su 30.8.2026

SYYSAURINGON SÄTEITÄ

Elokuu on kohta taputeltu. Olen nauttinut kesäpäivistä, olen viettänyt aikaa parveekkeella ja upeassa puutarhassamme.

SYKSYN VÄREJÄ

YÖN SATEEN JÄLKEEN

Aamukävelyillä seuraan lähikortteleiden istutuksia.

Tänään Sananhaltijan viikkokirjeestä löytyi kutkuttava tehtävä:

Katso ympärillesi siinä paikassa, jossa juuri nyt olet. Laske esineitä vasemmalta oikealle ja pysähdy seitsemänteen. Kirjoita siitä kymmenen minuuttia. Saat kirjoittaa itse esineestä, ihmisestä jolle se kuuluu, siitä miten se päätyi siihen, missä se on nyt, tai aivan jostakin muusta, johon se sinut vie. Älä vaihda esinettä, vaikka seitsemänneksi osuisi tiskiharja. Älä varsinkaan silloin.

Kitara

Olen säilyttänyt Jussin kitaraa muistona. Miehellä oli tapana näppäillä säveliä viettäessämme iloisia laulujuhlia. Hänellä oli muutama bravuuri, mm. Surujen kitara. Sen haikeat sävelet tuovat onnelliset hetket mieleen kaukaa aikojen takaa.

Kitaran kielet ovat katkenneet. Eipä sillä nykyään kukaan soitakaan. Niin katkesi Jussin elämänlankakin. Liian varhain. Vain muistot kesäpäivistä mökillä ja lomamatkoista tropiikin helteessä sekä lukuisat valokuvat ovat jäljellä. Nuoriso kävi siistimässä Hattulan Pyhän Ristin kirkon vierellä olevaa sukuhautaa. Siellä on paikka minullekin ja Jaana-siskolle. Hänen miehensä Raimo toivoi tuhkansa sirotettavan mereen. Näin myös tapahtui. Minäkin toivon tuhkausta, se tuntuu lohdullisemmalta kuin kylmä multa.

Kitara johdatti ajattelemaan kuolemaa. Se tuntui olevan lähellä jäätyäni yksin, mutta muutto senioritaloon sai elämänhalun virkoamaan. Olen kirjoittanut paljonkin haaveista. Monet niistä ovat toteutuneet, mutta terveyden lisäksi yksi on vielä jäljellä. Toivoisin saavani canastapeliseuraa pitkien talvipäivien ratoksi. Nyt näyttää lupaavalta. Nauroin nuorisolle puhelimessa, että harjoittelen pelin kulkua itsekseni, sillä olen luvannut opettaa kahdelle noviisille sääntöjä huomenna. Pitää varoa mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana toteutua.

TARJOSIN ANJALLE YLLÄTYSLOUNAAN

Kirjoitimme yhteistuumin vetoomuksen, johon kaikkien kanssa jutteleva Anja lupasi kerätä mahdollisimman monta nimeä.

Me allekirjoittaneet olemme huolissamme tiedosta, jonka mukaan Vilman työ jakaantuu Puistokartanon ja Merikartanon kesken. Koemme, että Vilma on meille erittäin tärkeä virikeohjaaja. Tämän muutoksen johdosta menetämme osan viikoittaisesta ohjatusta toiminnasta. Katsomme, että menetämme osan saavutetusta edusta, jonka maksamme. Ilman ohjausta ryhmät eivät toimi.

Merikartanossa 31.8.2026
Asukkaiden puolesta: