Jo tutuksi tullut kuukauden kirjoitushaaste alkoi tänään. Sananhaltija on suosikkini, sillä tehtävät ovat innostavia. Niin nytkin. Saimme valita lukuisista inspiraatiokuvista koskettavimman. Valitsin kaksi, sillä yhdessä ne kertovat heinäkuun tunnelmistani.

Olen kesän lapsi. Koko Suomi liputtaa 6.7. Runon ja suven päivänä minun ja Eino Leinon syntymäpäivien kunniaksi. Kesän ensimmäiset metsämansikat ovat kypsyneet ja niittykukat täydessä loistossa. Tänä vuonna minulla on erilainen kesä, sillä olen päässyt muuttamaan yhteisölliseen asumiseen Espooseen. Viiden pitkän yksinäisen vuoden jälkeen nautin seurasta ja ohjelmasta.

Mikä parasta, voin valita otanko auringonsäteitä vastaan omalla kukkivalla parvekkeellani vai liitynkö muiden seuraan pihapuutarhaan omenapuiden varjoon. Voin myös valita, kokkaanko omassa hyvinvarustetussa keittiössä vai ruokailenko alakerran ravintolassa. Ratkaisu on helppo. Valitsen ravintolan, kun siellä on tarjolla lempiruokiani.

Sadepäivinä kokoonnumme uusien ystävieni kanssa päivähuoneeseen pelaamaan. Seuraa ehdinkin kaivata, sillä yksin vain pasianssi onnistui. Ihastuin Skip-Bo korttipelin ja Rummikub lautapelin kiihottavaan jännitykseen. Osallistun myös aktiivisesti viriketoimintaan. Tarjontaa riittää niin paljon, että välillä jopa hengästyttää!

to 2.7.2026

Vuoden paras päivä. Eipä tarvinnut kauan miettiä. Uusi elämä alkoi 4.3. saadessani ilmoituksen asuntohakemukseni hyväksymisestä. Merikartano Espoossa oli ykköstoiveeni yhteisölliseen asumiseen. En voinut uskoa todeksi, että pääsin muuttamaan jo huhtikuussa. Vuoden toiseksi paras päivä oli todellakin 11.4. jolloin täyteen pakattu muuttoauto toi tavarani tänne Kivenlahteen. Itse tulin pojan ja tyttären kanssa pikkuautolla. Näkemiin Hämeenlinna! huikkasin kääntyessämme moottoritielle.

En ole hetkeäkään katunut nopeaa elämänmuutosta. Tarkkailen kiinnostuneena, miten monimuotoista elämä täällä onkaan. Aineksia riittää vaikkapa kokonaiseen romaaniin.