INSPIRAATIOKUVA – VALITSIN UUTISEN ”KYSELYTOIMISTO”

pe 17.7.2026

Kyselytoimisto on selvästikin tekoälyn esiaste. ”Käsittely asiallista ja vaiteliasta, palkkio halpa”, juurikin niin. Tarvetta tiedonjanon sammuttamiseen on aina ollut. Meille hankittiin rivi Facta ja Focus tietosanakirjoja, kun lapset menivät kouluun. ”Heillä on sitten kätevä kirjasto kotona”, mies myhäili tyytyväisenä. Minä ostin itselleni 22-osaisen Kansojen historian ja kuvittelin lukevani kaikki osat. En todellakaan lukenut.

Tuli aika, jolloin kirjasarjat muuttuivat ongelmajätteiksi. Mies repi kannet pahvinkeräykseen ja sivut paperijätteisiin. Tietoa löytyi internetin välityksellä enemmän kuin keksi kysyä. Miten ihmeessä tulimme toimeen ennen tietokoneaikaa? Entä nyt? Herra Tekoäly on sekä pelottava että kiihottava. Mitä seuraavaksi?

la 18.7.2026

Katselimme viime viikonloppuna nuorison kanssa vanhempieni mökille tallentamaa vanhaa valokuvakansiota. Mustavalkoiset pienet kuvat kertoivat tarinaa 1940-luvulta. Rakel-äiti oli uskomattoman solakka (vanhemmiten ei enää ollut) ja Lasse-isä hurmaava sulhaskandidaatti. Nuoripari oli ikuistettu äidin kotitalon puutarhassa kukkivan omenapuun alla ah niin nuorina ja rakastuneina. Tunnistin kuvista äidin neljä sisarta ja kaksi veljeä sekä Aleksi-vaarin, joka esitteli ylpeänä kasvattamiaan jättikurpitsoja. Kansiosta löytyi kuva kummitätini Martasta sairaaslan ikkunan takana. Äiti oli sairastunut tulirokkoon, eivätkä vierailut olleet sallittuja eristyksen vuoksi. Tallella on myös vanhempieni hääkuva, jossa morsian on hehkeä ja sulhanen komea.

Herkin löytö oli silkkinauhoilla sidottu nippu äidin ja isän kihlausajan kirjeenvaihdosta. Se kertoi ihastumisesta ja valoisan tulevaisuuden suunnittelusta. Sotavuosien jälkeen kaikesta oli pulaa, mutta rakkaus kantoi. Minä synnyin vuoden kuluttua häistä ja kirjeenvaihto loppui, kun vanhemmat muuttivat yhteiseen kotiin. Miten mielelläni olisinkaan lukenut ensimmäisistä vuosistani. Jäljellä on sentään liikuttava Marja-Leena -kirja, johon äiti on kirjannut tunnollisesti koukeroisella käsialalla tärkeitä tapahtumia ensimmäisiltä vuosilta. Sieltä löytyy myös valokuvia ja isän sepittämiä runonpätkiä.

Minä olen kirjoittanut ahkerasti päiväkirjoja. Jätän omille lapsille perinnöksi runsaasti tarinoita perheemme arjesta ja juhlahetkistä. Valokuvia ja videokuvaa on talletettu paljon enemmän kuin minun lapsuudestani. Sain jopa aikaiseksi viedä vhs-kaseteille tallennetut omatekoiset videonpätkät digitoitaviksi.

Tuore huolenaihe liittyy tekoälyyn. Olen päivittänyt julkisille kotisivuilleni perhekuvia lastenlasten syntymästä lähtien. Nyt teini-ikäiset nuoret ovat huolestuneet niiden mahdollisesta väärinkäytöstä. Suunnitteilla on iso urakka ottaa päivitykset talteen ja poistaa ne sen jälkeen. Sadepäivät ovat tähän puuhaan omiaan.

su 19.7.2026

— Mini täällä, muistatko?

Totta kai minä hänet muistin. Olimme opiskelleet samalla kurssilla kolme vuotta kuvataidetta. Mimi oli puhelias ja sai helposti ystäviä.

— Oho, miten löysit minut vuosien jälkeen?

— Yhteisen ystävämme Siirin kautta.

Vedin henkeä, maailma on tosiaan pieni. Siiri on 94-vuotias taiteilijaystävä, joka asuu naapurissani.

— Olisi mukava tavata, haluatko tulla käymään?

— Siksi soitankin. Sovimme Siirin kanssa tapaavamme iltapäivällä puutarhassa. Tule mukaan.

Jälleennäkeminen oli riemullinen. Halasimme kuin emme olisi erossa olleetkaan, vaikka edellisestä tapaamisesta oli toistakymmentä vuotta. Löysimme heti yhteisen sävelen. Mini lupasi tulla seuraavan kerran akvarellilehtiö ja vesivärit mukanaan maalaamaan kanssamme. Hän oli ihastunut leimuavaan Flammentanz-köynnösruusuun ja nuppujaan availevaan syvänsiniseen klematikseen.

— Akvarellistit rakastavat kukkien maalaamista, niin minäkin, hän hymyili.

Olin täsmälleen samaa mieltä. Enteilin, että kesästämme tulisi virikkeellinen.

ma 20.7.2026

”Rakenna siis kalliolle toivos linna, jota myrskyt eivät kaada”, kirjoitti Aleksis Kivi.

Minun toiveissani kajasti haave kodikkaasta yhteisöasumisesta meren äärellä palmupuiden katveessa. Kotini sijaitsisi rehevän talvipuutarhan kupeessa. Sisäpihaa koristaisi tulipunainen köynnösruusu. Jättisuuria kukkia pursuva alppikärhö kiipeilisi kohti taivasta. Mustarastaan liverrys ja suihkulähteen solina sulostuttaisivat kahvihetkiä ulkopöydän äärellä.

Viettäisin aamuhetkiä kesäkukkia pursuavalla parvekkeellani. Iltapäivisin hakeutuisin hyvien ystävien seuraan vaihtamaan kuulumisia. Tekisimme pitkiä verkkaisia kävelylenkkejä läheiseen puistoon. Pelaisimme sisäpihalla mölkkyä ja heittäisimme petankkipalloja. Kannustaisimme kavereita ja nauttisimme yhdessäolosta. Sadepäivien ratoksi riittäisi kortti- ja lautapelien jännitys. Iltaisin vetäytyisin oman kodin rauhaan. Istuisin sohvan nurkassa lasillinen viiniä kädessä katsomassa epookkisarjoja ja kokkikisoja televisiosta.

Kaikki tämä ihanuus toteutui kolme kuukautta sitten, kun muutin senioritaloon Espooseen. Täyttyneiden toiveiden linnaa eivät ensimmäiset myrskyt kaada.

ti 21.7.2026

Nautin varhaisista aamuhetkistä
raikkaasta kesäilmasta
omasta rauhasta
poutapilvistä
tulevan päivän odotuksesta

Nautin ystävien seurasta
virikkeistä, kävelystä luonnossa
päiväkahvista puutarhassa
itse kokatusta päivällisestä
dekkarien jännityksestä
klassikkoelokuvien lumosta

Nautin lastenlasten tapaamisesta
yhteisisestä puuhastelusta
mökkimatkoista, linnunlaulusta
ensimmäisistä mansikoista
makeista herneenpaloista
kantarelleista ja tateista
lempeistä sateista

Nautin kesästä!

ke 22.7.2026

Raapale on mininovelli, jossa on tasan sata sanaa. Ei enempää, ei vähempää.

YÖLLINEN KOHTAAMINEN

Hän kiiruhti eteenpäin vilkaisten turvaranneketta. Puoli viisi aamuyöllä. Päivä alkoi jo sarastaa, mutta ei kenenkään pitäisi olla liikkeellä näin varhain.

—  Ukkonen, akkanen, mur-mur, kohta tulee sade.

Mama huomasi, että ääni kuului neljännen kerroksen parvekkeelta. Puna-asuinen Tintti heilutteli helisevää tonttulakkia kaiteen yli.

Mama avasi puutarhan oven ja astui ulos.

—  Ei siellä saa olla, kohta tulee ukkonen, Tintti kiljaisi nähdessään Maman.

—  Mene sisään, ettet vilustu, Mama huikkasi.

—  Lähde heti pois, ukkonen tulee, Tintin ääni kohosi.

Mama vetäytyi suosiolla.

Parasta keittää kupillinen yrttiteetä ja lisätä runsaasti hunajaa. Tippa konjakkia rauhoittaa vatsahermoja. Olen liian vanha seikkailemaan ulkona öisin, Mama tuumi päästyään turvallisesti omaan asuntoonsa.

to 23.7.2026

Tehtävänä listata kauniita ja rumia sanoja ja käyttää molempia runossa

suukko lumo hymy lämpö äiti rakas
häijy köriläs ryyppy äijä äristä

Lämmin syli
hellä suukko
pahus
häijy ukonköriläs ärisee
illanhetken lumo särkyy
äijällä ryyppyputki päällä

Äiti itkee
kiedon kädet hänen ympärilleen
suojelen sinua, rakas emo
olenhan iso poika
melkein viisi vuotta

pe 24.7.2026

edessä kuilu
hyppy tuntemattomaan
miksi hylkäsit