to 6.12.2012
itsenäisyyspäivä arabitapaan

Vietämme todellakin tänään toisenlaista itsenäisyyspäivää.  Aurinko pilkistelee lupaavasti, vaikka kello on vasta puoli kahdeksan aamulla.  Täällä piti olla sama aika kuin Suomessa, mutta jostain syystä Jordania ei siirtynytkään talviaikaan.  Siispä kello on tunnin enemmän kuin Suomessa.  Ehdimme mainiosti hotellin altaalle ennen iltapäiväretkeä.  Suuntana on Wadi Rumin aavikko.  Opas kehotti varaamaan umpinaiset kengät ja lämpimiä vaatteita, sillä luvassa on hiekkaa ja illan viileyttä.

Jussi joutui tänä aamuna vuorostaan turvautumaan imodiumiin.  Minä toin vatsataudin tullessani Suomesta.  Onneksi se meni vuorokaudessa ohi.

jatkuu illalla:
Saimme aamupäivällä altaalla kunnon annoksen aurinkoa.  Ja iltapäivällä aavikolla lisää.

Wadi Rumiin oli runsaan tunnin bussimatka.  Matka jatkui lavajeepeillä hiekkaerämaassa.  Kyyti oli kuoppaista.  Onneksi pysähdyspaikkoja oli runsaasti.

Yhdellä kokeilimme millaista oli nousta hiekkadyynille paljain jaloin, toisella etapilla jeepin sai vaihtaa kameliin, jos halusi.  Aika moni halusikin 20 dinaarin hintaan.  Kolmannella beduiinit tarjoilivat teetä ja myivät menestyksekkäästi arabihuiveja sekä hyväntuoksuisia voiteita.

Wadi Rum on yksi Unescon maailmaperintökohteista, samoin kuin Petra.  Maailman seitsemään uuteen ihmeeseen kuuluvat oppaamme mukaan Petran lisäksi Colosseum, Eiffel-torni, Taj Mahal, Kiinan muuri, Machu Pichu sekä Buenos Airesin Jeesus-patsas.  Meillä Jussin kanssa on näistä vielä kolme näkemättä.

Retki huipentui auringonlaskun aikaan.  Kiipesimme kukkuloille katsomaan, miten päivä painui vuorten taakse.  Jussi totesi, että vain olutta puuttuu.  Oppaamme lohdutti, että illallispaikassa sitäkin löytyy.  Beduiinit olivat hauduttaneet maakuopissa rosvopaistia kolme tuntia.  Tarjolla oli lammasta ja kanaa sekä runsaasti salaatteja.  Istuimme lyhdyillä valaistun kallion kupeessa teltoissa.  Sitä ennen saimme osallistua paikalliseen villiin tanssiin.  Jotenkin tuli sekä porsasjuhlat että zorbas-tanssit mieleen.

Joka kulttuurissa on omat ruuat ja omat tanssit, mutta tunnelma oli saman oloinen.  No, tanssit sopivat hyvin tähän hetkeen, olihan meillä itsenäisyyspäivä.  Me suomalaiset muistimme kilistää sen kunniaksi.

pe 7.12.2012
rantapäivä Marine Parkissa

Heräsimme aamulla paukkeeseen ja rätinään.  Kun vilkaisimme ulos ikkunasta, huomasimme olevamme katurallin aitiopaikoilla.  Kilpa-autot kaartoivat  täysillä hotellimme edustalla olevalla aukiolla.  Innokas rallikansa roikkui aidoilla ja kannusti suosikkejaan.

Me päätimme viettää päivän mahdollisimman kaukana metelistä.  Otimme taksin Aqaban eteläpuolella sijaitsevalle rannalle.  Karttaamme oli merkitty Marine Park selvästi, mutta taksinkuljettaja ei siitä mitään ymmärtänyt.  Hän olisi tietysti tarvinnut arabiankielisen version.  Ajelimme aina Talabayhin asti löytämättä oikeata kohdetta.  Kunnes kuljettaja kävi sukelluskerholta kysäisemässä, minne hänen asiakkaansa oikeasti ovat menossa.  Neuvo löytyi ja me pääsimme viettämään paikallisten kanssa aurinkoista rantapäivää.

Perjantai on täällä pyhäpäivä ja sen kyllä huomasi.  Perheet kansoittivat rannan eväskorien,  keittimien, kattiloiden ja kahvipannujen kera.  Naiset istuivat rannalla huivit ja pitkät kaavut päällä.  Lapset kirmailivat vedessä, hekin täysissä pukeissa.  Me harvat turistit etsimme rauhallisen uimapaikan.  Koralleja ja värikkäitä kaloja löytyi aivan rannan tuntumasta.  Arja ja Esko pääsivät niin hyvin snorklauksen makuun, että heitä piti houkutella vedestä pois, kun lounasaika oli lopuillaan.

Kotimatka taittui hauskasti paikallisbussin kyydissä.  Olimme maksaneet taksista kokonaista 10 dinaaria (siis noin 10 euroa), bussitaksa oli 0,50 dinaaria hengeltä.  Tosin se kävi kääntymässä melkein Saudi-Arabian rajalla, mutta sehän ei lomalaisia haitannut.  Matkalla näimme mahtavat fosfaattitehtaat sekä kumollaan olevan rekan.

Nyt loman viimein ilta on edessä.  Arja ja Esko jäivät kiertelemään kaupoille.  Me seniorit vietämme hetken siestaa.  Jussin vatsa on kunnossa, joten illanvietolle ei ole mitään esteitä.

Arja ja Esko tulivat retkeltään posket punaisina.  He olivat löytäneet runsaasti ostettavaa.  Leipomosta he saivat Suomeen vietäviksi tuoreita taatelipikkuleipiä, marketista paikallista halvaa ja korukaupasta tyylikkään rannekorun.  Nyt oli hyvä hetki lähteä illalliselle.  Kiinalainen Formosa löytyi rannan tuntumasta McDonaldsin vierestä.  Lista oli lupaava ja annokset kauniita.  Maku vain puuttui.  Plussaa tuli siitä, että Esko sai kerrankin mureaa lihaa.  Kiinalaisiin voi myös luottaa, heidän paikoistaan saa olutta.  Kylläisinä palasimme hotellille ja jatkoimme lupaavasti alkanutta canasta-peliä.  Arjalla oli erityisen hyvä päivä.  Hän oppi snorklaamaan ja nautti siitä, löysi mieleisiä tuliaisia sekä pärjäsi vielä pelissäkin.  Tästä on hyvä jatkaa tulevilla matkoillamme.

Huomenna ehdimme polttaa vielä nahkamme altaalla.  Nouto hotellilta on puolen päivän jälkeen.  Finnairin kone starttaa iltapäivällä ja Suomeen saavumme myöhään illalla.  Auto odottelee lentoaseman parkkihallissa.  Pääsemme tuota pikaa jouluvalmistelujen pariin.

Matka oli kaikenkaikkiaan innostava.  Parasta oli tietenkin Petra, joka oli kerrassaan häkellyttävä kokemus.  Joulukuussa keli oli viileämpi kuin kuvittelimme.  Saimme kalpean aavistuksen Punaisen meren koralleista.  Kohtasimme matkatovereita, jotka tulivat Aqabaan nimenomaan koralleiden vuoksi.  Meille uusi kulttuuri ja ystävälliset paikallisasukkaat olivat plussaa.  Voimme vilpittömästi suositella Aqabaa hyvänä talvilomakohteena kaikille kulttuurin ja rantaloman ystäville.

Leena päivitti blogin 17.12.2012