta rucolaa ja salaatinlehtiä leivän päälle, samoin timjamia ja rosmariinia mausteiksi. Tilli, persilja ja kevätsipulit ovat vielä pieniä, mutta hyvässä kasvussa. Syvänsiniset orvokit ja värikkäät nukenkaulukset ilahduttavat silmiä. Krassit ja samettikukat kasvavat vauhdikkaasti, samoin ritilän viereen asettunut kärhö.

Vilkaisen turvarannekkeeni kelloa. Ehdin mainiosti tehdä aamujumppaliikkeet ennen aamiaista. Hetken harmittaa, että kotijumppa Sofian tahdissa jää väliin, sillä kahdenkymmenen minuutin treeni tulee TV2:sta kello 8:50 arkiaamuisin. En ole tietävinäni, että sen voi toki katsoa YLE Areenastakin. Ei se ole sama asia. Sen sijaan Muistojen Bulevardia voi kuunnella koska vain Areenan välityksellä. Se sopii hyvin taustaksi tasapainoliikkeisiin, joiden tekeminen kuuluu rutiineihin.

Puhelin pirahtaa sopivasti ennen kuin lähden. Anna soittaa joka-aamuiseen tapaan ja kertoo kuulumisia. Hän on lähdössä poikien kanssa mökille sadekelistä huolimatta. Tiedän odottaa Miikankin puhelua, mutta vasta illan edellä, kun poika on paluumatkalla töistä. Soittelemme siskon kanssa lähes päivittäin. Ikävöin ihanaa Fidua. Jaana kertoo, että koira kuuntelee pää kallellaan puheluitamme. Seuraan edelleen Hämeenlinnan kuulumisia Paperihuoneen WhatsAp-ryhmässä ja ystävä Raijan viestien välityksellä.

Kun avaan kakkoskerroksessa sijaitsevan kotini oven, trooppinen lämpö ja tuoksu palauttavat lukuisat etelän lomat mieleen. Asun nimittäin talvipuutarhan kupeessa. Tervehdin iloisesti ystäviäni Piaa ja Anjaa, jotka tulevat ajoissa. Ravintola Meren aamiainen näyttää monipuoliselta. Ladon tarjottimelle hyvin haudutettua kaurapuuroa, tuoreen sämpylän, juustoa, tomaatti- ja kurkkuviipaleita, keitetyn kananmunan (kylmä) sekä kupillisen hyvää tummapaahtoista kahvia kauramaidon kera. Kaipaan jogurttia ja marjoja. No, gefiluspiimää löytyy.

Istuudumme ikkunapöydän ääreen ja vaihdamme kuulumiset. Siis miten yö on sujunut. Olemme eronneet vasta illalla, joten vain urheiluhullu Anjalla on kerrottavaa. Hän valvoo yökaudet seuraten mitä vain lajia. Onneksi minun ei tarvitse. Anja kysyy, lähdenkö seuraksi kauppaan, sillä hän on menossa viikonloppuna juhliin sukulaisten luo ja haluaa viedä tuliaisia. Lupaan ja sovimme tapaavamme aulassa puoli yhdeltätoista.

Ulkona on sateentihkua. Palvelulinja 149 pikkubussi on myöhässä. Kun se kaartaa pääoven eteen, emme mahdu kyytiin rollaattorien kera. Kärryjä on ennestään neljä ja vielä koira kaiken keskellä. En ole pahoillani, sillä ehdimme nyt mainiosti klo 11 alkavaan tuolijumppaan.

Istuudumme talvipuutarhaan puoliympyrään asetetuille tuoleille. Fysioterapeutti Markus Terveystalosta vetää tehokkaan puolen tunnin treenin musiikin tahdissa. Puoli kahdeltatoista olemme uudelleen ulkona ja nyt mahdumme kyytiinkin. Palvelulinja vie nimensä mukaisesti ovelta ovelle. Ystävlliset kuljettajat auttavat menopelimme kyytiin ja palatessa kyydistä pois. Meidän määränpäämme on Lippulaiva ja siellä viinikauppa sekä Lidl. Ihastun, kun tummanpunaiset kirsikat ovat tulleet ja ovat kohtuuhintaisia.

Kärrymme ovat kukkuroillaan, kun palaamme seuraavalla vuorolla takaisin. Vaihtoaika on 90 minuuttia, joten pääsemme kätevästi samalla lipulla takaisin. Olemme ostaneet tuliaisia myös Pialle, joka liikkuu meitä vähemmän 97 vuoden kunnioitettavaan ikäänsä vedoten.

Vien ostokset jääkaappiin ja keitän kupillisen kahvia. Nautin sen parvekkeella (sade on lakannut) tuoreen kaurasämpylän kanssa. Tapaamme kahdelta päiväsalin pyöreän pelipöydän ääressä niin kuin monena päivänä aikaisemminkin. Pia ottaa omat Skippo-korttinsa esiin ja kehottaa minua nuorimmaiseksi jakamaan. Teen sen mielelläni myös muidenkin vuoroilla. Pia ja minä olemme tasaväkiset. Anjakin osaa, mutta hän ei aina jaksa keskittyä kertoillessaan laveasti tarinoita, karjalainen kun on. Pelituokiot ovat viihdyttäviä varsinkin silloin, kun järjestettyä ohjelmaa ei ole. Edellisenä – onneksi aurinkoisena – päivänä meillä oli jäätelökestit puutarhassa. Siellä on ollut jo musiikkiesityksiäkin ja pihapelejä. Lettujen- ja makkaranpaistoa on luvassa.

Kello on yli viisi, kun maltan lähteä kotiin laittamaan ruokaa. Paistan tuoretiskistä ostamani valkosipulissa marinoiden lohimedaljongin. Vihreä salaatti ja raejuusto Happy Oliven kera riittävät kavereiksi. Jälkiruoaksi pilkon aprikooseja, tummia luumuja ja banaaneja. Sekoitan joukkoon vaniljalla maustettua jogurttia. Kirsikat kruunaavat herkun, jonka syön sohvalla La Promesan seurassa. Jännitän, miten Curro ja kapteeni selvittävät välejään. Lorenzo on sidottu tuoliin ja Curro uhkaa häntä aseella. Huh. Pakko katsoa jakso loppuun asti.

Tunnelma vaihtuu, kun siirryn Ruutu neloselle ja seuraan uuden MasterChef Australian kauden avausjaksoja, joissa ensimmäiset kilpailat taistelevat valkoisista esiliinoista. Jaksoja on luvassa 60 iltojen iloksi. Myös sanaristikot, lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu viihdyttävät. Meneillään on hulppea Minttu Mustakallion lukema Vera Wongin hurmaavan murhaavat neuvot. Lukukirjana aloitin kiehtovan Monan katseen, jossa ukki vie nuoren sokeutumisvaarassa olevan Monan tutustumaan länsimaisen taiteen merkkiteoksien kauneuteen.

Tarkistan ravintola Meren ruokalistan. Kyllä vain, sunnuntaina tarjolla on kukkoa viinissä, sen haluan testata. Asukasohjelmasta löytyy vapaan viikonlopun jälkeen runsaasti kiinnostavaa ohjelmaa. Maanantaiaamu alkaa kuntosalilla, tiistaina on aivojumppaa, keskiviikkona maalaamme Kivenlahden kuvataideryhmän kanssa puutarhassa ja torstaina odotan hyvää ystävääni työelämän ajalta käymään. Menen nukkumaan hyvillä mielin, sillä aika ei tule jatkosaakaan pitkäksi. Suunnittelen levittäväni aamulla maalaustarvikkeet ruokapöydälle. Täytyyhän minun verestää taitoja ennen keskiviikkoa.