”Tervetuloa Hämeenlinnaan kevätretkelle” .  Näin kutsuin taiteilijasiskoja, kun jouduin eroamaan ryhmästä vedoten muuttooni.  Ilokseni yhdeksän reipasta retkeläistä saapui aamupäiväjunalla Hämeenlinnan asemalle.  Olin vastassa ja johdatin joukkueen työhuoneelleni Verkatehtaalle.  Olin siivonnut edellisenä iltana (oli muuten tarpeen) ja kattanut valmiiksi kuohuviinitarjoilun.  Iloinen puheensorina täytti tilan, kun kaikki ahtautuivat katselemaan koulutöitäni. 

Alkumaljojen jälkeen suunnistimme kevätaurinkoissa säässä taidemuseolle.  Uuden puolen alakerrassa oli Hämeenlinnan taiteilijaseuran ”Elinkaari” näyttely, yläkerrassa kokoelmakavalkadi.  Vanhalla puolella esittäytyi ”Kultainen metsä” valkokuvanäyttely, joka oli kerrassaan hohdokas.  Innokkaimmat retkeläiset palasivat sinne vielä iltapäivällä uudemman kerran.

Olin varannut meille ravintola Hällästä sellikabinetin.  Hällä ei ole pettänyt koskaan, siellä runsas buffetlounas on hintansa arvoinen.  Ehdotin Wetterhoffilla käynnin jälkeen kaupunkikävelyn lomassa leivoskahvitaukoa perinteikkäässä kahvila Laurellissa.  Kaikki olivat lounaan jälkeen liian kylläisiä moiseen houkutukseen. 

Niinpä siirryimme suoraan teatterille, jossa lavastaja Eira johdatti meidät kulissien takaiseen maailmaan.  Näimme ”Kaunotar ja hirviö” esityksen lavasteet harjoitusvaloissa.  Näimme myös lukuisten näytelmien lavasteiden pienoismallit, jotka olivat pieniä taideteoksia. 

Virikkeellisen kierroksen jälkeen kävimme myös taidelainaamossa, jota kurssitoverini Raija ansiokkaasti esitteli.

Sain kaikilta halaukset ja kiitokset onnistuneesta retkipäivästä – missäpä muualla kuin taas kerran rautatieasemalla.  Koska lipputoimisto oli kiinni ja junamatti myi retkeläisille lippuja eri vaunuihin, he päättivät yksimielisesti viettää kotimatkan ravintolavaunussa.  Minä toivotin heidät tervetulleiksi Hämeenlinnaan uudemman kerran.