su 30.8.2026

SYYSAURINGON SÄTEITÄ

Elokuu on kohta taputeltu. Olen nauttinut kesäpäivistä, olen viettänyt aikaa parveekkeella ja upeassa puutarhassamme.

SYKSYN VÄREJÄ

YÖN SATEEN JÄLKEEN

Aamukävelyillä seuraan lähikortteleiden istutuksia.

Tänään Sananhaltijan viikkokirjeestä löytyi kutkuttava tehtävä:

Katso ympärillesi siinä paikassa, jossa juuri nyt olet. Laske esineitä vasemmalta oikealle ja pysähdy seitsemänteen. Kirjoita siitä kymmenen minuuttia. Saat kirjoittaa itse esineestä, ihmisestä jolle se kuuluu, siitä miten se päätyi siihen, missä se on nyt, tai aivan jostakin muusta, johon se sinut vie. Älä vaihda esinettä, vaikka seitsemänneksi osuisi tiskiharja. Älä varsinkaan silloin.

Kitara

Olen säilyttänyt Jussin kitaraa muistona. Miehellä oli tapana näppäillä säveliä viettäessämme iloisia laulujuhlia. Hänellä oli muutama bravuuri, mm. Surujen kitara. Sen haikeat sävelet tuovat onnelliset hetket mieleen kaukaa aikojen takaa.

Kitaran kielet ovat katkenneet. Eipä sillä nykyään kukaan soitakaan. Niin katkesi Jussin elämänlankakin. Liian varhain. Vain muistot kesäpäivistä mökillä ja lomamatkoista tropiikin helteessä sekä lukuisat valokuvat ovat jäljellä. Nuoriso kävi siistimässä Hattulan Pyhän Ristin kirkon vierellä olevaa sukuhautaa. Siellä on paikka minullekin ja Jaana-siskolle. Hänen miehensä Raimo toivoi tuhkansa sirotettavan mereen. Näin myös tapahtui. Minäkin toivon tuhkausta, se tuntuu lohdullisemmalta kuin kylmä multa.

Kitara johdatti ajattelemaan kuolemaa. Se tuntui olevan lähellä jäätyäni yksin, mutta muutto senioritaloon sai elämänhalun virkoamaan. Olen kirjoittanut paljonkin haaveista. Monet niistä ovat toteutuneet, mutta terveyden lisäksi yksi on vielä jäljellä. Toivoisin saavani canastapeliseuraa pitkien talvipäivien ratoksi. Nyt näyttää lupaavalta. Nauroin nuorisolle puhelimessa, että harjoittelen pelin kulkua itsekseni, sillä olen luvannut opettaa kahdelle noviisille sääntöjä huomenna. Pitää varoa mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana toteutua.

TARJOSIN ANJALLE YLLÄTYSLOUNAAN

Kirjoitimme yhteistuumin vetoomuksen, johon kaikkien kanssa jutteleva Anja lupasi kerätä mahdollisimman monta nimeä.

Me allekirjoittaneet olemme huolissamme tiedosta, jonka mukaan Vilman työ jakaantuu Puistokartanon ja Merikartanon kesken. Koemme, että Vilma on meille erittäin tärkeä virikeohjaaja. Tämän muutoksen johdosta menetämme osan viikoittaisesta ohjatusta toiminnasta. Katsomme, että menetämme osan saavutetusta edusta, jonka maksamme. Ilman ohjausta ryhmät eivät toimi.

Merikartanossa 31.8.2026
Asukkaiden puolesta:

Tapasin Pian vasta myöhään iltapäivällä, sillä hän oli katsellut kaksi kotimaista elokuvaa peräkkäin. Pia harmitteli, että ravintola oli jo kiinni. Hymyilin ja kutsuin hänetkin yllätyslounaalle, sillä juuresmuhennosta ja kalaa oli vielä jäljellä.

ma 31.8.2026

SADETTA MÄ KUUNTELEN

AAMUTUNNELMIA

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Päätin oitis jättää lenkin väliin. Kuntosali saa korvata sen.

TV2:N JUMPPATUOKIO

Aloitin viikon reippaasti jumppatuokiolla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin tyynyä apuvälineenä. Kuminauha, pyyhe, käsipainot ja keppi ovat tuleet tutuiksi. Kymmenen minuutin liikunta tuntuu turhankin kevyeltä tehokkaan Sofian kahdenkymmenen minuutin treenien jälkeen.

ke 2.9.2026

EILISIÄ ILONAIHEITA

Tänään on tämän kesän viimeinen lämmin päivä, näin säätieteilijät ovat kertoneet. Pidän syksystä, sillä nyt on oiva aika aloittaa uusia herrastuksia. Tai ainakin jatkaa entisiä.

Kivenlahden kuvataideryhmä tulee viikonloppuna iloksemme tänne Merikartanoon. Luvassa on akvarelli- ja tussimaalausta opettajan johdolla. Mukavaa.

MINÄKÖ HAMSTERI?

Anna toi eilen Paperihuoneen varastosta monta jättikassillista taulujani. Osa päätyy talvipuutarhan näyttelyyn, kun vaihdan työt kuukauden kuluttua. Loput yritän tunkea alakerran varastoon. Entä mitä teen niille, jotka jäivät vielä Hämeenlinnaan?

VARJOSSA AURINGON ALLA

Nautin aurinkoisesta päivästä ensin parvekkeella ja iltapäivällä sisäpihan puutarhassa. Teimme illan edellä Anjan kanssa pitkän kävelyretken lähikortteleihin.

MIKÄ TÄMÄ ON?

Hämmästelimme, mitä oudon näköiset puut olivat. Anja veikkasi Uralin pihlajaa. Onneksi meillä on tekoäly, joka kertoi niiden olevan ruotsinpihlajia.

Illan kohokohta oli terapeuttinen lukupiiri, jossa käsittelimme Tuula Hämäläisen runokokoelmaa Kiven muisti. Illasta jäi virkistävä olo.

su 6.9.2026

Puuhaviikko on lopuillaan. Torstaina ystävä Liisa vietti aurinkoisen päivän kanssani. Perjantaina Anna ja Laura kävivät aamiaisella ja ottivat samalla matkalla mitat kellarivarastosta. He tulivt iltapäivällä Ikeasta ostetun hyllykön kanssa. Odotan tänään Miikaa asentamaan sen. Yritän sulloa kellarikomeroon mahdollisimman paljon maalauksiani. Tavoitteena on saada loputkin pois Hämeenlinann varastosta.

AKVARELLI- JA TUSSIMAALAUSTA

Osallistuin eilen Kivenlahden kuvataideryhmän maalauskurssile täällä Merikartanossa. Päivä oli virikkeellinen ja opettavainen!