syysaurinkoa kosilla 2011

 

 

VIIKON AURINKOMATKA KOSILLE 345 e
matkassa lokakuussa 2011 Leena ja Jussi 

NÄKYMÄ PARVEKKEELTAMME

 
pe 7.10.2011
matkapäivä

Finnairin lento 7:25 – 11:40 Kosille
majoitus hotelli Paritsa

Herätyskello pirahti 04:45. Joka osoittautui liian myöhäiseksi. Aamutoimissa kun vierähti tunti. Pääsimme matkaan vasta lähempänä kello kuutta. Verenmaku suussa hölkkäsimme matkalaukkujen kera pitkäaikaispysäköinti P4:lta lentokenttäterminaaliin. Jussi oli tutkinut, että busseja kulkee, mutta emme nähneet ensimmäistäkään. Onneksi jono tiskille veti ja turvatarkastuksen läpi pääsimme vilauksessa. Tai melkein, sillä jouduin avaamaan matkalaukun ja purkamaan penaalini, josta löytyi niin sakset kuin mattoveitsikin. Pahus, eipä tullut mieleen, että maalaustarvikkeet ovat näin vaarallisia. Menetin molemmat, mutta kiireen keskellä se oli pientä. Portilla oli meneillään viimeinen kutsu, kun lopulta selvisimme sinne asti.

”Nauttikaa lomasta”, lentoemo hymyili tarjoillessaan meille – maksulliset – kuohuviinit. Meilläkin oli tässä vaiheessa jo levollinen olo. Tosin Jussi mietiskeli, mitä kaikkea unohtui. Totuus paljastui heti perillä, sillä Jussi muisti että kaupunkishortsit jäivät kotiin. Hän sovitti niitä illalla ja unohti siirtää matkalaukkuun. No, olemme sivistysmaassa, jos Kreikkaa nyt sillä nimellä voi kutsua. Kaupasta saa uusia.

SYKSYN SÄVYJÄ

Aurinko paistoi, kun kone laskeutui Kosin saarelle. Ajomatka kuivankarun saaren halki kesti puolisen tuntia. Majoituimme Paritsa-hotelliin, joka sijaitsi Kanari-kadulla rannan tuntumassa. Huone oli siisti ja valoisa, parveke sivukadun suuntaan. Komeat juudaanpuut (kysyin oppaalta lajimäärityksen) reunustavat kadunpätkää.  Samoin komeat palmut.  Äkkilähtötarjous maksoi 345 euroa viikolta aamiaisen kera. Listahinta näytti olevan tuplasti kalliimpi.

Opastyttö Anna hehkutti bussimatkalla, että olette tulleet ihanaan lomakohteeseen. Jane sisko kommentoi, että saari on kesällä nuorison biletyspaikka, mutta lokakuu on varmaan ihan mukava matkustusaika. Lämmintä täällä on parhaillaan 26 astetta ja tuuli on leppeä.

Kävimme heti laukkujen purkamisen jälkeen tutustumassa lähimarkettiin (Mythos-olutta ja retsinaa, jugurttia ja juustoa sekä kinkkua) ja syömässä viikon ensimmäiset kreikkalaiset salaatit. Jopa maistuivat kuuman valkosipulileivän ja kylmän karahviviinin kera. Nyt hymy oli jo herkässä.

 

HOTELLIMME PARITSA

Päiväunet kelpasivat. Tosin ne jäivät lyhyiksi, sillä tervetulotilaisuus alkoi viideltä. Saimme lasilliset voimajuoma ouzoa ja tiiviin tietopaketin lomaviikon ohjelmatarjonnasta. Oppaat Anna ja Heidi kierrättivät meitä vanhassa kaupungissa ja näyttivät, mistä maaseutubussit lähtevät.  Iltaohjelma päättyi illalliseen Olympiada-ravintolassa, joka tarjosi 10 euron hintaan salaatin, tsatsikia sekä lautasellisen kreikkalaista kotiruokaa. Minä sain kasvisversion. Ruoka oli hyvää, mutta haaleaa. Totesimme, että se siitä massaruokailusta. Jatkossa hakeudumme pienempiin tavernoihin. 

HEHKUVA BOUGAINVILLE

ensimmäinen lomapäivä – rantapäivä
la 8.10.2011

Hotelliaamiainen oli iloinen yllätys. Opas puhui ”kevytaamiaisesta”. Kuvittelimme saavamme vain kahvia, paahtoleipää ja marmeladia. Niiden lisäksi buffetpöydästä löytyi juustoa, kinkkua ja kananmunia. Näillä eväillä olimme valmiit ensimmäiseen rantapäiväämme. Matkalla kiersimme shortsiostoksilla. Jussi moitti, että housut on tehty vain pikkupojille, kun sopivaa kokoa ei meinannut löytyä. Lopulta onnisti ja mies sai 18 eurolla kelpo housut. 

JUSSI SAI UUDET SHORTSIT

 Aurinko pilkisteli, mutta taivaanrannassa oli mustanpuhuvia pilviä. Saarelle on luvassa viikonloppuna myrskyä ja sateita, joita pilvet jo enteilivät. Saimme muutaman vesipisaran niskaamme, kun majoittauduimme kaupungin rannalle.  Tähän aikaan vuodesta rantatuolit ovat ilmaisia. Tavernat toivovat lähituntumaan väkeä. Suurin osa tuoleista oli tyhjillään, mutta meitä se ei haitannut. Pilvet kiitivät Turkin suuntaan ja meillä oli lämmintä ja mukavaa. Vesikin oli aivan uimakelpoista, vaikka syksy on jo näin pitkällä. Ja kirkasta. Rantahiekka oli karkeaa, muttei mitään mukulakiveä. 

ENSIKOSKETUS SYKSYISEEN MERIVETEEN

Minä innostuin näköalasta ja valosta. Rannalle näkyi upeasti Turkin rannikko, pieniä valkoisia taloja mahtavien vuorten kupeessa. Otin oitis akvarellivärit ja paperit esille ja ehdin tehdä päivän aikana kolme maalausta. Yritin tavoitella sinivihreitä kuulaita sävyjä. Huolestuin, että paperini loppuvat heti kättelyssä. Illalla kaupassa käydessäni täydensin varastoja piirustuslehtiöllä. Kiinakaupasta löysin hienon pitsiliinan lopputyönäyttelyäni varten kahdeksalla eurolla sekä 24 kappaleen sarjan luomavärikyniä viidellä eurolla. En aio koristautua silmämaaleilla, vaan kokeilen niitä rasvaliituina (!).  

ENSIMMÄINEN RANTA-AKVARELLINI

Rannan lähitaverna sai meistä hyvät päiväasiakkaat. Söimme kevytlounaaksi kreikkalaista salaattia ja saganaki-juustoa retsinan kera. Iltapäivällä kävimme vielä kahvilla ja viinillä.  

RANTATAVERNASSA

Vahva aurinko tehosi, iltapäivällä olimme molemmat sen verran punakoita, että lähdimme vapaaehtoisesti kotimatkalle ennen auringon laskua. 

JUUDAANPUUN OKSAT YLTÄVÄT PARVEKKEELLEMME – tussilaveeraus

Minulla on meille yllätysohjelmana mukana Suomalaisesta kirjakaupasta löytynyt heräteostos ”Matkailijan sanakirjapeli”. Idea oli että kilpailijat nostavat pelikortteja, joissa on matkailusanastoa suomen ja englannin kielellä. Kuka ensimmäisenä saa rastitettua bingorivinsä oikeilla käännöksillä, voittaa. Se oli oikein hauska peli, Leena voitti kaksi ensimmäistä erää!

Iltaohjelmassa oli kävely vanhassa kaupungissa ja ruokapaikan valinta. Mondo-kirja hehkutti ”Kreikan saaret” –kirjassaan kahta ravintolaa Kosilla. Löysimme niistä ensimmäisen Filoksenian katuosoitteen, mutta itse ravintola oli lopettanut jo vuosia sitten, tiesi lähikauppias kertoa. Mondo ei tainnut olla ihan uusi painos. Onneksi toinen suositusravintola Poté tin Kiriaki eli ”Ei koskaan sunnuntaisin” oli voimissaan. Viehättävällä terassilla oli vain kahdeksan pöytää. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että tilaa oli. Lähtiessämme kaikki pöydät olivat täynnä ja lisätuoleja kannettiin sisältä. 

Tilasimme alkusalaatin sekä paikallista erikoisuutta punaviinissä marinoitua juustoa sekä mustekala-annoksen. Valinta oli sekä hyvä että huono. Saimme nimittäin yliannoksen fetajuustoa, mutta mustekalatasku ja lonkerot olivat mureat ja maittavat. Hotellilla istuimme vielä hetken parvekkeella, katselimme kuuta ja joimme teetä pienen metaxa-lisäyksen kera. Huomiseksi – jos ei sada – suunnittelimme maaseuturetkeä.


SUNNUNTAIAAMUN RAUHAA

 

toinen lomapäivä – retkipäivä
su 9.10.2011

Heräsin aamulla puuskaiseen tuuleen, joka riepotteli parvekkeelle jättämiämme tavaroita. Aamukahvin jälkeen taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla ja salamat räiskähtelivät. Katselimme näytelmää omalla parvekkeella, joka tärisi salamaniskuista. Pahin myrsky meni tunnissa ohi, mutta sitkeä sade jatkui.

Kunnes taivas kirkastui sen verran, että uskaltauduimme pienlle rantakävelylle. Tyrskyt löivät pitkälle rantahiekalle ja aurinkotuolien päällykset muistuttivat vesipatjoja. Mutta sade oli lakannut. Sen innoittamina haimme hotellilta retkivarusteet ja lähdimme mitään pelkäämättä kohti uusia seikkailuja.

 

SATAMA

Satamassa oli värikkäitä veneitä ja risteilyaluksia vieri vieressä. Lähistöltä löytyi valtava plataani. Tarina kertoo, että sen istutti itse Hippokrates 2400 vuotta sitten. Ihmettelimme vanhan kaupungin takana sijaitsevia kivikasoja, jotka osoittautuivat roomalaisiksi raunioiksi. Istuskelimme musiikkihalli odeionin ensimmäisen luokan marmoripenkeillä kuin muinaiset roomalaiset ylimykset ainakin. Plebeijit saivat tyytyä kalkkikivipenkkeihin. 

ODEIONISSA


SYPRESSIKUJA

 

KISSAPERHEET OLIVAT VALLANNEET LÄHEISEN PARKKIPAIKAN

Varsinainen retkikohteemme sijaitsi neljän kilometrin päässä Asklepieionissa, joka on yksi Kreikan johtavia antiikin nähtävyyksiä. Siellä yhdistyivät temppeli, koulu ja lääkärikeskus. Se rakennettiin Hippokrateen kuoltua, mutta hänen oppiaan taudinmäärityksistä ja hoitomenetelmistä alettiin soveltaa täällä.   Sypressirinteelle rakennettu alue oli vaikuttava ja näköalat alas merelle ja Turkin puolelle mahtavat. 

 

ASKLEPIEION

 

NÄKÖALA TURKIN PUOLELLE

Vietimme alueella hyvinkin tunnin verran ja olimme sen jälkeen kypsät hyppäämään sinisen minijunan kyytiin.  Pääsimme nopeasti takaisin Kosin satama-alueelle. Ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti, sillä sadekuuro ehti kastella meidät kotimatkalla. Vaan parempaa keliä on luvassa, joten otimme tyytyväisinä päiväunoset.

Illalla kävelimme jo tottuneesti vanhan kaupungin kujilla. Päädyimme kreetalaiseen ravintolaan, joka tarjosi Jussille paistettua maksaa ja minulle ison vadillisin sardiineja salaatin ja karahviviinin kera. Talo tarjosi vielä digestiiviksi lasilliset rakia.

THERMES – KUUMAT LÄHTEET OLIVAT AALTOJEN PEITOSSA

 

kolmas lomapäivä – myrskyinen retkipäivä
ma 10.10.2011

Puuskainen tuuli puhalteli, kun suoriuduimme aamulla ulos. Tämähän on oiva keli lähteä kuumille lähteille, tuumailimme. Bussi numero 5 vei meidät kymmenen kilometrin päähän kaakkoisrannikolle. Alas rantaan johti jyrkkä mäki. Ihmettelin, miksi vastaantulijoista moni tuli avojaloin. Hetken kuluttua en ihmetellyt, sillä alhaalla tyrskyt löivät hurjapäinä pitkälle rantahietikolle. Seisoin mielestäni turvallisen matkan päässä rantaviivasta ottamassa valokuvia. Kunnes tunsin, että olen polvia myöden vedessä. Kumitossut olivat hetkessä litimärät ja hiekan peitossa. Että se siitä turvavälistä. Eikä uiminen lähteisessä rantavedessä tullut kuuloonkaan, sillä aallot olivat hurjat.

 

VUOHI JYRKÄNTEELLÄ

Kaiken kukkuraksi alkoi sataa. Kiipesimme ylös bussipysäkille kylmänkolean sateen vihmoessa harteille. Palattuamme kaupunkiin sade lakkasi, mutta tummat pilvet peittivät taivaan. Rannalle ei ollut mitään asiaa. 

 

DELFIINIAUKIO

 

Illaksi sää korjaantui ja me lähdimme taas kerran vanhaan kaupunkiin iltapalalle. Olimme katsastaneet valmiiksi taverna Alexandrosin, jossa hinnat olivat hyvinkin kohtuulliset. Jussi tilasi meze-lautasen ja minä kalalajitelman. Olimme kovasti tyytyväisiä, sillä annokset olivat maukkaita ja talon valkoviini parhaasta päästä. Kotimatkalla sade taas yllätti, mutta kuuma tee ja pieni metaxa pelastivat meidät kylmettymiseltä. Kovasti ovat vaihtelevia nämä lokakuun säät, mutta ilman peruslämpötila on kyllä hyvinkin lämmin

 

RUUKKU RANTAKADULLA – akvarelli ja tussi

 

neljäs lomapäivä – retkipäivän suunnitelmat menivät uusiksi
ti 11.10.2011

Heräsimme virkeinä seitsemältä valmiina Aurinkomatkojen vuoristovaellus-retkelle.  Kohteena oli saaren korkein huippu Dikeos, 846 m.  Varustus: lenkkitossut, tuulenpitävää vaateet, runsaasti vettä ja hyvä kunto.  Olimme aika innoissamme, sillä perillä luvattiin mahtavia maisemia luonnon keskellä.  Aamiaisella puhelin pirahti ja saimme kuulla, että sade oli vienyt Zian kylään johtavan tien ja retki peruutettu.

Lähdimme sen sijaan aamutuimaan valokuvakierrokselle vanhaan kaupunkiin.  Aamukymmeneen mennessä olimme ehtineet käydä parturissa, Jussin tukanleikkuu maksoi kokonaista 8 euroa ja kaupungin museossa, jossa tapasimme itse Hippokrateksen.

SAAREN KUULUISIN ASUKKI HIPPOKRATES

 

Hotellille palattuamme tutkimme lomakirjasta maalaisbussien aikatauluja.  Koska sää oli kirkastumassa, päätimme viettää päivän Tigakin hienohiekkaisella rannalla.  Bussi vei sinne parissakymmenessä minuutissa kahden euron hintaan.  Itse ranta oli pienoinen pettymys, sillä myrskytuuli oli tuonut rantaviivaan kaisloja.  Pilviäkin oli siinä määrin, ettei mieli tehnyt uimaan.

 

TIGAKIN HIENOHIEKKAINEN RANTA

Mutta piknikille ja maalaamiseen päivä oli omiaan.  Jussi haki läheisestä minimarketista retkieväitä ja minä maalasin merta ja pilviä.  Niissä riitti kirjoa koko iltapäiväksi.

 

PIKNIK ON KATETTU – tarjolla tomaatteja, kurkkua, punasipulia, munakoisotahnaa, makrilleja, oliiviöljyä, yrttimausteita, leipää ja erinomaista Kreetan punaviiniä


RANTAVARJOJA TUMMIEN PILVIEN ALLA

Meille jäi eilisillasta niin hyvä kuva ravintola Alexandrosista, että päätimme palata sinne uudemman kerran.  Valitsimme listalta saganakijuustoa katkarapujen kera sekä grillattua tsimourakalaa ja grillattua mustekalaa talon valkoviinin kera.  Kaikki annokset olivat erinomaisia eikä lasku ollut kallis.

 

viides lomapäivä – sadepäivä
ke 12.10.2011

Ei tällaisesta ollut puhetta.  Istun hotellihuoneessa sängyn päällä naputtelemassa tekstiä, Jussi lukee kohta viikon vanhaa hesaria.  Ulkona sataa kaatamalla.  Parvekkeella lotisee.  No nyt on hyvä hetki siirtää lisää valokuvia blogiin.

Aamu näytti jo valoisalta ja uskaltauduimme aamukahvin jälkeen rantalenkille.  Matkalla piti käydä hakemassa mini marketista muovipussi kameran suojaksi, sillä mustat pilvet kerääntyivät taas kerran auringon eteen ja sade alkoi.  Palasimme olkapäät kosteina hotellille ja vietämme näillä näkymillä rauhallisen luku- ja maalauspäivän.  Sisätiloissa.  Minulla on matkalukemisena kirjapiirimme seuraava kirja Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina.  Se vaikuttaa oikein kiinnostavalta, vaikka olen edennyt vasta vajaat 100 sivua.  Huomiseksi olemme ilmoittautuneet meriretkelle, saa nähdä toteutuuko sekään.

 

Siirrän tähän saaren kartan.  Asumme aivan Kosin itäpäässä.  Kuumat lähteet näkyvät niemen takana eteläpuolella.  Eilinen Tigakin retkemme suuntautui saaren pohjoispuolelle.  Kohteet ovat suurin piirtein punaisten täppien kohdalla.  Kaupunki on tähän aikaan vuodesta täynnä eläkeläisiä.  Jussi katseli eilen vanhaa pariskuntaa, mies oli paksu pötikkä ja vaimo lonkkavikainen.  He lyllersivät onnellisen näköisinä pienten kauppakassien kanssa.  ”Tässäkö on meidän tulevaisuudenkuvamme?” hän pohti.  Siinäpä se.

 
jatkuu illalla: 

Päivä kirkastui iltapäivän aikana ja me uskaltauduimme liikenteeseen. Kävimme katsastamassa kauppahallin tarjonnan. Se oli pieni, mutta meidän tarpeisiin laadukas. Ostin mökille tarjoiluvadin tuttua oliivisarjaa. Olen tuonut sellaisia ennenkin ja hyvin ne istuvat suomalaiseen maisemaan. Mukaan tarttui myös matkapakkaus shampoota, hoitoainetta ja suihkugeeliä, oliivimerkkisiä nekin.  

KREIKKALAISTA SALAATTIA JA SINISIMPUKOITA

 

Lounaaksi tilasimme vadillisen simpukoita. Syksy kun on simpukka-aikaa, niin ainakin kuvittelimme. Maku oli hiukan nihkeä, mutta tulipa kokeiltua. Jussi halusi ruuan jälkeen ruokakauppaan tuliaisostoksille. Minä lähdin rannalle, vaikka aurinkotuolit olivat vielä sateen jälkeen märkiä. Maalasin kuulaassa valossa merinäköalaa, mutta lopputulos ei ollut kummoinenkaan.   

Illalla suuntasimme lähikadun kiinalaiseen ravintolaan, mutta päädyimme viereiseen Mummy’s Cooking ravintolaan, jota Aurinkomatkat suositteli lomakirjassa. Siellä istui nimittäin tuttuja suomalaisia, jotka kehuivat paikkaa. Jussi sai erinomaista stifadopataa ja minä kunnon kasvisruokaa, jota tarjoilijapojan mamma oli hauduttanut pitkään keittiössä. Saimme vielä illan päätteeksi ilmaiset ouzot, joten sadepäivä kirkastui kummasti loppua kohti.

 

kuudes lomapäivä meripäivä
torstai 13.10.2011

”Tervetuloa Santa Marialle”, Aurinkomatkojen Heidi hymyili, kun saavuimme aamuyhdeksältä satamaan. Aurinko paistoi täysillä ja sadepäivät olivat muisto vain. Osallistuimme kolmen saaren kierrokselle. 

 

KUVASSA KESKELLÄ LEENA

 


KOSIN KAUPUNGIN RANTOJA

 

Ensimmäinen kohteemme oli Pserimos, jonka lahdenpohjukkaan rantauduimme aikamoisen tuulentuiverruksen jälkeen. 

PSERIMOS

 

Kävelykierroksen sekä kylmien Mythos-oluiden jälkeen laivan henkilökunta tarjoili meille kuumat grillatut souvlaki-vartaat (Jussi sai kaksi) sekä isot annokset salaattia jogurtin kera. 

 

MAALAUKSELLINEN KALYMNOS

 

Matka jatkui Kalymnoksen saarelle, joka osoittautui tosi viehättäväksi ja maalaukselliseksi. Ties vaikka siitä kehittyy jokunen akvarelli. Vierailimme pesusienitehtaalla ja sieltähän tarttui tietenkin pussillinen akvarellimaalarille tärkeitä työvälineitä matkaan. 

 

AITOJA PESUSIENIÄ


Kolmas kohteemme oli pieni Platin saari, jonka poukamaan veneemme ankkuroi. Rohkeimmat – emme me – hyppäsivät saman tien kirkkaaseen veteen uimaan. He vielä väittivät, että vesi on lämmintä. Merituuli oli kuitenkin sen verran viileää, ettei uimahimo yllättänyt. 

UIMATAUKO

 

Palasimme Kosin satamaan puoli kuudelta. Meripäivä oli virkistävä ja kehitti illaksi hyvän ruokahalun. Minä halusin vielä kerran herkutella grillatulla mustekalalla. Jussilla oli lammasvajaus. Saimme molempien mielihalut hoideltua ja sen lisäksi maistelimme viimeisen illan kunniaksi kunnon mezeet. Se tarkoitti pinaatti- ja fetapiirasta, tsatzikia, papuja ja marinoituja munakoisoja. 

Jälkiruuaksi emme nauttineet ouzoa vaan tuorehedelmäsalaattia mainion jäätelön kera. Olemme aina vannoneet italialaisen jäätelön nimeen, mutta ei kreikkalaisessakaan ole moitteen sijaa. Minun suosikkini on vihreä pistaasi, mutta tänään saimme saarikierroksella herkullista pähkinäkermajäätelöä. Hyvä raikas vaihtoehto on myös jogurttijäätelö hapankirsikoiden kera.

Nyt viikon loma on pakkausta vaille loppusuoralla. Lähtö on huomenna aamulla 9:30. Kun Jussi selviää työelämästä ja minä koulusta, vietämme tähän aikaan ainakin kaksi viikkoa kreikkalomaa – näin päätimme, miellyttävästi retsinan myötävaikutuksella.

 

LÄHTÖ ITKUA VAILLA

 

seitsemäs lomapäivä – kotimatka alkoi kaksi tuntia myöhässä
pe 14.10.2011

Lähtö hotellilta piti olla heti aamiaisen jälkeen puoli kymmeneltä.  Kun raahasimme matkalaukut ala-aulaan, huhu kertoi, että kone ei ole vielä edes lähtenyt Suomesta.  Kukaan ei tiennyt, missä vika.  Opastytöt kiiruhtivat paikalle ja lupasivat kymmeneltä lisätietoja.  Kreikassa on meneillään viivästyslakkoja henkilökunnan vähennysten vuoksi.  Lisäksi Ateenan tutkassa oli vikaa.  Finnairin henkilökunta kertoi myöhemmin, että he saivat lähtöluvan Helsingistä ensin kuuden tunnin viiveellä, mutta päivän mittaan aikataulu nopeutui.  Eli me pääsimme kotimatkalle vain runsaan kahden tunnin viiveellä.

VIELÄ HETKI KREIKKATUNNELMISSA

Emme panneet sitä pahaksemme, sillä päivä oli viikon aurinkoisin.  Tosin matkafarkut tuntuivat aurinkotuoleissa hiukan liian kuumilta.  Hyödynsimme ajan kävelykierroksella rannalla ja viikon viimeisellä tavernakäynnillä.  Lentoasemalla saimme hyvityksenä myöhästymisestä ilmaiset kahvit ja sämpylät. 

Kotisuomessa lämpötila oli lievästi plussan puolella.  Nyt lentokenttäbussiyhteys parkkipaikka P4:lle pelasi ja pääsimme ilman kylmettymistä kotiin.  Tähän mennessä olemme ehtineet raottaa matkalaukkuja, käydä saunassa ja korkata saunaoluet.  Eli kotiuttaminen toimii.
Lena ja Jussi, edelleen kreikkafanit

 

There is one comment

  1. Hanna

    Voi hyvänen aika… Miten ihanaa matkustaa mukana rivien välissä… Upeita maalauksia ja soljuvaa tarinan kerrontaa. Minut saa pakata seuraavan äkkilähdön matkalaukkuun! 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.